Metroid Prime 3: Corruption

Lopun alkua

Metroid Prime 3: Corruption on pelihahmon silmistä kuvattu avaruustoimintarymistely, joka jatkaa kahden ensimmäisen Primen aloittamaa tarinaa. Vaikka viittauksia aiempiin peleihin ei juuri selitelläkään, kolmosen juoni ei ole niin raskasta tavaraa, että aiempia pelejä kokemattomat tuntisivat olevansa aivan ulkona kaikesta. Myrkyllinen Phazon-aine uhkaa levitä koko galaksiin, mikä Samuksen on yllättäen estettävä. Kaikki alkaa halomaisesti torjumalla vihollisten hyökkäys hyvisten avaruusasemalle, mutta tästä eteenpäin kaikki on tuttua rautaista Metroidia.

Suuri osa peliä on verkkaista etenemistä sävytettynä alueiden rauhallisella tutkimisella. Sankarittaremme tärkein työkalu on kypärän tutkimisvisiiri, joka tunnistaa kaiken oleellisen ja osaa kertoa siitä enemmän tai vähemmän tärkeää lisätietoa. Ympäristön tutkiminen onkin ainoa tapa kurkistaa esiripun taakse ja päästä juonikuvioista kunnolla perille. Sen avulla voi löytää myös vinkkejä oikeasta etenemisreitistä, joten jumituksen ensiapu on yleensä tutkimisvisiirin naksauttaminen päälle.

Metroid Prime 3: Corruption

Tärkeitä työkaluja ovat muut erikoisvisiirit, aseet sekä tietysti Samuksen pallomuoto. Kerälle kääriytyneenä sankaritar pääsee puikkelehtimaan koloissa ja putkistoissa, jotka olisivat muuten tavoittamattomissa. Kyvyt karttuvat seikkailun edetessä, mutta kerrankin Samus ei menetä varusteitaan pelin alussa jonkin hullun juonenkäänteen takia. Peli siis alkaa jo melkoisen tehokkaalla tappokoneella, joka vain päivittää itseään vielä kovemmaksi.

Pelin toinen puoli taas koostuu avaruuden flooran ja faunan ammuskelusta atomeiksi. Tuntuu, että miltei joka ikinen ötökkä tai kasvi haluaa satuttaa Samusta. Jotta eteneminen olisi jouhevaa, öttiäisille on näytettävä välillä sädepyssyä. Pahisten paukuttelu on paitsi välttämätöntä myös tarpeellista, sillä tuhotut viholliset täydentävät energia- ja ohjusvarantoja. Metroidmaiseen tapaan viholliset uusiutuvat aina, kun alueelta lähtee pois, joten aivan yksin ei Samuksen tarvitse koskaan vaellella.

Tuttuun tapaan miljöö on kaukana uutuuttaan kimaltelevasta, ja Samus seikkaileekin lähinnä raunioissa ja muissa osittain tuhoutuneissa ympäristöissä. Juoni on jaettu muutamalle eri planeetalle, joiden ominaista tunnelmaa korostaa osuva taustamusiikki. Hylätyllä avaruusaluksella soi painostavan rauhallinen melodia, taivaalla leijuvaa kaupunkia säestää salaperäinen sävel. Planeetat tuovat peliin hyvin vaihtelua, kun aina ei tarvitse tuijotella aivan samoja maisemia. Alueiden välillä voidaan sukkuloida näppärästi sankarittaren avaruusaluksella, jolla on pelissä muutenkin aiempaa enemmän käyttöä.

Metroidien perisynti – tallennusmahdollisuus vain aluksessa ja tallennushuoneissa – on vielä valitettavasti voimissaan. Eniten tämä rassaa silloin, kun peli pitäisi laittaa tauolle muiden kiireiden tieltä eikä tallennuspistettä näy lähimaillakaan. Pisteitä on sentään ripoteltu tiheämmin kuin Prime 2: Echoesissa, mutta ei tämä silti nykyaikaiselta ratkaisulta tunnu.

Uusi tapa tappaa

Corruption on huomattavasti aiempia Primejä elokuvamaisempi. Samus ei enää taistele yksin vaan on osa suurempaa galaksienvälistä sotakoneistoa ja joutuu jopa taistelemaan liittolaistensa rinnalla. Kaikki dialogi on vihdoin ääninäytelty, mikä on yllättävä veto konservatiiviselta Nintendolta. Faneista fanaattisimpien iloksi sankaritar itse ei kuitenkaan puhu eikä pukahda koko pelin aikana.

Metroid Prime 3: Corruption

Ehdottomasti Wiin kärkipään grafiikka hoitaa hommansa kunnialla, mutta erityisesti valaistuksellaan vaikuttaneen Bioshockin jälkeen ei voi kuin miettiä, kuinka upea seikkailu kovemmilla tehoilla olisikaan voitu luoda. Vaikka standardinsa olisikin jo päivittänyt HD-aikaan, ei Prime 3 saa silmiä vuotamaan verta, jos ei nyt tajuntaa räjäytäkään.

