Eräiden lähteiden mukaan maailmamme nykymeno kohtaa päätöksensä vuonna 2012. Falloutin vaihtoehtouniversumissa taas maapallo palaa ydinsodassa 2077.
Mitä maailmanlopun jälkeen?
Fallout 3 käynnistyy vuonna 2277, kaksisataa vuotta koko maailman takaisin kivikaudelle ampuneen atomipommituksen jälkeen. Osa ihmisistä koettaa sinnitellä maanpinnalla hökkelikylissä, osa karussa erämaassa, ja osa taas asustaa ydinsuojiksi rakennetuissa holveissa. Pelihahmo, koko ikänsä holvi 101:ssä asunut nuori mies tai nainen, saa eräänä aamuna kuulla isänsä paenneen holvista, vaikka sen ovien olisi pitänyt pysyä ikuisesti suljettuna. Isän synnit aiotaan tietysti kostaa jälkikasvulle, joten eipä siinä muu auta kuin lähteä itsekin maanalaisesta lintukodosta uutta uljasta maailmaa tutkimaan.
Ennen pakoa holvista pelaaja pääsee määrittelemään hahmonsa ominaisuudet miellyttävän tarkasti. Alter egon ulkonäköä pääsee säätelemään kymmenillä liukusäätimillä, kun taas varsinaiset peliin vaikuttavat ominaisuudet säädetään sijoittamalla pisteitä eri osa-alueisiin: Voimakkuuteen panostamalla hahmo lyö lujaa ja kantaa enemmän tavaraa, havainnointi vaikuttaa esimerkiksi tuliaseilla osumiseen ja karisma muiden ihmisten kanssa käytäviin vuoropuheluihin. Pelin alussa säädettävien pääpiirteiden lisäksi hahmon erikoistaitoja pääsee parantelemaan jokaisen kokemustason kilahtaessa tilille. Eri kykyjä lääkintätaidoista tiirikointiin, puheeseen ja erilaisiin tuliaseisiin on valtava pino. Kaikissa niistä ei voi loistaa, vaan valintoja erikoistumisen suhteen on tehtävä – sen pohjalta toki, millaisen hahmon roolin haluaa omaksua. Pistetaulukon näpräämisen lisäksi joka tasonnousun yhteydessä hahmolle voi valita uuden luonteenpiirteen, joka voi muun muassa antaa lisäpisteitä tiettyihin taitoihin tai vaikkapa lisätä vastustuskykyä radioaktiiviselle säteilylle.
Alkuhetkien jälkeen holvin ovi kolahtaa kiinni ja seikkailu alkaa toden teolla. Ensimmäiset hetket Capital Wastelandissa ovat pökerryttävät. Valtava kivinen aavikko levittäytyy loputtomana jokaiseen suuntaan, ja eksyneisyyden tunne valtaa pelaajaparan nopeasti. Ehkä lähistöllä oleva Megatonin kylä voisi tarjota tietoa siitä, minne isä on mennyt – ja miksi? Fallout 3:n pääjuoni on lähinnä isäpapan perässä juoksemista pitkin raunioina olevan Washington DC:n lähialueita, eikä sen homman hoitamisessa mene paria iltaa kauempaa. Varsinainen liha Laskeuman luiden ympärillä onkin vapaus tutkia maailmaa haluamassaan järjestyksessä, joko tiukasti isää jäljittäen tai vähät faijan menoista välittäen.
Elä vapaana...
Tekeminen ei siis lopu Falloutissa kesken. Ydinsodan jälkeenkin autiomaassa asustaa useampi kourallinen ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella, tehdä kauppaa tai vaihtaa laukauksia. Aavikon väelle puhumalla saa jatkuvasti uusia tehtäviä suoritettavaksi – milloin pitäisi käydä etsimässä tietoa kaukaisesta kirjastosta, milloin ampua Tenpenny Towerin rikkaita asukkaita häiritsevä mutanttipopulaatio seulaksi. Palkinnoksi työnantajat jakavat useimmiten valuuttana toimivia pullonkorkkeja, erilaisia hyödyllisiä tavaroita ja ison pinkan kokemuspisteitä. Uusia tehtäviä löytää usein jo ennen kuin edelliset on saatu valmiiksi, joten pelaajalla on jatkuvasti mielekkäitä tavoitteita tarjolla. Seikkailun liike ei näin pysähdy hetkeksikään, varsinkin kun näppärä kompassi kertoo, mistä kunkin tehtävän seuraava tapahtumapaikka löytyy. Jokaiseen jo löydettyyn paikkaan voi lisäksi siirtyä välittömästi vaikka kartan toiselta laidalta, kunhan vain on paljaan taivaan alla ja tarpeeksi kaukana lähimmistä vihollisista.
