NHL 10

Tässä arvostelussa pyrin tiivistämään vuosittaisen lätkäpelikiistan NHL 10 vs. NHL 2K10 argumentit ja analysoimaan, mikä peli sopii kellekin ja miksi. Sama teksti julkaistaan tuplana kummankin pelin nimissä tietokantasyistä.

Rakkaat viholliset

Lukuisia vuoden urheilupelin palkintoja haalinut NHL 09 tempaisi EA:n kertaheitolla lätkäpelien ykkösnimeksi. Taitotikulla hallittava mailankäyttö yhdistettynä Live-joukkuepelaamisen huipentumaan, EA Sports Hockey Leagueen teki vuosimallista 09 parhaan urheilupelin pitkiin aikoihin. Se oli myös poikkeuksellinen vuosipäivitys, sillä uudistuksien merkittävyyttä oli suorastaan mahdoton kieltää. Menestyksekkään 09:n varjopuolena Electronic Arts on ladannut NHL 10:n ennakko-odotukset tappiin. Pyörää ei tuoreimman lätkäversion myötä ole lähdetty keksimään uudelleen. Planeetan paras urheilupeli on käsissämme. Mutta riittääkö sekään enää?

Kiekkokaukalossa EA:n pahimmaksi – sekä ainoaksi – on jäänyt juurikin Take-Two:n 2K-sarja. Takavuosina vuosittaisten kiekkopelien kuninkuus meni 2K:n suuntaan, mutta tilanne muuttui parisen vuotta sitten. NHL 08 tasoitti puntit, kehittämällä kenttäpeliä mielenkiintoisemmaksi taitotikun eli Skill Stickin avulla. Siltikin Take-Two-tiimin julkaisut ovat pystyneet simuloimaan kaukalon tapahtumia paremmin, eritoten kiekkofysiikoiden taholla. EA:n NHL-sarja on puolestaan kunnostautunut verkkopelin saralla. Varsinainen läpimurto nähtiin 09:n myötä, kun EA Sports Hockey League alias EASHL esiteltiin yleisölle. Tänäkin vuonna urheilupelien jättiläiset ottavat yhteen jäällä. Kun jäähileet ovat viimein laskeutuneet ja mylläkkä saatu rauhoitettua, on arvostelijan tehtävä tuomita rangaistukset.

Soolouran monet uurteet

NHL 10 keskittyy henkilökohtaisuuteen. EA on laajentanut UEFA EURO 2008 -futailussa debytoinutta yhden pelaajan ohjaamisen konseptia pidemmälle, ja nyt pelimuotojen listasta löytyy ennallaan säilyneen Be a Pro:n lisaksi myös Be a GM. Siinä pelaaja on siis asetettu valmentajan, toimitusjohtajan ja pääjohtajan hybridirooliin, jossa vedetään lämärien ohella finanssi- ja strategiapuolen naruja. Tällainen näprääminen on tuttua lähinnä jalkapalloilusta, juurikin Football Manager -sarjasta, joka on kääntynyt myös Xbox 360:lle. Olipa huonon menekin syynä sitten liiallinen yksityiskohtien määrä, taikka väärä urheilulaji, BaG on viihdyttävää pujottelua kiekkosirkuksen kulisseissa. Perinteisen Season-tilan kanssa Be a GM muodostaa luotettavan tutkaparin, joka tarjoilee NHL-seuran luotsille täydelliset puitteet nauttia pelistään haluamallaan tavalla.

NHL 2K10 hyökkää laajalla säteellä ja pelitilojen monipuolisuudella. Be a Pron tyylinen yhden miehen show loistaa poissaolollaan, mutta pelattavaa löytyy silti; valittavana on kaksi identtistä(!) kausitilaa, pudotuspelit, rankkarikisa ja pari muuta. Eksoottisemmalta osastolta löytyy Minikaukalo, jossa valitaan ensin pelaajakolmikko ja sitten hypätään pikkukaukaloon kiekkoilemaan. Lampilätkä on paljolti samanlainen hupailu. Siinä valitaan yksi viisikko sekä maalivahti ja kurvaillaan isossa kaukalossa ilman paitsioita, rangaistuksia tai mitään sääntöjä ylipäätään. 2K Sportsin pelissä pääsee myös jääkoneen puikkoihin. Edellä mainittuja hupipelitiloja vaivaa kuitenkin lyhytikäisyys. Niitä testaa mielellään kerran tai pari, minkä jälkeen palaa takaisin peruskauran pariin.