Varsinainen tajunnanräjäyttäjä onkin pelin ohjaus. Ammukset ohjataan oikeaan osoitteeseen kuvaruudulla näkyvällä tähtäimellä, ja mitä kauemmas ruudun keskustasta tähtäimen vie, sitä nopeammin näkymä alkaa kääntyä. Kääntymisherkkyyden voi valita kolmesta tasosta, joista alhaisimmalla tähtäin täytyy viedä aivan reunaan, jotta kuva kääntyisi ollenkaan. Kokeneemmat pelaajat voivat heittää herkkyyden suosiolla täydelle, jolloin päästään jo lähelle valopistoolin ja PC-hiiren nopeutta ja tarkkuutta. Hetken totuttelun jälkeen ratkaisu on upean luonnollinen ja saa padiohjaukseen tuntumaan auttamattoman vanhanaikaiselta. Kuvan voi myös lukita vihollisiin, jolloin näiden kiertely onnistuu paremmin. Tähtäintä voi kuitenkin liikutella vapaasti myös lukituksen aikana, jolloin samaa lukittua kohdetta ei ole pakko paukuttaa koko ajan.

Ohjaimen kahtiajako toimii Metroidissa hyvin: kapula vastaa Samuksen tussaria, nunchukilla liikutaan ja käytetään sankarittaren tarttumasädettä. Säteellä voi muun muassa repiä huterasti kiinnitettyjä ovia irti ja heilahdella kuilujen yli kuin mikäkin avaruustarzan. Tarttumasäteellä huidotaan liikkeentunnistuksen avulla, jolla myös käytetään erilaisia vipuja ja laitteita. Tylsän tavanomaisen napinpainamisen lisäksi laitteita käytetään vetämällä, työntämällä ja kääntelemällä kapulaa ruudulla näkyvien ohjeiden mukaan. Pikkujuttu, mutta parantaa tunnelmaa yllättävän paljon. Xbox 360:n Gears of War muutti aseiden lataamisen rutiinista hauskaksi – Prime 3 tekee saman vipujenvääntelylle.

Kaikki kovat jätkät vetää Phazonia

Erittäin tervetullut uudistus on hypertila, jossa Samus käyttää kehonsa vallannutta Phazon-ainetta edukseen. Hypertilassa aseen teho kasvaa moninkertaisesti, mutta vastapainoksi se ammentaa tehonsa sankarittaren elinvoimasta. Hyper on huikeutta siksi, että tavallisesti Samuksen ase on niin onneton hernepyssy, että vähänkään kovempien vihollisten tappaminen alkaa nopeasti tuntua puuduttavalta urakalta. Kaikessa on kuitenkin vaaransa, joten jos Hypertilaa käyttää liikaa, Phazon voi ottaa käyttäjästään ylivallan ja syöstä tämän turmioon.

Metroid Prime 3: Corruption

Oikeita etenemisreittejä on tasan yksi, mutta peli on kaukana simppelistä suoraviivaisuudesta. Seikkailu ei etene alue kerrallaan, vaan eteneminen tyssää aina jonkin kyvyn puutteeseen. Samuksen aseet eivät välttämättä voi tuhota vielä jotain estettä tai seuraava etappi voi olla kuilun takana, jota ei voi vielä ylittää. Ratkaiseva esine saattaa piileskellä millä tahansa jo nähdyllä alueella, joten ei muuta kuin tutkimaan.

Kenttäsuunnittelussa näennäinen todenmukaisuus on saanut väistyä pelattavuuden tieltä, ja maailma onkin Samukselle yhtä suurta temppurataa. Ympäristöjen uskottavuutta syö melkoisesti, kun Samuksen kyvyt sopivat sattumalta esimerkiksi kaikkien laitteiden aktivointiin. Tämä ei tosin ole niinkään suunnittelumoka kuin Metroid-pelien ominaisuus. Corruption on tehty tunteella ja laadulla, mistä osoitus on järkyttävä yksityiskohtien määrä. Kaikki aina pelin valikoista asti tuntuu loppuun asti ajatellulta, eikä mikään vaikuta keskeneräiseltä tai hiomattomalta.

Vapaa tutkiskelu, eräs sarjan tavaramerkeistä, tuntuu edelleen hyvin raikkaalta tuulahdukselta niin monen pelin valmiiksi pureskeltuun putkijuoksuun, jossa pelaajaa viedään eteenpäin kuin kädestä pitäen. Metroideissa pelaaja saa kokea itse kaikki keksimisen – ja eksymisen – riemut. Halutessaan päälle saa kytkettyä avuksi vihjeet seuraavasta etapista. Oikeaa reittiä ei kuitenkaan läväytetä suoraan kartalle, vaan vinkit tarkentuvat sitä mukaa, mitä pidempään peli junnaa paikallaan. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin ravata alueen halki vain todetakseen, että jotain tärkeää on jäänyt matkan varrelle. Mutta on se onnistumisen tunnekin melkoinen, kun vihdoin uuden kyvyn löytyessä tuntuu siltä, että taskussa on avaimet koko maailmaan.

Metroid Prime 3: Corruption on malliesimerkki siitä, miten räiskintä tulee Wiillä tehdä. Huolella hiottu tuotos myös niputtaa Prime-trilogian nätisti päätökseen. Vaikka Corruption on kaikin puolin onnistunut tekele, se ei sovi kaikille. Paljolti eksymiseen ja oivaltamiseen perustuva konsepti ei turhautumista välttele, joten suoraviivaista ja yksinkertaista mäiskettä kaipaavat voivat pettyä pahasti. Sarjan fanit kuitenkin nauttikoon – tämä on nimenomaan Metroidia, ja sitä se on parhaimmillaan.