Liikkumisen vapauden lisäksi Falloutin porkkanana on tekemisen vapaus, sillä useimmat tehtävät ovat suoritettavissa monella eri tapaa. Jos miinakentän purkaminen ei nappaa, voi suustaan hyvä hahmo valehdella hoitaneensa homman ja ottaa palkkionsa vastaan. Megatonin keskellä oleva ydinpommi taas kiinnostaa kahta eri osapuolta; toinen haluaa purkaa sen, toinen räjäyttää koko tuppukylän asukkaineen taivahan tuuliin. Itse otin molemmat tehtävät vastaan, kielin sheriffille pahan jätkän aikeista ja lopulta olin sotkenut käteni sekä lainvalvojan että kylänräjäyttäjän verellä. Mieli teki ladata aiempi pelitilanne ja koettaa vielä muuttaa tilanteen kulkua, mutta Fallout elää ja kuolee pelaajan valintojen ja niiden kanssa elämisen myötä. Ja sitä paitsi, eihän kuollut sheriffi enää mitään tuolla kiväärillä tee…
...kuole kovaa
Aseistukselle tuleekin käyttöä, sillä Fallout 3:ssa on roolipelaamisen lisäksi valtava määrä räiskintää. Pelaajan henkeä uhkaavat niin säteilyn muuttamat metsäneläimet kuin eri ihmisjoukkiot lukuisine motiiveineen. Taistelu toimii perinteisen ensimmäisen persoonan ammuskelupelin tapaan, mutta parilla poikkeuksella. Ensinnäkin hahmon erikoisosaamiset vaikuttavat siihen, miten milläkin aseella osuu ja tappaa: Kun panee tasonnousun yhteydessä annettavia taitopisteitä pieniin aseisiin, soljuu taisteleminen pistooleilla ja kivääreillä paljon sutjakammin. Toisekseen on V.A.T.S., Vault-Tecin Avustettu TähtäysSysteemi, tuttujen kesken Vatsi. Vatsin voi panna päälle milloin vain, jolloin pelitilanne keskeytyy, viholliset tuodaan selvemmin esille maisemasta ja pelaaja voi ampua tarkkoja laukauksia päällekarkaajien eri ruumiinosiin. Kohti juokseva mutanttisusi rauhoittuu kummasti kun sen jalat on ammuttu rikki. Aavikkoroistojengin kanssa matsaamista taas helpottaa mahdollisuus riisua joukkio aseista – tai asekäsistä. Eri tappovälineet kuluttavat eri määriä Vatsin ruokana toimivia toimintapisteitä: Taisteluhaulikolla saa ampua noin kolme kertaa, laserkiväärillä taas voi sihautella parhaimmillaan kuutisen kelmiä hengiltä ennen pistelippaan tyhjenemistä. Toimintapisteiden palautuessa hiljalleen voi aikaa kuluttaa ampumalla vihollisia tavalliseen tapaan, mutta yhtä hauskaa ja tehokasta se ei ole kuin Vatsin kanssa räiskyttely.
Fallout 3 on K18-peli hyvästä syystä. Erityisesti Vatsilla on näppinsä kiinni ikärajassa, sillä tähdättyjen laukausten seuraukset esitetään yksityiskohtaisesti, ja niillä suorastaan mässäillään hidastamalla kuvaa luodin matkan ajaksi. Ammukset iskevät kipeästi, raajat repeytyvät irti ruumiista ja niin hurme kuin sisäelimetkin roiskuvat pitkin kenttää. Verisyyttä voi vielä lisätä valitsemalla hahmolleen Bloody Mess -luonteenpiirteen, jonka kanssa hyvä osuma säälittävimmästäkin hernepyssystä voi silpoa vastustajan pieniksi kappaleiksi. Muutenkin pelin meininki on melko karskia: Kirosanoja ei liiemmin säästellä, huumeiden käyttö on arkipäivää ja synkissä metrotunneleissa tunnelma pahimmillaan äärimmäisen painostava.
Voi kuinka on tää maailmain
Tekniikkapuoli Falloutissa on erinomaisessa kunnossa. Peli maalaa jatkuvasti synkkiä ja uskottavia kuvia ydinsodan jälkeisestä selviytymistaistelusta. Grafiikka on välillä ehkä hiukan muovista ja jätevuorien tekstuurit karkeita, mutta pääasiassa maisemat ovat komeaa katsottavaa. Etenkin pelin retrohtava, viime vuosisadan puolivälistä ammentava graafinen tyyli on todella kovaa kamaa. Äänetkin toimivat: Aseet paukkuvat tehokkaasti, musiikki viipyilee hienosti taustalla luomassa tunnelmaa ja jokaisen vastaantulijan repliikit puhutaan ääneen. Kontrolleissakaan ei ole mitään vikaa, vaan ohjaimen jokainen nappi käytetään hyödyksi tehokkaasti ja hahmon ohjaaminen on luontevaa. Oikeastaan ainoa valituksen aihe on tavaroiden pikanäppäimien asettaminen sysitunnottomaan ristiohjaimeen, sillä oikean tuliluikun valitseminen sen kautta on varsinkin tiukassa tilanteessa liki mahdotonta. Onneksi B-napista aukeava inventaario menee päälle ja pois tarpeeksi nopeasti.
Vaikka Laskeumassa on syvyyttä, tekemistä, tunnelmaa ja munakasta toimintaa, ei paketti siltikään ole aivan täydellinen. Dialogi on parhaimmillaan huikeaa, useimmiten vain asiansa ajavaa ja paikoitellen jopa todella noloa. Sama pätee ääninäyttelyynkin. Lievästi häiritsevä seikka on myös se, kuinka monet keskusteluvaihtoehdot on jaettu varsin läpinäkyvästi enkelimäisen hyvään, neutraaliin (mutta vähän röyhkeään) ja ihan tosi pahaan läpänheittoon. No, ainakin valitsemiensa sanojen seuraukset on helppo aavistaa etukäteen.
Roolin pelaamista haittaa välillä sekin, että paikoitellen pelaajan eri tekojen vaikutusten näkyminen tökkii pahasti, sillä esimerkiksi sheriffin poika ei ihan hirveästi välittänyt isänsä kuolemasta. Toisaalla taas maailma seisoo paikallaan odottamassa pelihahmon visiittiä: Pikkupoika voi nököttää pienessä turvaputkessa odottamassa uutisia isänsä kohtalosta vaikka maailman seuraavaan tappiin asti. Hyvin vaikea Falloutin kaltaista vapaata maailmaa olisi muullakaan tapaa toteuttaa ja useimmiten autiomaatunnelma vie voiton tällaisista huomioista, mutta silloin tällöin ”koko Capital Wasteland on vain pelaajaa varten rakennettu leikkikenttä”-ajatus potkii immersiota kasseille niin, että naapuritalossakin voihkitaan kivusta.
Puutteet eivät kuitenkaan pääse lähellekään peli-ilon tuhoamista, ja Fallout 3 kantaakin legendaarista nimeään kunnialla. Valtava Capital Wasteland on täynnä tekemistä, draamaa ja harvinaisen ikimuistoisia tilanteita ja juonenkäänteitä. Kolmos-Laskeuma painottuu kyllä paljon isoveljiään enemmän räiskintään, mutta ammuskelu ei silti pääse syömään liikaa eväitä varsinaiselta roolipelaamiselta. Lohduttomassa erämaassa samoamiseen on liiankin helppoa koukuttua kymmeniksi tunneiksi -- ja sitten onkin jo sopiva aika aloittaa aivan uudenlainen kierros uudenlaisella hahmolla.
