Bomberman Blast (WiiWare)

Pelaajia jo vuosikymmenet viihdyttänyt Bomberman on jokaisella konsolilla pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Lukuisia pelejä tähdittänyt pommimies on pitkällä matkallaan ryöminyt pohjamudissa mutta luotsannut myös todellisia mestariteoksia. Wiille saapui jo järjestyksessään toinen, tällä kertaa astetta perinteisempään muottiin ahdettu annos pommien viskelyä. Bomberman Blast oli tarkoitus julkaista täysimittaisena pelinä kauppojen hyllyillä, mutta lopulta Hudson päätti tuoda pelin WiiWare-latauspalveluun, mikä oli ehdottomasti oikea ratkaisu.

 

 

Perinteistä pommisotaa

Pelin perusidea on säilynyt muuttumattomana sarjan alkuajoista lähtien. Tarkoituksena on räjäyttää vastustajat tuhkaksi pudottamalla kentälle pommeja, joiden tehoa voi parantaa erilaisilla tavaroilla. Erän edetessä maastot tuhoutuvat, ja taisteluun tulee vipinää, kun tuliryöppyjen välttely käy aina vain hankalammaksi. 

Bomberman Blast kärsi rankkaa matkapahoinvointia reissatessaan Japanista maapallon muihin kolkkiin, sillä se on WiiWaressa julkaistuna selvästi laihempi pakkaus kuin alun perin kaavailtiin. Täysin uusi tarinamoodi poistettiin, ja jäljelle jäi vain perusrunko. Yksinpeli käykin nopeasti armottoman tylsäksi ja itseään toistavaksi kirmailuksi.

Normaalin deathmatch-tyylisen pelitilan lisäksi tarjolla on neljä muuta moodia. Viihdyttävimmäksi osoittautui Countdown-tila, jossa räjähdyksen osuessa hahmon päällä alkaa tikittää kello. Kellon saa siirrettyä pois itseltään juoksemalla toisen pelaajan yli, ja omaa elinaikaansa saa lisättyä pommittamalla muita. Luonnollisesti voittaja on se, jolla riittää eniten kierroksia vieterissään. King-tilassa on pidettävä hallussa kruunua, ja ajan loputtua kruunua hallitseva on erän voittaja. Air Raid -tilassa ei pääse viljelemään räjähteitä, vaan tarkoituksena on väistellä ilmasta tippuvia pommirykelmiä ja selviytyä hengissä muita kauemmin. Näiden lisäksi taistelemaan pääsee myös joukkueissa, jolloin pelimuotona on normaali deathmatch.

Yksittäin jokainen pelitiloista käy pidemmän päälle tylsäksi, mutta ratkaisu valikoissa vaelteluun on Surprise-pelitila, jossa kone arpoo automaattisesti asetukset jokaiselle kierrokselle. Täysin ongelmitta homma ei kuitenkaan toimi, sillä jostain käsittämättömästä syystä peli ei osaa luoda Team-tilassa joukkueista tasavahvoja. Ei ole kivaa jäädä yksin neljää muuta vastaan.

Pelin säätömahdollisuudet ovat kiitettävän laajat. Voittaja voidaan valita erävoittojen tai kerättyjen pisteiden mukaan, kierrosten määrä ja pituus ovat säädettävissä ja kaikenlaista pientä kentän ja tiettyjen ominaisuuksien käyttäytymisestä voidaan muokata mieleiseksi. Hauskana lisänä on Revenge-moodi, jossa kuoleman kohdannut pelaaja pääsee areenan laidalle heittämään pommeja. Mikäli onnistuu käristämään toisen, pääsee takaisin taistelutantereelle ottamaan revanssia jäljellä olevien pelaajien kanssa.

Bombermanin kymmenen tasoa tuovat peliin mukavaa vaihtelua. Tasojen määrä olisi kuitenkin saanut olla suurempi ja niiden kanssa olisi voinut käyttää mielikuvitusta rankemmalla kädellä. Jokainen kenttä on valittavissa normaalikokoisena ja suurena areenana, mikä tuo vaihtelua pelin tempoon ja tunnelmaan. Tavaravalikoima on monipuolinen, ja kattaa kaikkien perinteisten lisäksi myös muutamia mukavia uutuuksia.

Graafinen ulosanti ei anna syytä riemuun mutta ajaa kuitenkin asiansa, sillä kenttien taustamaisemiin ei ehdi juurikaan kiinnittää huomiota pommien pamahdellessa. Äänimaailma on niin ikään peruspimputtelua, joka ei herätä innostusta muttei myöskään latista hektistä tunnelmaa. Ohjaus on pidetty perinteiseen tapaan hyvin yksinkertaisena: ristiohjaimesta liikutaan, 2-napista jätetään pommi ja 1-nappi hoitaa muita pikkutoimintoja. Pelissä on myös muutama tavara, jotka aktivoidaan ravistamalla ohjainta.

 

 

Kimppakivaa 

Parhaimmillaan Bomberman on tietysti silloin, kun voi jättää tietokoneen ohjastamat riiviöt huilimaan ja pääsee kaveriporukalla ottamaan miehestä mittaa. Tunnelma on moninpelissä aivan eri sfääreissä. Vahingossa tehdyt itsemurhat tai typerät huolimattomuudet eivät käy hermoille vaan saavat korkeintaan naurahtamaan. Melutaso nousee väkisinkin korkealle, kun palautetta toisten toimista pääsee antamaan reaaliajassa. Pelissä on tuki Mii-hahmoille, mikä on vallan mainio pikkulisä. Hahmojen tunnistaminen helpottuu huomattavasti, ja kavereiden naamat pelikentällä tuovat lisäintoa taisteluun.

Bomberman Blastin suurin uudistus on kahdeksan pelaajan verkkopeli, mikä pelastaa paljon. Saman konsolin ääreen voi olla vaikea saada pelitovereita, mutta verkon välityksellä homma toimii mallikkaasti. Vierasta peliseuraa voi hakea joko omalta mantereela tai maailmanlaajuisesti. Jälkimmäinen osoittautui paremmaksi vaihtoehdoksi, sillä Continental-haulla ei juurikaan taistelukumppaneita löytynyt. Pelaaminen onnistuu myös kavereiden kanssa kaverikoodien vaihdon jälkeen.

Verkkopelissä on toisinaan havaittavissa pientä pätkimistä, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että se pääsisi häiritsemään pelaamista. Verkkopelissä on mukana kaikki samat pelitilat kuin yhdellä konsolilla pelatessa. Pelimuoto ja kenttä valitaan enemmistön tahdon mukaan, minkä takia vaihtelua esiintyy harmittavan vähän normaalin deatchmatchin ollessa suuressa suosiossa pelaajien keskuudessa.

Bomberman Blast on takuuvarmaa moninpeliviihdettä, joka tuo uuden tuulahduksen vanhaan sarjaan lisäämällä sen perusrunkoon juuri ne elementit, mitä on syytä vaatia – muttei yhtään enempää.