Grand Theft Auto: Vice City Stories

Vice City Stories on jo toinen Grand Theft Auto –sarjan Stories-osista, jotka valottavat trilogiassa nähtyjen kaupunkien lähihistoriaa. Ensin PSP:llä nähty uutukainen kertoo jälleen yhden rikollisen nousutarinan, jonka päättyminen puolestaan kuvattiin vuonna 2002 ilmestyneessä Vice Cityssä.

Tee työtä, jolla on tarkoitus

Vic Vance on tuo rikollinen mies, kenen näimme kuolevan Vice Cityn alkuvideossa. Tuolloin emme tienneet, että tämä Lance Vancen velipoika hallitsi kaupungin alamaailmaa paria vuotta aikasemmin.

Eletään vuotta 1984, eikä Vic Vancella mene hyvin. Armeijassa palvelevan Vancen esimies lavastaa hänet syylliseksi huumausainerikokseen, mikä johtaa Vicin potkuihin. Selviäminen paheiden kaupungissa vaatii hanttihommien tekemistä ja Vicin niin inhoamien huumeiden parissa touhuamista. Taakkana miehellä on veljensä: yksi sairaana vailla kalliita lääkkeitä ja toinen untuvikko Lance, josta on vasta kuoriutumassa Vice Cityssä nähty sulava pelimies. Tästä alkuasetelmasta alkaa Vice City Storiesin reilu kymmentuntinen juoni.

Varsinainen alku lavastamisineen on pelin heikointa antia. Tilanne lyödään tökerösti käyntiin kuivimmilla hahmoilla kummempia kertomatta, eikä perinteistä GTA-fiilistä pääse syntymään. Alkupään tehtävät myös tuntuvat tylsältä tavoitteettomalta räpeltämiseltä, eivätkä anna kuvaa tulevasta. Kohtalainen – joskaan ei oikeiden osien tasolle yltävä – tarina kuitenkin vauhdittuu ja paranee hiljalleen, kunnes jää jankkaamaan oikein kunnolla loppupuoliskossa. Kaikessa, siis jokaisessa tehtävässä, tuntuu olevan kyse kusetuksesta ja huumeista, yleensä molemmista. Peli vitsaileekin kokaiinin nuuhkimisesta paljon naisten halventamisen ohella.

Vice City Stories ei muutenkaan anna parasta mahdollista ensivaikutelmaa tarjonnastaan. Ulkoisesti kovin vanhannäköinen ilme ja vähäisesti muuttunut kaupunki eivät enää neljän vuoden jälkeen herätä imartelevia tuntemuksia. Samaa väkivaltahömppäähän tämä yhä on - mitä nyt tehtävät ovat kehittyneet pelaajaystävällisempään suuntaan. Toisaalta peli tuntuu liiankin helpolta GTA-konkarille. Liberty City Storiesiin verrattuna sentään käännös vaikuttaa paremmalta, sillä sen ruudunpäivitysongelmat loistavat poissaolollaan suurimman osan ajasta.

Vanhan koiran unohdetut temput

Hieman uuttakin Vice City Stories pyrkii sarjaan tuomaan, mutta yritys voisi olla parempi. Uudet ominaisuudet, uiminen ja monipuolistettu tappelusysteemi, tuntuvat päälleliimatuilta. Pulikoimista pääsi toki harrastamaan jo San Andreasissa, jonka malliin verrattuna Vice City Storiesin vesiurheilu on hävyttömän yksinkertaistettua. Nyt uiminen rajoittuu vain veden pinnalla ja erittäin tökerön animoinnin vuoksi välillä sen yläpuolella pärskimiseen. Lisäys on melko turha, sillä uintikykyä tarvitaan pelin aikana vain muutamaan otteeseen, eikä se järin monesti pääse kuolemalta pelastamaan. Pitkien matkojen uimista, vaikkapa saarelta toiselle, on rajoitettu kuntomittarilla, jonka nollalukeman koittaessa antisankarimme hukkuu. Tästä pääsemme seuraavaan epäkohtaan: Vice Cityä ei todellakaan ole suunniteltu uimareille, sillä rantautumispaikat ovat lähes aina ulottumattomissa. Vedestä nousu vaatii usein sopivan kohdan etsimistä, ja näiden kohtien löytäminen tuppaa vaatimaan pitkien matkojen uimista.

Myös tappelusysteemi on tökerösti animoitu, mutta sentään kohtalainen lisä kankeudestaan huolimatta. Nyt pelaaja pääsee tarraamaan ihmisiin kiinni, heittelemään heitä, napsauttelemaan niskoja poikki ja muutenkin pahoinpitelemään entistä kovemmin. Varsinaista käyttöä uusille liikkeille ei löydy oikeastaan lainkaan, sillä ampuma-aseiden käyttö on suotavampaa ja aina mahdollista. Liikkeet eivät edes tehoa kunnolla muihin kuin kaduntallaajiin.

Fiksuin uudistuksista on mahdollisuus lunastaa kuolin- tai pidätyshetkellä hallussa olleet aseet takaisin pientä korvausta vastaan. Nyt tehtävässä epäonnistuttuaan ei uusintayritystä tarvitse aloittaa asekauppakäynnillä. Toinen mukava lisä on ostettavat kulkupelit, joita ei normaalisti liikenteessä näe. Esimerkiksi luodinkestävä enduromoottoripyörä on käytännöllinen monessa tilanteessa.

Onhan tämäkin GTA

Niin paljon kuin Vice City Storiesissa riittäisi haukuttavaa, on se silti totuttuun GTA-tyyliin vahva monilla osa-alueilla. Jopa kehnonlaisen juonen seuraa läpi mielellään, kun näyttelijät aina Danny Trejosta Luis Guzmaniin hoitavat hommansa tyylikkäästi. Eikä toimintakaan heikkoa ole, mutta tehtävistä vain harvat pääsevät yllättämään muulla kuin keskinkertaisuudellaan. Lisäksi esimerkiksi radion toteutus on yllätyksettä kovin gtamaista populaarikulttuuriviittauksilla hauskuuttelua, mutta samalla paljon aiempaa rääväsuisempaa.

Tarinan ohella lisäpelaamista on tarjolla runsaasti. Koska päätehtävistä ei saa tarpeeksi rahaa missään vaiheessa, pelaaja pääsee aloittamaan omat bisneksensä kuudella rikollisuuden alalla. Muun muassa prostituutio, huumekauppa ja salakuljetus tarjoavat mahdollisuuden runsaisiin lisätienesteihin, jotka tilitetään päivittäin suoraan pelaajan käteiskassaan. Summan korottaminen vaatii yritysrakennusten valtaamista, suojelemista ja ylläpitoa sekä erillisten - melko yksinkertaisten - haasteiden suorittamista. Muita lisätehtävätyyppejä edustavat katuajot, ambulanssikuskin hommat ynnä muut tutut.

Vice City Stories on melko hyvä peli, mutta kuitenkin GTA:na niin moneen kertaan PS2:lla nähty. Uutta verrattuna vanhaan Vice Cityyn on milteipä yhtä paljon kuin julkaisun nimessäkin. Tästä syystä peliä uskaltaa suositella vain lokakuussa ilmestyvän GTAIV:n odotuksesta täriseville.