Kommentit
Arvostelu saa epäilemään, onko arvost...
Arvostelu saa epäilemään, onko arvostelija pelannut aiempia osia? (on, toiset vaan katkeroituu helpommin...)
Kunniasti ei nimittäin voida puhua, eivätkä edelliset Falloutit painottuneet LAINKAAN räiskimiseen vaan juuri siihen että saat pelata peliä ihan miten itse tahtoi.
Ole kuka tahdot, tee mitä huvittaa.
Tämähän ei ole minun Fallouttini, vaan äpäräpoikani.
Kuten eräs konsolifiniläinen kirjoittikin (PS3-version arvostelussaan), immersio on poissa. Vanhat Falloutit sentään TUNTUIVAT vapailta, eivät ne nyt mitään nethackejä olleet, mutta tämä tuntuu lähinnä Oblivionilta. Jos riistää peliltä sen oleellisimman, mitä jää jäljelle?
Tämä on enemmän Oblivion kuin Fallout.
Fallout has changed.
No siitä vaan sitten pelaamaan sitä "...
No siitä vaan sitten pelaamaan sitä "sun" alkuperäsitä Fallouttia mailman tappiin. Onneksi on tuo valinnanvapaus. Itse olen pelannut monen monituista kertaa ykkösen ja kakkosen läpi. Hyviä aikoja. Nyt on nyt ja aika on muuttua. Henk koht. toivotan ilomielin kolmosen tervetulleeksi. Eittämättä paras peli omasta mielestä aikoihin, ja uskon tämän nousevan klassikoksi edeltäjiensä tavoin.
Samun kanssa samoilla linjoilla. Tunt...
Samun kanssa samoilla linjoilla. Tuntu ihan liikaa kuin olisi pelannut Oblivionia betoni helvetti vain ympäristönä.
Komppaus @Grendel. Olen pelannut vanh...
Komppaus @Grendel. Olen pelannut vanhoja falloutteja enemmän kun mitään muita pelejä, kakkonen on mennyt läpi kymmeniä kertoja ja silti kolmonen ei tunnu vain raiskatulta Oblivion-like "falloutilta" vaan hyvältä peliltä jota pelaan mieleläni. Ei sellainen klassiko kuin esi-isänsä (mikä johtuu ehkä myös siitä, että nykyään pelien taso on yleisesti ottaen kovempi), mutta loistava peli silti joka ansaitsee tähtensä ja on oikeutettu olemaan.
Great samu: kyllä vanhat falloutit todellakin painottuivat räiskintään ja taisteluun. Taistelu on ylivoimaisesti koko pelisarjan tärkein ja eniten hinkattu osa-alue vaikka kakkosessa etenkin yritettiin päästä enemmän kynä-paperi-roolipelilinjalle. On naivia väittää mitään muuta - tämä koskee ihan kaikkea hahmonluonnista itse maailmaan(skillit, traitit, perkit, SPECIAL kyvyt, AP:t, targetointisysteemi, alueet/löytyvät aseet jne. jatka listaa...). Toki esim. puhujahahmolla voi kakkosen pelata läpi (done that), mutta todellakin kuten missä tahansa tietokone RPG:ssä, myös tämän sarjan pelit silti ennen kaikkea on (taktisia) räiskintäpelejä.
Onhan tuo ihan siedettävä peli, mutta...
Onhan tuo ihan siedettävä peli, mutta täytyy myöntää että olisin pitänyt enemmän jos nimi olisi ollut jotain aivan muuta kuin Fallout 3.
Koska tekijäthän epäonnistuivat selkeästi juonen, lopun, aseiden, ammusten, esineiden kuvausten, animaatioiden, asutuksen, supermutanttien, vaikeusasteen, VATSin, hahmonluonnin (ja -kehityksen), fast travelin, questien, keskusteluiden (ja 'puhuvien päiden') ja monen muun asian suhteen.
Voin kuvitella että joku voi pelistä nauttia hyvinkin paljon, mutta sen verran on menty metsään monilta osin että Bethesdalla voisivat palkata vähän osaavampia pelintekijöitä.
Onneksi peli on myynyt niin paljon, e...
Onneksi peli on myynyt niin paljon, että varmasti näemme vielä Fallout 4:n, johon Bethesda toivottavasti palkkaa osaavia suunnittelijoita vaikkapa Suomesta.
Scatterbrain XO: Olisi ehkä pitänyt ...
Scatterbrain XO:
Olisi ehkä pitänyt valita sanani paremmin.
Voisihan sitä väittää että MGS4:sen voi läpäistä tappamatta ketään, joka on helppoa sekä suotavaa, vaikka aseita tarjotaan reilu 60, ja uusi re4/GeoW-tyylinen kuvakulma tekee tappamisesta helpompaa.
Onhan D&D (curse you 4.0, curse you) pohjimmiltaan taisteluun painottuvaa, vaikka voisihan sitä pelata vaikka miten,
eli kyllä ne Falloutit painottuvat taistelemiseen, jolloin tosin tyyli on silloinkin ollut vapaa.
Lähinnä vituttaa juuri se että kolmosta ei voi vetää esimerkiksi puhujahahmolla läpi, ainakaan menettämättä hermojaan ja tuhoamatta lähiympäristöä IRL (tai hankimatta modeja, sama ongelmahan löytyy kaikista Bethesdan tekeleistä).
Minulle Fallout kuitenkin tarkoittaa vapautta, yhä, vieläkin.
Saamari, eikä kolmas osa tarjoaisi sitä edes modeilla, todistakaa väitteeni vääräksi.
Ehkä teen sen itse, vuoden- parin päästä kun pääsen pelaamaan rankasti muokattua, paranneltua versiota.
Tämä ei kuitenkaan ole Fallout suunniteltu faneilta faneille, vaan faneilta massoille.
Emmehän me kaikki voi tehdä hyväntekeväisyyttää, ja syödäkin pitäisi. Ymmärrettävää, sekä sekin että fanit ovat muuttuneet, eivätkä fanit ole koskaan tyytyväisiä (yrittää olisi silti voinut).
