MotorStorm Pacific Rift

PS3:n julkaisussa ilmestynyt MotorStorm oli monin puolin mainio ajopeli. Hieman pidemmällä kehitysajalla ja paremmalla viimeistelyllä se olisi saavuttanut ansaitsemansa arvon markkinoilla. Jatko-osan kohdalla tekijätiimillä on ollut aikaa panostaa huomattavasti enemmän, joten tällä kertaa kaahailufanien on syytä innostua kunnolla. Vai onko paratiisissa edelleen käärmeitä?

Kakulle täytettä

Ensimmäistä MotorStormia syytettiin ennen kaikkea sisällön vähyydestä. MotorStorm Pacific Rift paikkaa tilannetta jokaisella rintamalla. Ratoja on mahdutettu mukaan 16 sijoittuen neljälle eri alueelle. Radoissa tärkein uudistus tuleekin monipuolisuudesta, sillä siinä missä ensimmäisessä osassa ajettiin ainoastaan kuivalla aavikolla, tarjoaa jatko-osan trooppinen ympäristö runsaasti enemmän vaihtelua.

Tuttuun tapaan radoissa on runsaasti erilaisia reittejä eri ajoneuvoille. Perussääntönä kevyillä vekottimilla kiidetään korkeammilla ja hyppyrisemmillä reiteillä, kun taas raskas kalusto jyrää alhaalla läpi mudan ja vesistöjen. Mikään ei tietysti estä painelemasta ”vääriä” polkuja, mutta niillä pärjääminen on aina tuskaisempaa. Pitkälti lukuisten vaihtoehtojen vaatiman opettelun takia Pacific Rift on useita muita ajopelejä hankalampi sisäistää ja tuntuu alussa vaikeammalta kuin oikeasti onkaan.

Vaikka kaava on pitkälti tuttua MotorStorm-veteraaneille, on mukana pari uuttakin jippoa. Turbolla kiitäminen on luonnollisesti edelleen tärkeä osa peliä, mutta liiallisella käytöllä ajoneuvon moottori keittää yli ja kuski lentää savupilven säestämänä taivaalle. Tällä kertaa konetta on kuitenkin mahdollista jäähdyttää koukkaamalla vesilätäköiden, putousten ja suihkujen läpi. Vastaavasti laavan läheisyys ja maaperän kuumuus saa koneen käymään entistäkin kuumempana, jolloin turbon käyttämisen suhteen on oltava tavallista varovaisempi. Harmillisesti tosin räjähtelystä ei rangaista tarpeeksi, vaan taivaalle pamahtanut kuljettaja pääsee heti mukaan, turbot täysin käytettävissään.

Kalusto on pysynyt pääosiltaan samana, vaikka ulkoisia muutoksia onkin tullut. Erot syntyvät ajoneuvoluokkien välillä, mutta periaatteessa jokaisella on yhtä hyvät mahdollisuudet menestyä. Aiemmasta tuttuun tyyliin isompi kalusto jyrää kanssakilpailijoiden ja kevyempien esteiden yli vaivatta. Jos ensimmäisessä osassa radan kuninkaita olivat junan lailla eteenpäin jyräävät rekat, nyt ruokaketjun korkeimmalla kohdalla kukkoilee lähinnä jäähallikiertueilta tutut monster truckit.

Verkot veteen

Pelitilojensa osalta Pacific Rift ei yllätä. Tapahtumissa edetään menestyksen kautta, eli saatuaan riittävästi pisteitä pelaajalle avautuu lippuja uusiin tapahtumiin. Suurin osa tapahtumista on yksinkertaista kilvanajoa ennalta määrätyillä ajoneuvoluokilla, mutta mukaan on mahdutettu myös eliminointi- ja nopeuskisoja. Vaikka kisaaminen on hauskaa, siitä tulee helposti pakonomaista toimintaa, kun lähdöissä on päästävä kolmen parhaan joukkoon tai pisteitä ei heru.

Yksin pelaaville Pacific Rift ei tarjoa paljoa. Tapahtumissa kisaamisen ohella tarjolla on vain kelloa vastaan ajamista. Sen sijaan moninpelinä MotorStorm herää uudelleen henkiin. Pelasi sitten samalla sohvalla tai verkon yli, tunnelma on täysin erilainen kuin tekoälykuljettajia vastaan ajaessa. Vaikka unohdettaisiin erittäin rankka kuminauhatekoäly ja suljettaisiin silmät tekoälyn huijatessa, yksinpelistä puuttuu runsaasti moninpelin tarjoamaa hauskuutta. Siinä missä tekoäly ajelee omia uriaan suhteellisen kiltisti, ihmiskuljettajat ovat armottomampia ja syövät hitaammat kuskit välipalaksi.

Ensimmäisen MotorStormin verkkototeutus oli vielä totuttelua uuteen ympäristöön, mutta tällä kertaa homma toimii. Etenkin ranking-kisoissa käytettävä matchmaking-järjestelmä tuntuu toimivan mainiosti. Parasta MotorStorm on silti tuttuja kuljettajia vastaan. Kaverit saa kutsuttua ennen peliä yhteen porukkaan, ja kisoja voi luoda vapaasti. Kaikki radat ja ajoneuvot on käytettävissä heti alusta alkaen, mikä helpottaa pelkästään moninpelistä kiinnostuneita.

Myrskyn laannuttua

Ulkoisesti jo ensimmäinen osa oli varsin sievoista karkkia silmille, mutta Pacific Rift parantaa tälläkin osa-alueella. Ajoneuvoissa on runsaasti yksityiskohtia, ruudunpäivitys pysyy nopeana ja piirtoetäisyys kantaa aukeissa paikoissa todella pitkälle. Tekniseltä puolelta pelillä todella kehtaa esitellä kavereille PS3:n suorituskykyä.

Äänipuolelta suoritus ei ole yhtä tasainen. Vaikka itse äänissä ei olekaan valittamista, niin sopivien asetusten hakemisessa kesti aikaa ainakin testilaitteistolla. Lopulta moottoriäänet sai vetää käytännössä minimiin, että niiden alta kuului muutakin kuin pelkkää moottorin pörinää. Soittolista on erittäin laaja, mutta kenties liiankin sekava. Kun listalla on kaikkea elektronisesta musiikista heviin, kaipaisi asetuksiin esikuuntelua, jotta voisi pudottaa haluamansa kappaleet ulos.

Vaikka jatko-osassa on paranneltu monia yksittäisiä osia, kuten ensimmäisen osan surullisen hidasta ajoneuvon valintaruutua, on pelissä vielä pientä hiottavaa. Todelliset uudistukset ovat vähissä, mutta sisällön puutteesta Motorstormia ei voi syyttää.

Kyseessä onkin tolkuttoman hauska moninpeli ja arvosana tulee pitkälti sen ansioista. Yksinpelinä suoritus ei ole yhtä mainio ja kokonaisuutena Pacific Rift tuntuu liikaa siltä, mitä jo ykkösosan olisi pitänyt olla. Yksinpelinä arvosanasta voikin huoletta vähentää yhden tähden, mutta nettikaahailuna MotorStorm Pacific Rift kiilaa ehdottomasti PS3:n tarjonnan kärkipäähän.