Luukku 18: Pettymyksiä ja yllätyksiä

Petyin Red Dead Redemptioniin, vaikka peli olikin ihan hyvä näytös ja varmasti paras länkkäripeli ikinä. Tehtävien kaavamaisuus muistutti liikaa GTA IV:tä, ei vain yksinkertaisesti jaksanut "mennä paikasta A paikkaan B ja tappaa kaikki".

Crackdown 2 tuntuisi olevan ihan jees pelaamista, mutta ehkä sittenkin lopulta liian samaa ensimmäisen osan kanssa. Mikä ei ole rikki, sitä ei tarvitse korjata, joo, mutta olisihan sitä voinut hieman enemmän uutuuden tunnetta saada peliin. Edelleenkin hyvää viihdettä toki, ei sillä.

Alan Wake ja Mass Effect 2 vastasivat odotuksiin. Rooli- ja seikkailupelit lämmittävät mieltä ja nämä ovat omissa kategorioissaan sukupolven parhaimmistoa. Ehdottomasti hienoja kokemuksia. Samaan kategoriaan tullee uppoamaan myös Heavy Rain, mutta ensin pitää hankkia Move, jotta pääsee demoamaan molemmat värkit samaan syssyyn.

Ihmettelen MAGin saamaa huonoa arvostelumenestystä suhteessa sen ilmeiseen suosioon ainakin täällä Konsolifinissä. Sellaista 7 - 7.5 arvostelua tuli runsaasti ja esimerkiksi GameRankings antaa keskiarvoksi "vain" 77,75%. Oliko MAGissa alussa jotain ongelmia jotka paikkailtiin? FPS-genrenä kun kuitenkin niitä parhaita arvosteluita kerää noin muuten, niin väärinymmärrettynäkään ei peliä sinänsä voine pitää. Kulttipeli selvästi kyseessä.

Noin yleisesti vuosi 2010 oli erinomainen, vaikka vieläkään ei kaikkea ole koettu. Ja Wiillä ei ole tullut pelattua juuri mitään, siellä suunnalla olisi vaikka mitä kokemisen arvoista. Jos vuosi 2011 tarjoaa saman kattauksen olen tyytyväinen.

Avanto: Eipä tuossa Magin alussa ongelmia ollut. Jopa beta vaihe oli hauskaa ja toimivaa räimettä. Ongelma taitaa olla se, että peli avautuu vasta siinä pisteessä, missä olet tuhrannut pelaamiseen jo useamman kymmentuntisen. Tuokaan ei vielä tarkoita sitä, että olet päässyt kokemaan sen "The Big Brain Fight" -fiiliksen hyvässä poppoossa niin, että pahasta vastustajasta huolimatta OIC:n suunnitelmat osuu ja uppoaa.

Arvostelu mielessä Propsit FelisLeolle, kun hän jaksoi uppoutua peliin eikä aikaillut jutun julkistamisessa. Juuri muita arvosteluja en löytänytkään netistä, joissa peliin olisi ehditty syventyä, tai että arvostelija olisi ollut pelissä muutakin kuin yksi yksinäinen "lone gunner".

"Ihmettelen MAGin saamaa huonoa arvostelumenestystä suhteessa sen ilmeiseen suosioon ainakin täällä Konsolifinissä. Sellaista 7 - 7.5 arvostelua tuli runsaasti ja esimerkiksi GameRankings antaa keskiarvoksi "vain" 77,75%. Oliko MAGissa alussa jotain ongelmia jotka paikkailtiin? FPS-genrenä kun kuitenkin niitä parhaita arvosteluita kerää noin muuten, niin väärinymmärrettynäkään ei peliä sinänsä voine pitää. Kulttipeli selvästi kyseessä."

Lähinnä kyse siitä että peli on älyttömän vaikea lähestyä ja aloittelija on kentällä aivan hukassa, vielä kun nykyaikana grafiikat ja helppo pelattavuus tuntuu olevan kaikki kaikessa niin itkuhan siitä pääsee.

avanto: Yksi selitys MAGin arvosanoihin voi olla siinä, että ne ovat pelin julkaisun tienoilta. Sen koomminhan on tullut iso kasa päivityksiä, jotka ovat ilmeisesti muuttaneet monia asioita hyvin oleellisilla tavoilla. (Itse en ole betan jälkeen pelannut, joten en osaa varmaksi sanoa. Tällainen mielikuva on kuitenkin jäänyt.)