Tämä ei ole yhtä hyvä kuin vanhat, yllätys.
Nostalgia takertujat ovat nähtävästi ...
Nostalgia takertujat ovat nähtävästi kokeneet tämän pelin myötä niin sanotun "Deus ex effektin". Olisi peli ollut millainen tahansa niin Fallout fanit olisivat sanoneet "tämä ei ole Fallout tai vaihtoehtoisesti yhtä hyvä kuin vanhat"
Fallout3 on Bethesdan luoma jatko Fallout pelisarjalle. Sen ei ollut tarkoituskaan olla nostalgia paukku pelisarjan faneille. Oblivionin määrä pelissä ei ehkä miellytä kaikkia mutta ainakin minun odotukset Fallout sekä Elderscrolls sarjan fanina on täytetty, toki heikkoja osa-alueita löytyy mutta vähemmässä määrin.
En lähde tässä kärsimään mitään DOOM3 tai Deus ex2 syndroomaa kärsimään sillä Fallout3 ei ehkä vie sarjaa juurilleen mutta lähtee kunniakkaasti omille teilleen.
Nooh, meikäläistä emotuttaa vaan Beth...
Nooh, meikäläistä emotuttaa vaan Bethesdan harjoittama suoraviivaistaminen ja yksinkertaistaminen verrattuna aiempiin osiin. Jos osia vertaa toisiinsa, niitä heikkoja osa-alueita on F3:ssa aika reilusti.
Samu: minä ainakin pelkäsin, että pel...
Samu: minä ainakin pelkäsin, että pelistä tehdään vielä paljon enemmän massoille tehty peli, eli esim osumakodat (vats) otetaan kokonaan pois jne. - etenkin kun kuulin että edes lapsia ei voi murhata. Koska kuitenkin aihe ja maailma kiinnostaa ja special on mielestäni parhaimpia systeemeitä tietokoneropeissa, niin asennoiduin vain sillä tavalla, että mieluummin pelaan nyt jotain uutta kun hinkkaan sadannen kerran vanhat putkeen. Mutta kyllä vanhoissakin oli kaikista helpoin pelata peli läpi aseukolla, verrattuna tohtoreihin ja spiikkaajiin.
Narpale: kerrotko konkreettisin esimerkein, miten tätä on suoraviivaistettu ja yksinkertaistettu? Tehtävät oli kakkosessakin luokkaa "hae minulle pullo naapuritalosta", "veijo on pahis, tapa se niin saat palkinnon". Jos taas tarkoitat sitä, että esim. palleihin ei voi enää ampua, tai sellaisia oikeasti peliä parantavaa seikkaa kun, että toisiaan tukevat skillit yhdistettiin niin eipä siinä. Nykyaikaiset 3D-grafiikat paikoista jotka oikeasti näyttää laskelman kokeneelta (katso vanhoja kuvia Hiroshimasta jos et usko) luo myös aika lailla tunnelmaa, mitä vanhoissa peleissä ei ole.
Viper7: minusta tuntuu, että jos sokkona olisi joku Oblivionia pelannut pelaamaan tätä tietämättä kuka sen on tehnyt, 1/10000:sta olisi tiennyt. Helpoin tapa nähdä tämä on 3rd-person kameraan vaihtaminen, mutta hahmojen naamoista, dialogista, fonteista, UI:sta.. ei edes alun hahmonluonnista voi vetää suoraa johtopäätöstä, että tämä olisi bethesdan tekele ellei ole joku taideasiantuntija, joka tunnistaa esim yksittäisen artistin tavan tehdä skinit. VÄITÄN.
Ainoa mitä on oikeasti kaivannut vanh...
Ainoa mitä on oikeasti kaivannut vanhoista osista on niinkin yksinkertainen asia kun knockdownit. Oikeasti useaan otteeseen kaivannut mahdollisuutta ampua kriittinen crippled osuma super mutiaisen jalkaan ja jättää se maahan ryömimään siksi aikaa kun hoitelee sen kaverit. Miksihän tämä puuttuu...?
Saattaa sisältää spoilerin tai kaksi....
Saattaa sisältää spoilerin tai kaksi.
Scatterbrain XO: Uudessa Falloutissa päähenkilö on idiootti. Kaikki keskustelut mennään läpi noin kuuden sanan virkkeillä ja [älykkyys]-repliikit ovat usein melkoisia itsestäänselvyyksiä. Dialogi on oikeasti hanurista, ja monet keskusteluvaihtoehdot ovat järjettömiä, mm. ydinpommin purkamisessa. Kaikki keskustelukumppanit ovat ilmeettömiä zombeja. Aiemmissa osissa oli tavoite tai pari, joita sai lähestyä miten tykkäsi. Nyt juoni on aika rasittava putkijuoksu. Juokse paikkaan x, joka näkyy kartalla, niin juoni etenee.
Päähenkilön isukkia etsitään seikkailemalla ympäriinsä ja kyselemällä "ook nähny mun isää, se on keski-ikäinen". Yhdysvaltain presidentti saadaan tuhoamaan oma tukikohtansa parilla-kolmella repliikillä. Samalla päähenkilön taskuun putoaa FEV-ampulli, jonka varaan Enclaven massamurhajuoni ilmeisesti rakentuu. Oho. Tämän jälkeen pitää kuitenkin vähentää vielä Autumn (fiksu suunnitelma tappaa mutatoituneet ja kulkea ympäriinsä ilman säteilysuojapukua), joka kuoleekin kun häntä päin sattuu katsomaan. Olipa taas järkeä. Monet sivutehtävät ovat tosin mukavia.
SPECIAL-attribuuteilla ei ole juuri mitään vaikutusta mihinkään (mitä nyt älykkyyttä on ihan hyvä olla), ja taidot ovat melko hyödyttömiä (repair, science ja lockpicking ovat käytännöllisiä). Perception ei enää vaikuta YHTÄÄN siihen miten tarkasti ampuu esim. kiväärillä. Täh. Ja ampumakykyvyissäkin riittää joku noin 50%, silloin osuu melko hyvin, ainoastaan jos kaipaa lisävahinkoa kannattaa niitä pumpata. Perkit ovat hanurista. Miksi kannattaisi ottaa perkkejä jotka antavat lisää skillejä, kun joka kokemustasonnousulla saa parin sellaisen perkin verran skillpointseja allokoitaviksi taitoihin? Ja se perk joka antaa yhden lisää SPECIAL-iin olisi naurettavan epätasapainottava (koska sitä voi käyttää kymmenesti), elleivät SPECIAL:it olisi muutenkin hyödyttömiä.
