The Last Guy (PSN)

Japanilaiset pelit ovat käsite. Vai kuinka moni voi väittää, ettei aavista, minkälaisesta pelissä seuraavassa puhutaan: ”Miten siitä nyt kertoisi? Onhan se aika japanilainen… no kyllä sä tiedät, sellainen vähän sienissä tehdyn oloinen.” Playstation 3:n The Last Guy on, äskeinen mielessä pitäen, erittäin japanilainen peli.

Tulevaisuudessa outo valo on muuttanut kaikki sille altistuneet zombieiksi ja muunlaisiksi hirviöiksi, mutta vielä on ihmiskunnalla toivoa. Kansainväliseen pelastusjärjestöön kuuluva ja punaiseen viittaan sonnustautunut sankari lähtee pelastusreissulle maailman metropoleihin etsien rakennuksiin loukkuun jääneitä. Löydettyään riittävästi pelastettavia viittasankarimme kuljettaa heidät keräilyalueelle, josta ihmisjoukko tullaan hakemaan ilma-aluksella suojaan.

Pelkistetysti The Last Guy on vain ja ainoastaan nykyaikaisen kuorrutuksen saanut matopeli. Kuulostaako helpolta tai tylsältä? Entä jos soppaan lisätään pelialueina toimivat Google Maps -satelliittikuvat? Suorastaan nerokas ratkaisu käyttää karttoja hyväksi vaikuttaa ensiajatukselta vähintäänkin epäilyttävältä, mutta systeemi toimii. Pelaajan apuvälineenä on pimeänäkö-/lämpökamera, jolla pienet kujat sekä rakennusten sisällä piileksivät ihmiset havaitsee helposti. Ja ainakin tekemistä riittää kun tehtäviä on reilusti ja mielenkiinto säilyy reilusti erilaisten paikkojen ansiosta.

Japanilaisia pelejä on usein haukuttu nykymittareilla turhan vaikeiksi. Tällä osa-alueella The Last Guy pitää mainetta yllä. Kentissä on aina aikaraja sekä pelastettavien ihmisten tavoitemäärä, usein molemmat tietysti äärimmilleen vedettynä. Näistä tekijöistä johtuen hidas ja turvallinen eteneminen ei The Last Guyssa käy päinsä, vaan pian pelaajalla on perässään reilusti yli tuhannen ihmisen mittaisia jonoja, jotka ovat aina alttiina mutanttien hyökkäyksille. Epäonnistumiseen ei usein ole varaa, vaan tason joutuu käytännössä aloittamaan alusta, mikäli jono jossain vaiheessa katkeaa. Ja sehän katkeaa hyvin usein juuri maalialueen lähestyessä.

Apuvälineitä pelastureissulle löytyy erilaisten energiapakkausten sekä teleporttien muodossa, joskin tärkeintä selviytymisen kannalta on opetella juoksunapin oikea käyttö ja hyödyntää kaulassa roikkuvaa pilliä, johon viheltämällä jono vetäytyy nopeammin kasaan mahdollisen vaaran tieltä.

Valikoiden ja äänimaailman puolelta peli vaikuttaa melko minimalistiselta, jopa hieman nopeasti tehdyltä, mutta tästä huolimatta kokonaisuus toimii mielettömän hyvin. Vaikka viime hetkien epäonnistumien takia olen menettänyt hermoni useammin kuin minkään muun asian parissa viimeisten vuosien aikana, palaa The Last Guyn ääreen aina säännöllisesti uudelleen.

Jäin tosin ihmettelemään, että mihin kaikki miljoonat mutantoituneet ihmiset ovat kadonneet, sillä kaduilla vaeltaa vain muutamia suurempia möykkyjä. Toisaalta kun The Last Guy on muutenkin aivan tärähtänyt julkaisu, ei tuollaiseen pikkujuttuun jaksa kiinnittää huomiota. Kun nyt vaan pääsisi tuon seuraavan kaupungin läpi.