Magissa itsessään ei ole vikaa, vaan siinä, että se ei ehkä miellytä "perinteisiä" konsoli-fps -pelaajia, sillä se ei ole riittävän yksinkertainen, eikä siinä oikein pärjää juoksemalla yksin suoraan kohti vihollista niinkuin jossain COD:ssa. Lisäksi yksi yleinen moittimisen aihe on grafiikat, mutta hohhoijaa, (ensinnäkin grafiikat ovat MAG:ssa riittävän hyvät) eikö voisi antaa vähän anteeksi, kun peli kuitenkin pyörii ilman huomattavaa lagia jopa 1mb netillä? Propsit myös Zipperille, joka on päivittänyt ja parannellut peliä ajan mittaan.

Tuo lopussa oleva GoldenEye-kuva ei ole oikeasta pelistä. Se on aivan selvästi edellisen sukupolven konsoleille julkaistusta GoldenEye: Rogue Agent -roskaräiskinnästä, eikä Wiin uudesta GoldenEyestä.

Vuoden 2010 suurin yllätys minulle taisi olla Sonic the Hedgehog 4. Tai siis se, että kyseinen peli ei ollut ollenkaan huono. Uskoni Sonic Teamiin palautui ainakin jossain määrin takaisin, kun kerrankin saivat aikaan hyvän kaksiulotteisen tasoloikinnan.

Just Cause 2:sta on jokaisen edes kerran pelattava, tai lähinnä lennettävä kerran koko pelialueen läpi muutaman kilometrin korkeudessa ja ihastella maisemia. Uskomaton peli, en ole vieläkään kyllästynyt. Yksi harvoista platinoistakin tuli metsästettyä.

En nyt pitäisi FFXIIItä vuoden pettymyksenä. Peli alkoi kyllä kieltämättä hitaastyi, mutta kyllä siitä kunnolla saa jo otetta neljännen tunnin kohdalla, kaksikymmentä tuntia on siinä vaiheessa kun avataan sen laajempi maailma (Eli kun. noin puolet pelistä suoritettu). Itselläni se oli mieluinen yllätys, kun oli lukenuit niin paljon haukkuja.

Kaikille MAG-ihmettelyyn vastanneille:

Tosiaan, näitä syitä varmasti siellä takana onkin ja mitä tulee TT-2k:n kommenttiin, niin tuota juuri ajattelinkin, että myös päivityksillä on paikkailtu pelin teknisiä puutteita.

Jos itse peliä arvostelisin, niin aivan varmasti panostaisin tuohon pitkän kaavan kautta koettuun kokemukseen, mutta kriitikot ovat siitä vaikeassa asemassa yleisesti, ettei aikaa juuri ole syventyä peliin. Miksi sitten edes yrittää? MAG aivan varmasti vaatii syventymistä, jotta ymmärtää kaiken. Ja aivan varmasti oikeanlaista peliseuraa. Jos näitä ei ole, ei todellista mielipidettä pitäisi pystyä perustelemaan.

Siksi arvostelut ovatkin olleet pettymys itselleni, kun en genrestä juuri yleisesti pidä, että tässä sentään yritetään tehdä jotain massiivista ja totutusta poikkeavaa. Erottuminen joukosta on aina plussaa ja tässä MAG on kanssapelaajien kommenteista päätellen onnistunut. Toivottavasti jatko-osaa sitten arvostellaankin positiivisemmin. Tai jatkossakin nähdään CODia ja MOHia koko tuutin täydeltä.

Ei MAG:ssä mitään vikaa ollut julkaisussakaan, ja arvosanat ehkä tosiaan kuvastavat arvostelijoiden täysin väärää lähestymistapaa peliin. Yhden illan hutaisulla ei pelistä saa mitään kuvaa. Itse asiassa moni julkaisi arvostelun 1-2 päivän jälkeen pelin julkaisusta, jolloin mitään aitoa käsitystä pelistä ja pelidynamiikasta sen yhteisön kesken ei ole voinut muodostua. Päästäkseen kokeilemaan täysipainoisesti ryhmänjohto- ja komentotehtäviä, pitää pelata helposti 20-40 tuntia riippuen hieman miten asiat etenevät.