Miksi joku hiton vaate antaa 10% lisää tiirikointitaitoa? Miksi päähenkilöllä on nahkahansikkaat kädessä power armorin kanssa? Miksi panssareiden vahinkomallinnus on pilattu? Miksi cripplaantuneet raajat eivät vaikuta merkittävästi? Miksi tavaroissa ei ole kuvauksia? Miksi pääkaupungin suurimmassa asutuskeskuksessa on noin 20 ihmistä? Miksi fast travel on aina 100% turvallista, eikä ikinä keskeydy esim. väijytykseen? Miksi pelaaja on lähes kuolematon VATS:ia käytettäessä? Miksi päähenkilö on niin kova että voi alkutasoillakin murhata 25 supermutanttia putkeen ilman suurempia ongelmia? Miksi aseisiin ei saa enää esim. panssarinläpäiseviä luoteja?
Umm... nyt pitää rientää luennolle. Mutta aiheesta voisi kirjoitella vaikka paremminkin jäsennellyn esseen.
Fallout kolmosta juurikin rassaa tämä...
Fallout kolmosta juurikin rassaa tämä tyhmentäminen, surkea juoni ja todella lapsellinen käsikirjoitus. Aiemmat kirjoittavat ovatkin jo maininneet dialogin jättimäiset aukot ja koko intelligence systeemin hyödyttömyyden.
Ja vaikka aiemmissakin Fallouteissa oli paljon räiskintää jos näin halusi, niin ne sentään pystyi pelaamaan läpi täysin ampumatta laukaustakaan. Aseita ei tarvinnut välttämättä edes omistaa jos näin halusi. Fallout 3 ei ainoastaan rohkaise räiskintään, se suorastaan pakottaa pelaajan tulitaisteluihin. Ei, hv Bethesda, en ala pelaamaan räiskintäpeliä kun minun pitäisi roolipelata. Taistelun pukkaaminen jokaiseen kohtaan on laiskinta pelintekoa mitä voisi kuvitella.
Maailma tosiaan onkin Oblivion klooni siinä mielessä, että se on ihan yhtä kliininen ja kuollut kuin Oblin kenttäsuunnittelu. Kaupungit ovat copy pastella tehtyjä replikoita toisistaan ja kaikkialla on ihan täsmälleen saman näköistä. Eihän niitä tietty tarvitse edes katsoa paljoakaan, sillä valtaosa peleistä vietetään typerissä putkijuoksu tunneleissa. Tähän vielä ympätään pakotettuja skriptattuja osioita, buginen käyttöjärjestelmä, surkea vats-hidastusmekaniikka ja Bethesdan peri-amerikkalainen "kaikki on mustaa ja valkoista" maailmankatsomus niin kyseessä on helposti vuoden huonoimpia pelejä.
Narpale: Milloin olet viimeksi pelann...
Narpale: Milloin olet viimeksi pelannut ykköstä ja kakkosta? Ettei vain olisi aika kullannut muistot.. Kyllä tästä nyt essee pitää kirjoittaa.
Aloitetaan parilla vastaesimerkillä:
-perkit: vanhoissakin saa nostettua skillejä sekä pointseilla leveleiden välissä että perkeillä(jopa traiteilla, kaikki eivät näy vain suoraan skillipercentagessa vaan esim. luckin kautta)
-50% riitti hyvin etenkin kakkosessa ampumiseen. Kakkosessa 5-6 heksaa ja prosentit valoisaan aikaan yleensä yli 90%. Kakkosse pystyi myös taktimoimaan samalla tavalla kun tässä: kävelet/sneakkaat jonkin viereen jonka jälkeen prossa on käytännössä aina lähes tapissa.
-SPECIAL on lukemani mukaan kakkosesta kopioitu. Intin lisäksi charisma avaa uusia optioita, luck vaikuttaa skill percentageen eniten mutta myös siihen miten teet crittejä ja miten esim. keskustelut voi onnistua, 100% ja 75% välillä on hirveä ero esim damagessa joten skillit ja niihin vaikuttavat attribuutit ei ole turhia. Str vaikuttaa paralyyziin ja siihen mitä jaksat kantaa. Perception vaikuttaa siihen mitä löydät laatikoista, miten hyvin tutkalla näet viholliset ja siihen, miten lähellä jotain NPC:tä sinun on oltava että kuulet heidän puheensa/äänet. SPECIAL:sta kannattaa muistaa, että vaikka skillit ois mitä niin specialista tulee base-kerroin, eli esim sneakki yksistään ei riitä että varastat taskuista kamaa jne. Endurance on kieltämättä vähän turha sen jälkeen kun saa parempaa kamaa, kun stimpackit korvasi doctorin jopa taistelun aikana ja hitpointteja nyt ei niin kauheasti tarvi - ellei tee unarmed hakkaajaa. Toinen muistettava seikka on toki se, että tiettyjä perkkejä ei saa jos ei ole ottanut tiettyjä specialeja.
Fallout 3:ssa:
Esimerkki: 1 agility piste antaa sulle 67 AP:tä. Vaikutus sneakkiin +2% ja small gunsiin +2%
Esimerkki: 10 agility vastaavasti antaa 85AP:tä ja +20/+20 sneak ja small guns
Esimerkki: Luck lvl 6 antaa +6 critical +3 kaikkiin skilleihin, kun taas luck lvl 10 antaa +10 crittiin ja +5 kaikkiin skilleihin.
Jokaisella special attribuutilla on vastaava ominaisuus, ja sen lisäksi jotain erikoista kuten vaikkapa str:n vaikutus kantokykyyn paralyzeen. Voit tietty jankata silti, että "kakkosessa oli silti parempi". No ei ollut.