Xbox Livessä erot ovat tasoittuneet uusille kymmenluvulle siirryttäessä. Nettiliigojen suosio ei liene jäänyt keneltäkään huomiotta, ja kyseinen idea on napattu myös 2K:n puolelle. Verkkoliiga-nimellä kulkevassa moninpelitilassa voi luoda oman tiimin, kutsua kaverit mukaan ja haastaa Liven kiekkojengit kaksintaisteluun. Porukan yhteishenkeä voi kohentaa luomalla omat peliasut koti- ja vierasmatseihin, mutta hämmentävästi omaa pelaajaansa ei saa verkkokaukaloon. EA Sports Hockey Leaguen vahvuus ja viehättävyys perustuu juuri virtuaaliminän kehittämiseen ja tilastojen kartuttamiseen. Mikäpä olisi kiekkofanin mielestä hienompaa kuin täräyttää voittomaali ja nähdä oma nimensä tulostaululla. 2K Sports on missannut tämän tärkeimmän pointin Verkkoliigan kehityksessä, mikä näkyy liigatilastoja katsellessa: ykköstiimille on kirjattu vain kolmekymmentä pelattua matsia.

Kaukalossa rytisee

Pro Stick ja Skill Stick tappelivat. Kumpi voitti? Ensisilmäyksellä nämä kaksi tikkuohjaamisen mallia ovat kuin kaksi marjaa, mutta pidempi testaaminen paljastaa joitakin eroja. Kiekon mailaveivit ja laukaukset toimivat samalla tavalla molemmissa, mutta NHL 2K10 käyttää 1v1-harhautuksissa purkitettuja animaatioita, mikä estää kesken kikan laukomisen. Tämän lisäksi kynäämiseen liittyy tietty arvaamattomuus, sillä pelaaja ei voi valita, minkälaisella veivillä yrittäisi pakkia ohittaa. Harhautus tapahtuu ikäänkuin tilanteesta riippuen, mutta itse en ainakaan ollut tyytyväinen koneen valintoihin joka kerralla.

Fysiikkapuoli on 2K:n valtti. Kiekko liikkuu ja pomppii paljon luonnollisemmin. Myös maalivahtipeli merkitään 2K Sportsin eduksi; maalivahdit reagoivat pelitapahtumiin ja ovat luonnollisempia liikkeissään. EA:n puolella veskat saattavat ilmestyä maalin kulmalta toiselle torjumaan one-timerin, vaikka siihen ei oikeasti edes Roberto Luongo ennättäisi. Taklauspelissä ja tappelussa on molemmilla puolilla parantamisen varaa. 2K10:n taklaussysteemi imaisee taklaajan kohti kohdettaan. NHL 10:n ensimmäisen persoonan myllyt ovat naurettavan nopeita rämpytyskisoja, eikä kuvakulman vaihdos tunnu onnistuneelta, vaikka tappeluja mainostettiinkin ensialkuun isona juttuna tämän vuoden lätkäpelissä.

Kukin tavallaan

NHL 2K10 taipuu monenlaiseksi kiekkoviihteeksi kattavien muokkausmahdollisuuksiensa ansiosta. Edellyttäen toki raivoisaa liukusäätimien virittelemistä ja KonsoliFINin "NHL 2K10 sliderit" -ketjun silmäilyä. Myös sääntökirjaa ja otteluasetuksia voi kustomoida paljon monipuolisemmin kuin kilpailijassaan. Pidin erityisesti säätämisen vapaudesta, mikä näkyy jäähyjen pituuden suhteen: seitsemästä sekunnista kahteen minuuttiin. NHL 2K10 sopii parhaiten niille, jotka eivät ole kiinnostuneita verkkoliigasta tai yhden miehen sooloilusta Be a Pro -tyyliin ja jotka ovat tarpeeksi HC-kiekkoilijoita leipoakseen likusäätimiä. Sen vahvuuksiin kuuluvat ehdottomasti maalivahtien käyttäytyminen sekä kiekon fysiikkamallinnus.

EA on selvästi kopittanut nykyajan verkostoitumisidean. NHL 10 houkuttelee Live-pelaajat ympäri maailmaa samoihin joukkuepaitoihin, sillä mikään yksinpelimoodi ei ole ainakaan omasta mielestäni niin viihdyttävä kuin nettipeli kamujen kanssa. Graafinen kuosi on hiottu kuntoon tarkalla hahmomallinnuksella, joka saa kilpailijansa kapeahartiaiset pelaajatyypit – järkälemäinen Zdeno Chara mukaan lukien – nolostumaan. Varsinaiseksi miinukseksi lukisin ainoastaan valikkosysteemin ajoittaisen jäätyilyn sekä tietyt tekoälyttömyydet, kuten tietokoneen tappiolla neppaamat pakkomaalit. Uudistusten ja parannusten määrästä voi tietysti kiistellä loputtomiin, mutta casual-lätkän ystävät ovat varmasti tyytyväisiä.