Käytännössä MAG on enemmänkin FPS-MMO hybridi, jolloin arvosteluiden olisi pitänyt tapahtua MMO-arvostelun tapaan.

Päivitykset ovat tuoneet ensisijaisesti lisäsisältöä ja uusia ominaisuuksia, ja parantaneet huimasti klaanipelaamisen mahdollisuuksia, mikä alussa oli hieman rajoittutta. KonsoliFIN:n klaanina parhaimmillaan reilun 50 taistelijan yhtenäisenä joukkona on marssittu rintamalle. Mikään toinen FPS ei ole tällaista mahdollisuutta tarjonnut.

Vuosi julkaisun jälkeen aktiivisia pelaajia on edelleen, vaikka ei enää niin paljoa kuin aiemmin. Näemmä hampurilais-räiskinnät ovat kuitenkin se mitä porukka ensisijaisesti hakee, kun kerran CoDit sun muut myyvät aivan järjettömästi.

Zipper osoitti olevansa edelläkävijä taktisten FPS:ien ja moninpelin saralla.

hartzu: "Käytännössä MAG on enemmänkin FPS-MMO hybridi, jolloin arvosteluiden olisi pitänyt tapahtua MMO-arvostelun tapaan"

Tämähän se nimenomaan näin ulkopuolisen silmään näyttäisi olevan ja siksi siis jonkinlainen edelläkävijä ja innovaatio ainakin konsolipuolella. Rohkea yritys, mikä tuntuisi onnistuneen tavoittamaan maalinsa.

Ja noin muuten hyvää pohdintaa aiheesta, kiitokset tästä. Selvästi siis omat oletukseni olivat oikeilla jäljillä. Väärin arvosteltu saattaa kuulostaa kovin hölmöltä, mutta tämän kohdalla tuntuisi kyllä juuri näin käyneen. Olen tätä aikaisemminkin ihmetellyt, mutta nyt tuntui olevan sopiva väli kysyä tästä.

Miksei Call of Duty: BlackOps ole tässä listassa. Joka vuosi kun peli tulee, niin mitään uutta ja mullistavaa ei ole luvassa, vaan sitä samaa mitä saatiin CoD4:Modern Warfaressa, joka olikin loistava peli.
Mapit ovat surkean pieniä, peli tempo ADHD, Respawnaaminen voisi olla paljon hitaampi, jotain 30 sekunnin luokkaa tai se voisi olla kokonaan pois, kuten SOCOMissa, jolloin pelista saataisiin paljon taktisempi ja mielenkiintoisempi.
Yksinpelissäkin olisi voitu panostaa paljon enemmän hiippailuun, sabotaasiin, kidnappauksiin ym. BO tehtäviin, kuin tuohon rymistelyyn, jota on joka V%&?N pelissä nykyään.

Blackdawn: Ehkä juuri siksi että kyseinen peli oli juuri sitä mitä kaikki odottivatkin. Ei siis ollut pettymys eikä positiivinen yllätys.

Ennakkotilasin FF XIII:n Limited Collector's Editionin isolla rahalla, sillä olen sarjan suuri fani. Pelasin muutaman FF:n uudelleen läpi vain odotellessani seuraavaa huipputason peliä. Näin negatiiviset arvostelut. En välittänyt. Pelini tuli, olin aivan innoissani. Avasin kuoren, työnsin pelin konsoliin. Muutaman päivän kuluttua en jaksanut innostua lähestulkoon ollenkaan koko pelistä. Aivan oikein pistää FF XIII pettymysten puolelle!

Luin tämän artikkelin, sillä halusin nähdä ettei FF XIII:tä olisi vaan laitettu yllätysten puolelle ;)

Mihin petyin? Ehdolla ovat Super Street Fighter 4 ja Kingdom Hearts Birth by Sleep.

SSFIV: Peli sai noin kymmenen uutta hahmoa, muutaman uuden tason, joitain kipaleita ja bonus tasot sekä lisätyt nettipeli ominaisuudet. Valitettavasti Capcom ihastui nerffailuun ja turtlaukseen joten peliin kyllästyi aika nopeasti.

KH BbS: Peli on teknisesti hanurista. Muummoassa. Mikäli fani-ragetus mittarisi nousi, lue koko saarna täältä. http://muggshotter.deviantart.com/journal/36674321/
Varoituksena, jo otsikko sisältää kirosanan.