Esimerkki 3:sta:
karma vaikuttaa tiettyihin paikkoihin mihin pääset, se vaikuttaa myös siihen miten dialogissa saa valintoja ja siihen, että täysin vastakkaisen karman tyyppi voi ilman varoitusta käydä kimppuusi. Myös jotain apureita kuten Jerichon ei voi saada ilman karman vaikutusta.
Tietty (kun otit vaatteet puheeksi) on tässä jotain muitakin typeryyksiä, esim 5%/10% mahdollisuus saada addiktio jopa ensikäytöllä on iso lol, sekä se, kuinka helppo tuo on parantaa ja kuinka radiation ei oikeasti ole uhka - mutta on taas hyvä muistaa, että millainen pelaaminen on hauskaa ja millainen ei ja millaista pelaajamäärää on kuitenkin pysyttävä palvelemaan. Kun kaikkia ei voi tyydyttää. Se on parempi, että on hauskaa kun hampaat irvessä. Et sinäkään varmasti joka asiasta ole vanhoissa fallouteissa tykännyt.
Jos nyt vertaa vaikka noiden specialien eroja esim fallout 2 vs fallout 3:ssa niin (en vertaa skilleihin kuten outdoorsmen):
-STR: kakkosessa vaikutti 1 hp:n (kyllä, vain 1:en) per piste, sekä siihen kuinka pitkälle krnaattia pystyi heittämään. Kolmosessa muuten sama vaikutus.
-PER: vaikutti random encounttereiden aloituslokaatioon heksoilla (ei voi verrata kun kolmosessa ei ole), vuoro tuli aiemmin kun vihollisella (ei voi verrata koska kolmosen taistelu ei ole vuoropohjaista), tähtäysalueen pituuteen (ilmeisesti ei vaikutusta kolmosessa, ellei osumaprosenttia vatsissa lasketa).
-END: erilainen basesysteemi (vaikutti 2 hp:n verran per piste kakkosessa), parantumisen määrä levätessä (kolmosessa unet parantavat kaikki vaivat)
-CHA: vaikutti saatavien partymembereiden määrään
-INT: ei eroja
-AGI: ei eroja
-LCK: vaikutti siihen miten hyvin tuli special encounttereita, critical failuret (tämä olisi kieltämättä kolmosessakin kiva).
Muuten vaikutukset skilleihin tai tiettyjen perkkien saatavuuten, mikä on vähintään samankaltainen kolmosessa vaikka perkit ja skilllipuu ei olekaan sama. Erot on oikeasti aika mitättömiä ja osa eroista johtuu myös siitä, että kakkonen oli vuoropohjainen.
Osa kakkosen touhuista oli oikeasti sellaisia, että minun ja sinun lisäksi kukaan ei niitä kaipaa ja niistä on ihan turha valittaa foorumeille jengille joka ei välitä. Esim. Jinxed traitti (yleensäkin hyvä vain että traittien sijaan kolmosessa on vain perkit), joka aiheutti crit failureita sekä vihollisille, että sinulle enemmän. Oikeasti ihan huumorikamaa HC-faneille. Tietty save-load loitsun kanssa tuostakin sai iloa irti enemmän itselle kun vihuille. Mutta ei sellaista jaksa vakavissaan.
Dialogi ja tehtävät: tuostakin on niin totaalisen turha ja noloa narista.
Tehtävät samaa luokkaa, "tarviin pillerit, hae ne tuosta toisesta talosta." "OK, jaa miksi, no en hae!". Ei tuo kehitys mass efectiä lukuunottamatta ole kymmenessä vuodessa ollut muutenkaan huikeaa. Ei sekään ole hyvä kun: "Hei taidat olla joku pervo ja puuhailet lehmien kanssa [CHA]" "Ööö joo niin olen, mutta älä kerro isille". Dani on kadottanut vaimonsa ja pyytää ekalla keskustelukerralla muukalaista etsimään tämän, kun itse on niin sisukas kaveri että seilaa vain edes takaisin pihalla. Joo tosi uskottavaa dialogia sekin oli. Entäs sitten shakkia pelaava skorpioni? Tuohonkin voi suhtautua kahdella tavalla; nauttia siitä uskomattomasta menosta mitä pelit tarjoavat, tai alkaa narisemaan, että "ei tommonen ole mahdollista edes ydinsodan jälkeen". Ylipäänsä ainakin täällä Oulussa saat melko varmasti turpaan jos menet kelle tahansa vastaantulijalle juttelemaan ja heti jotain kyselemään tai ehdottelemaan jos nyt realismista aletaan puhua. Ja joku Sulik ei täällä taatusti lähde sun partyyn jos autat häntä pelastamaan jonkin lemmikin. Tuohon realismikeskusteluun ei kannata nyt tämän sarjan kohdalla menemään.
Siis kakkonen on myös täynnä pöljää dialogia ja meininkiä. Se dialogi oli vain jo konteksiltaan aika merkittävää (seksiä, kirosanoja, valinnan vapaus) silloin 1998 kun pelien dialogi oli muutenkin pohjamudissa, mutta ei se ollut niin huikeaa kun annat ymmärtää. Kolmosen dialogi on puutteellista ja kuten arvostelussakin lukee jopa noloa, mutta ei se tee tästä yhtään vähempää kyllä fallouttia tai ei sen takia tämän tarvi mitenkään hävetä etenkään muihin peleihin verrattuna.
Siis kyllähän varmaan jokainen joka on esim. jutellut kolmosessa Burkelle koki jonkin asteista myötähäpeää, koska eihän mikään keskustelu menisi noin. Mutta toisaalta, kun alatte miettiä mikä se parempi vaihtoehto olisi ja mitä se pelisuunnittelun näkökulmasta tarkoittaisi, niin ehkä se ratkaisu ei ollutkaan hassumpi... Oscaria sillä dialogilla ei siis saa, mutta tapahtumien sarja on kokemuksena hulppea, etenkin jos pelaat pahista.
Se on tosi, että jos haluaa pelata vain roolia (esim se puhuja/diplomaatti) kannattaa jättää väliin, mutta suurin osa varmaan haluaa myös vain tutkia paikkoja, hamstrata ja se "roolipelaamisen" perisynti, eli hahmonkehitys.. Vanhoissa oli tosi vaikea kehittää hahmo ns. tappiin, vaikka todella monet tykkäävät pelata pelejään sillä tavalla. Siinä syntyy se godlike tunne jne. you all know. kakkosessakin se kyllä onnistui, level cap oli 99. Tässä ei tarvi grindata deathclaweja ja mutantteja niin kiivasti, että saa oikeasti kovankin hahmon, mikä on vain hyvä asia. Hahmonkehityksestäkin voi kiistellä loputtomiin. Esim. se, oliko virhe jättää tag-skillisysteemi tästä pois vai ei. Minusta se ei ollut virhe.
Pelaamisen perimmäinen syy on kuitenkin hauskanpito, ja kolmosen systeemi mahdollistaa sen monella tavalla. Loppujen lopuksi se roolin pelaaminen tai systeemin hyväksikäyttö/käyttämättä jättäminen on pelaajasta kiinni. Vähän sama asia, kun jossain bioshockissa valitetaan kun "on niin helppoa kun kuolemasta ei rangaista mitään kun syntyy vita chamberiin" vaikka todellisuudessa jos rangaistus tulisi, suurin osa valittaisi kuinka vittumaista (ja se on tosi) on aloittaa jostain kaukaa savesta ilman sitä ja sitä tehtynä. Sama asia roolipelaamisessa; jotku eivät vain osaa. Eikä kaikkien tarvi. Jos löydät exploitin, pystytkö pitämään näppisi siitä erossa ja koittaa pelata roolia, enemmän sen hahmon kautta maailmassa joka sinulle annetaan, kuin vain miettimällä numeroita ja mennyttä - aikaa jolloin asiat oli vain paremmin. Se on jokaisen oma päätös, mutta yleisuniversaalia valittamista siitäkin on niin rasittava lukea. Toki sen ymmärtää, kun harva tajuaa, miten vaikea jotain asioita on koodiin oikeasti vääntää, mitä asioita siinä otettava huomioon.. esim. minusta on ihan turha valittaa tuossa arvostelussa (ja taisi olla jryinkin arviossa), että sama jannu odottaa vaikka maailman tappiin siellä sinua tulevaksi puhumaan, mutta kun tuon ongelman ratkaisu on vain pirun vaikeaa pelaajan näkökulmasta. Aikarajoituksilla sen esim. voisi tehdä, mutta taas päästään siihen ongelmaan, että suurin osa haluaa nähdä kaiken, pelata rauhassa.
Vaikka pelin pitääkin luoda elämys, on helvetin tärkeää, että kontrolli annetaan pelaajalle, eikä toisin päin.
Jotku on valittaneet myös vaikeustasosta jopa hardilla. Se on ikävää jos haastetta ei ole. Mutta yhtä ikävää on sekin, että valtaosalla on pelissä ongelmia jopa helpolla tasolla. Ihmiset on erilaisia; jos mielipide on se, että "tyhmien/huonojen" pelaajien ei tarvitse peliä pelata, on keskustelu mennyt linjoille, jossa toivo on menetetty ja sitä on turha jatkaa.
Black Islen tuotos on legenda, sitä ei kiistä varmasti kukaan joka jotain peleistä tietää. Mutta suhteellisuudentajua nyt vähän kehiin vaikka kuinka vituttaisi, ettei saanutkaan sitä mitä on jo saanut 10 vuotta sitten.
Ja eiköhän kohta joku hullu kuitenkin tee Fallout 2 -modin Fallout 3:een, niin saadaan ainakin legendaarinen grafiikkapäivitys.
Jos ei osaa nauttia loistavasta pelis...
Jos ei osaa nauttia loistavasta pelistä niin eihän se ole kuin iteltä pois! Aivan turha narista paskaa.
Jep, kuinka kehtaavatkin ihmiset komm...
Jep, kuinka kehtaavatkin ihmiset kommentoida kriittisesti mistään ikinä mitään! Hyh, hävetköön.
Ei tässä mitään kummalista tule enään...
Ei tässä mitään kummalista tule enään mieleen, mutta tuo TitusPullon kommentti jonkin verran ylemänä herätti meikäläisessä "pientä" huvittuneisuuden poikasta pintaan. Kehtaa nyt valittaa bugisesta käyttöjärjestelmästä (fallout 3)...
Ja Fallout 2 oli aivan täydellinen peli ilman pientintäkään kauneusvirhettä. Ei se mitään jos auton peräkontti seuraa sinua maailman tappiin asti, saapahan varmasti säilytettyä tavaransa. Oho, avain-esine tippui joltain NPC:ltä pöydän/lattian läpi tavoittamattomiin. Ei se mitään.
No katellaan mitä tänne kehkeytyy :D
PS: Ei sekään mitään että ennen piti ladata pelin omien tiedostojen verran patcheja että sai toimimaan ilman pahimpia pelejä rikkoneita bugeja ym. (hieman kärjistän, mutta ei mene niin paljoa ohi).
Ja minun mielestäni F3:ssa pelimoottori saatu toimimaan aikas hyvin, kun te nyt Oblia heitätte koko ajan mukaan niin pakko heittää tähän samaan. Juokse Oblissa metsässä ja ihastele "tasaista" ruudunpäivitystä(tai koita hevosta ;)), tai kyllä sitä muuallakin on aikas paljon. Ja juokse seuraavaksi vaikka koko F3:n kartta ympäri. Onko mitään tehyt paremmin?
"Ja Fallout 2 oli aivan täydellinen p...
"Ja Fallout 2 oli aivan täydellinen peli ilman pientintäkään kauneusvirhettä."
Fallout 2:en myyntiversiossa oli yli 10000 bugia. Peli oli käytännössä mahdoton pelata läpi ilman ensimmäistä päivitystä. Itselläni oli suuria vaikeuksia saada aikanaan peliin patchi kun ei ollut nettiä eikä edes modeemia tuolloin, kun asuin ekassa omassa opiskelijaluukussa ilman mitään nettejä tai puhelinpistoketta...