Mikä yllätti? Sega All-Stars Racing oli vuoden yllättäjä. Aluksi suhtauduin peliin "kaipa sen joskus hommaan" -menekillä. Mielenkiinnolla kokeilin kuitenkin PS3 demoa ja AI HELVETTI. <3
Pelissä on vauhtia, tunnettuja pelihahmoja, mukavaa pelattavuutta, hienoja ratoja, hyvää musiikkia ja uskollisuutta genreänsä kohtaan.

Vastasiko vuosi 2010 odotuksiani? Nojaa... en kyllä muista mitään hirveitä odotuksia tätä vuotta kohtaan, mukavia paukkuja tosin tuli niin uudelta (Modnationit ja muut) kuin vanhaltakin (KH Final Mixit) saralta, erinomainen vuosi tämä on ollut kaiken kaikkiaan.

Ensi vuodelta odotan kyllä poikkeuksellisen paljon kun noin 6+ peliä pitäisi hommata. Toivotaan että edes puolet ovat pelaamisen arvoisia.

Vaikka artikkelissa jonkin verran mittaa onkin, vaikuttaa se omaan silmään auttamatta torsolta. Tästä aiheesta kun olisi voinut kirjoittaa vainka kuinka. No, aikahan on rajoitettua, myös "harraste"toimittajilla, joten pitää olla tyytyväinen siihen mitä saa.

Itselläni pahimmat pettymykset tältä vuodelta ovat varmaankin MOH ja CoD. MOH:ia en bettaa enempää räiskinyt, sillä mielestäni jo siinä huomasi, että keskiverto peli on tuloillaan, ja näinhän se oli (ainakin arvostelujen mukaan). Uudessa CoDissa kehno tekninen toteutus on syönyt peli-intoa radikaalisti. Eihän se nyt vaan voi olla mahdollista, että 1/2 peleistä päättyy ns. töpselikuvaan tai vastaavaan! Myös yksinpelin loputtomasti spawnaavat vihut tuottivat harmaita hiuksia ja katkenneita kynsiä...

Yllättäjää ei ihan heti tule mieleen. Jos joku pitää valita, niin ehkä "vuoden yllättäjä" palkinto menisi GT5:lle, ihan vain sen takia, että saivat sen julkaistua. Oma veikkaus oli vetämässä vuodelle 2012 =D

Itse petyin kovasti "isolla rahalla" tehtyihin WRC ja F1-peleihin. WRC on aivan täyttä kuraa, surkea suorastaan ja F1...no peli on ihan hyvä, mutta niin buginen, ettei sitä jaksa edes pelata. Onneksi on GT 5!

Tämän listan pettymys numero 1 oli minulle GOTY. Alusta loppuun ja siitä vielä pidemmällekin riitti mielenkiinto. Jos peliltä odotti jotain länsimaisen RPG:n tyylistä vapaassa ja avoimessa maailmassa seikkailua, niin kyllähän siinä varmasti silloin pettyi.

Hyvä lista ja monessa samaa mieltä. Yhden asian S(W)TFU 2 tekee myös edeltäjäänsä paremmin. Pelattavuus on nimittäin huomattavasti parempi. Tuossa S(W)TFU 2:sta odotellessa latailin ensimmäisen osan lisäosat. On kyllä aika kullannut muistot, nimittäin ohjaus on ihan hirvittävä. Mutta...eipä tämäkään onnistunut pelastamaan kakkososaa pettymykseltä.

Medal of Honor oli huikeasti parempi peli kuin umpisurkea Call of Duty: Black Ops. Juonesta sai sentään selvää, kentät olivat vaihtelevia, viholliset eivät olleet kasapäin respawnaavia tyyppejä ja nettipelaaminen on juhlaa erinomaisen tasapainotuksen ansiosta.

Selkeästi isoin pettymys tänä vuonna oli kaamea Red Dead Redemption. Kaikki osoitti hyvään suuntaan trailereissa ja pelin lähtökohdissa, mutta lopputulos oli huonosti kirjoitettu GTA Western, jossa tehtävät olivat tympeitä ja itseään toistavia, hahmot mitäänsanomattomia ja kontrollit aataminaikaisia sotkuja.