"Fallout 2:en myyntiversiossa oli y...
"Fallout 2:en myyntiversiossa oli yli 10000 bugia. Peli oli käytännössä mahdoton pelata läpi ilman ensimmäistä päivitystä. Itselläni oli suuria vaikeuksia saada aikanaan peliin patchi kun ei ollut nettiä eikä edes modeemia tuolloin, kun asuin ekassa omassa opiskelijaluukussa ilman mitään nettejä tai puhelinpistoketta..."
Luit siis ilmeisesti koko viestini? Et sitten pientäkään ironista pilkahdusta havainnut? Noh pitää harjotella...
Luin toki. Kommentoin vain muille, et...
Luin toki. Kommentoin vain muille, että tajuavat kuinka buginen se olikaan. Sinun viestihän oli ihan asiaa. Olisi pitänyt siis lisätä omaan viestiin alkuun "Jep, Fallout 2:en......" :)
Edit: tai eihän sitä tuosta voi tajuta, muuta kuin kuvitella että olipas paljon bugeja. Mutta vielä ekankin patsin jälkeen esim. itsellä hävisi kerran auto, ja siellä meni railgunit ja vaikka mitä kivaa tietenkin hukkaan... nyyh. (nille jotka eivät siis tiedä, fallout 2:ssa auton takakontti oli siis ainoa paikka jossa ei tarvinnut pelätä taskuvarkaita ja johon sai kamaa stashiin, mikä oli tietenkin huvittavaa, auto kun aina jätettiin parkkiin ilman mitään vartijaa kaupungin laitamille.... )
Eipä tässä ole kukaan Falloutteja täy...
Eipä tässä ole kukaan Falloutteja täydellisiksi peleiksi kutsunut, paitsi nyt uusimman fanipojat. Itsekään en kommenteissani maininnut aiempia osia kertaakaan, hyviä pelejähän nekin, mutta kaukana täydellisestä. Omat kommentit ja kritiikit osuivat pelkästään Fallout kolmosen lukemattomiin ongelmiin kuten immersion puutteeseen, surkeaan vatsiin, huonosti suunniteltuun ja toteutettuun maailmaan ja kasaan toinen toistaan amatöörimäisempiä bugeja ja mokia joita oli jo Oblivionissa.
Fanipojat? Hassua, mun mielestä tuo f...
Fanipojat? Hassua, mun mielestä tuo fanipoika-attitude kumpuaa ihan muualta kuin kolmosen fanien joukosta.
Mitä tulee omaan kommentointiisi niin lähinnä näytät vain toistavan samaa mantraa johon scatterbrain aika tyhjentävästi jo yllä vastasikin. " kasaan toinen toistaan amatöörimäisempiä bugeja" sanot. Taas kerran. Fallout 2 oli luultavasti mailman bugisin peli alun alkajaan. Eikö se ollut amatöörimäistä? Immersion puute? Voi kuule. Kyllä mun on pakko sanoa että kyllä tällä nyky 3D grafiikan aikakaudella ainakin tuo graafinen immersio on AIVAN toisella tasolla kuin oli tuo sikaruma pikselimössö 10 vuotta sitten. Ja mitä tulee tuohon muuhun immersioon niin ei se pelimailma nyt NIIN elävä noissa ekoissaa laskeumissakaan ollut, vai oliko? Mainitset aiemmin kuinka niin obli kuin F3 ovat vain copypastettuja kuolleita kulisseja. Kaikki näyttää samalta. No, kyllä ne F1 & 2:senkin tönöt ja kaupungit aika samoilta näytti...
Sen vielä ymmärrän että fallout fanit vetivät herneen nassuun tuosta "brotherhood of steelistä" mutta ihmetyttää kyllä tiettyjen tahojen suoranainen "viha" kolmosta kohtaan. Mikä siinä on niin vaikeata? Jos mun tekee mieli pelata kakkosta, heitän levyn koneseen ja pelaan sitä. Thats it. Kaikki kakkosen herkut käsillä. Ei se estä minua nauttimasta kolmosesta aivan yhtä lailla. Mua olisi vituttanut jos kolmonen olisi ollut fallout 2 take two...
Jotenkin tulee mieleen että tässä on nyt joku titus versus kaikki mitä bethesda tekee ristiretki kyseessä koska näyttäisi jokaisessa kommentissassi mitä on silmiin osunut olevan myös jokin Obli-negatiivi.
Huomaatko missään vaiheessa minun käy...
Huomaatko missään vaiheessa minun käyttävän vertauksen kohteena aiempia Fallouteja?
Kolmosta mentiin pelaamaan innostuneella asenteella - peli oli ennakkovarauksessa heti kun sen sai niin laitettua. Viha tulee siitä, että peli olikin 70 euron arvosta Oblivion in wastelandia. Ja koska Oblivion on mielestäni yksi huonoimpia pelejä mitä on tehty, niin tietenkin se risoi entisestään huomata että tästä oli tehty vain sen jatko-osa.
Jos esimerkkejä haluat:
taistelumekanismi on suoraan animaatioita myöten otettu Oblivionista.
Näyttelijät ja hahmojen tekstuurit täsmälleen samat. Rikkaan hepun towerin vartija on kuninkaan vartija ekasta oblivionista täysin copypastella pistetty.
vieläkään hahmo ei liity mitenkään maisemaan, tympeää katseltavaa koko liukuminen maan yllä.
immersion puute: näkymättömät seinät, surkeat dialogit, järkyttävän huonosti tehty moraali systeemi (jopa keskinkertaisen fablen meno oli moniulotteisempaa), ärsyttävä mustavalkoinen maailmankuva, vaatteista saadut bonukset joissa ei ollut mitään järkeä jne jne jne jne.
tästä ei nyt tälläistä väittelyä pitänyt tulla, kunhan muutamat meistä kommentoivat mielipiteemme pelistä tänne unohtaen että kuten oblivionin kanssa sieltä tulisi heti sitä perinteistä "ette vaan osaa/mikä ristiretki teillä on/ ei pitäisi valittaa ellei pidä" vastaukset.
omalta osaltani se oli tässä.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi