Battlefield 3

Loppuvuosi pursuaa toinen toistaan kovempia nimikkeitä, mutta yksi on ainakin hypen määrässä mitattuna ylitse muiden. Battlefield 3:n ensimmäiset trailerit loksauttivat räiskintäfanien leukoja lattiaan massiivisilla taisteluillaan ja eeppisillä puitteillaan. Etukäteen konsoliväen innostusta varjosti kuitenkin ajatus, että tällä kertaa mennään tehokkaamman alustan ehdoilla, sillä näytetty materiaali oli peräisin PC-versiosta. Pelot rampautetusta PlayStation 3 -julkaisusta osoittautuvat onneksi turhiksi. Vaikka nettikarkeloiden maksimipelaajamäärää joudutaan pudottamaan, 24 hengen mittelöissäkin riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Yksinkertainen yksinpeli

Yksinpeli ei ole koskaan ollut sarjan ystävien tärkeyslistalla järin korkealla. Siitä huolimatta soolona vedettävään osuuteen panostetaan jopa enemmän kuin trendin aloittaneissa Battlefield: Bad Companyissa. Tällä kertaa laitetaan huomattavasti vakavampi vaihde silmään. Ydinuhasta lähtien lähes kaikki genren kliseet sisältävä juoni tuskin voittaa alan palkintoja nerokkuudellaan. Takautumien avulla kerrottu tarina onnistuu silti luomaan tarvittavat kulissit ympäri maailmaa sukkuloivalle räiskinnälle. EA:n vuoden mittaan harjoittama parjaaminen kilpailevaa Call of Duty -sarjaa kohtaan tuntuu kampanjaa pelatessa vähintäänkin huvittavalta. Toisenlaisesta suhtautumisesta rakkaaseen viholliseen kielivät tiukasti skriptattu toiminta, tiheään vaihtuvat maisemat sekä perusräiskintää rikkovat osuudet, kuten yöllinen tarkka-ammuntakeikka tai maalien merkkailu pommikoneen kyydissä. Perusrakenne on kopioitu suoraan Infinity Wardin käsikirjasta.

Myös ongelmakohdat ovat kilpailijasta tuttuja. Suurimpana murheena tekoälyn temput saavat veren kiehumaan. Jo normaalilla vaikeustasolla vastustajan joukoille tuntuu siunaantuvan yliluonnollisia kykyjä hahmottaa pelaaja satojen metrien päästä. Massiivisimpien taistelukohtausten immersiota koetellaan, kun vihollistulitus kohdistuu pelkästään omaan hahmoon. Tovereistakaan ei saa lohtua, sillä amerikkalaiset valiojoukot keskittyvät huutamaan turhanpäiväisiä ohjeita toisilleen. Lisäksi tuhoutuvia ympäristöjä hienosti mallintavasta Frostbite 2 -pelimoottorista toivoisi otettavan enemmän irti. Aitoja kaatuu ja lasit helisevät, mutta kokonaisten rakennusten sortumisia nähdään vain käsikirjoituksen salliessa.

Tutun makuinen peruskonsepti ei silti tarkoita, ettei Battlefield 3:n kampanja olisi kokeilemisen arvoinen. Tapahtumat etenevät junan lailla kohti seuraavaa eeppistä kohtausta, eikä turhia suvantohetkiä esiinny. Vähintään hienojen audiovisuaalisten puitteiden vuoksi maailman jaksaa pelastaa tälläkin kertaa. Graafisella puolella etenkin dramaattiset valaistusefektit sekä muut näkyvyyteen liittyvät kikkailut luovat hienoa tunnelmaa sotaretken aikana. Suurimmat ylistyssanat menevät ääniosastolle. DICE:n peleissä on aina riittänyt kiitettävästi jytinää, eikä nytkään tehdä poikkeusta. Komeat aseäänet, tilanteisiin sopiva musiikki ja jopa näyttelijöiden roolisuoritukset edustavat kaikki räiskintöjen kärkipäätä. Hengästyttävän tiukalla tykityksellä on hintansa. Yksinäisen sankarin sotaretki saattaa päättyä jo ensimmäisenä iltana, sillä lopputekstit rullaavat ruudulla alle viiden tunnin jälkeen.

Monipuolinen moninpeli

Nopeasti koluttu kampanja toimii alkupalana, kun pääruokana tarjoillaan jälleen äärimmäisen koukuttava moninpeli. Pääasiallisina pelimuotoina jatkavat vanhat tutut. Alueiden hallussapitoon keskittyvä Conquest asettaa kartalle kolmesta viiteen lippua joukkueiden vallattavaksi. Rush puolestaan pyrkii keskittämään toiminnan tiiviimmin pariin pisteeseen kerrallaan. Perusidea on yksinkertainen: hyökkääjät yrittävät edetä voittoon tuhoamalla annettuja kohteita, kun vastapuolen tehtäväksi jää estää aikeet hinnalla millä hyvänsä. Pienemmän porukan hupia tarjoilevat Squad Rush ja Squad Deathmatch tekevät odotetun paluun Bad Company 2:sta. Tällä kertaa tilastojensa kaunistelemiseen keskittyvät sankarit päästetään rauhassa temmeltämään omalle pelilistalleen perinteisissä tappomatseissa. Toisena uutuutena esitellään kahden pelaajan yhteistyömoodi. Lyhyistä rykäisyistä koostuvat haastekentät tarjoavat parin illan hupia tekoälyä vastaan räiskiessä, mutta kevyen sisältönsä vuoksi ne toimivat lähinnä ylimääräisenä bonuksena.

Vaikka yhdeksän moninpelikartan valikoima ei kuulosta paljolta, eri alueiden laajuus kompensoi määrää. Kentissä riittää vaihtelua valtavan kokoisista aavikkomaisemista aina Pariisin metrotunneleissa käytäviin klaustrofobisiin koitoksiin. Alkumetreillä henki on usein löyhässä, kun aikaa kuluu jo ympäröivän maaston hahmottamiseen. Oman mausteensa mittelöihin tuovat kulkupelit. Tankkien ja helikopterien lisäksi päästään nyt lentokoneiden puikkoihin. Ohjattavuus lentohärveleillä on kutkuttavan hankalaa, joten helppoja tappoja ensimmäisellä Hornet-keikallaan odottavien kannattaa varautua pettymykseen. Ajoneuvojen ja aseiden välinen tasapaino onkin saatu suhteellisen hyvin kohdilleen kaluston laajuuden huomioon ottaen. Vastapuolen yksittäisistä helikopteriässistä huolimatta voittajaksi selviytyy yleensä paremmin yhteen pelaava joukkue.

Bad Company 2:een verrattuna pelimekaniikkaa muokataan piirun verran. Hahmoluokkien lukumäärää on supistettu, mutta samalla varusteiden yksittäiset kustomointimahdollisuudet ovat lisääntyneet. Aseisiin voi laittaa kiinni esimerkiksi taskulampun, jonka häikäisyefekti on raivostuttavan hienosti tehty. Niinkin yksinkertainen lisäys kuin hahmon makuulle saaminen tuo uusia lähestymistapoja tiukkoihin taistelutilanteisiin. Pisteitä jaetaan entistä avokätisemmin tiimipelaamisesta sekä varsinaisten tavoitteiden suorittamisesta. Muutos toivon mukaan johdattaa puskissa helppoja tappoja kyttäävät röllit kokeilemaan uusia taktiikoita. Tärkeimmistä taustalla pyörivistä uudistuksista mainittakoon manuaalinen serverihaku sekä aiempaa yksityiskohtaisemmat suodattimet halutun pelin etsimiseksi. Harmittavasti omien salasanalla lukittujen huoneiden luominen ei ainakaan tässä vaiheessa ole mahdollista.

Muutoin loistavaa kokonaisuutta varjostavat monet tekniset ongelmat. Tiimityön kannalta oleelliset puheyhteydet katkeilevat, eikä kaveriporukan ryhmien muodostaminen onnistu toivotulla tavalla. Otteluiden alussa yhteydet saattavat toimia mainiosti, kunnes yhtäkkiä sietämätön verkkoviive saapuu pilaamaan päivän. Yksittäisiä bugeja tulee vastaan päivittäin. Väärässä kohdassa avattu tulostaulu voi jäädä ruudulle kummittelemaan. Äänet saattavat kadota tai koko peli jäätyä ilman mitään syytä, eikä tilanteisiin auta kuin koneen resetointi. Kaatumisia sattui yksinpelinkin puolella pariin otteeseen. Kaikki nämä seikat olisivat maalaisjärjellä ajateltuna päivityksellä korjattavissa. Odotuksia kuitenkin latistaa tieto, että pari vuotta vanha edeltäjä kärsii yhä osittain samankaltaisista ongelmista.

Taistelukenttien kutsu

Satunnaisista harmeista huolimatta Battlefield 3 onnistuu pääosin lunastamaan kovat odotukset. Kertakäyttöisestä kampanjasta jää käteen muutama komea kohtaus, mutta tärkeimmät meriitit ovat ehdottomasti moninpelin puolella. Vaikka otteluissa painotetaan tiimityön ja tavoitteellisuuden merkitystä, ei pelaaminen tunnu koskaan turhan vakavalta puurtamiselta. Nettivääntöjen pariin palaa yhä uudelleen hymyssä suin. Sooloilijoiden joukkueeseen joutuminen saattaa tuskastuttaa voitonhimoista suorittajaa, mutta hyvän porukan kesken DICE:n taika puree jälleen. Kaverittomienkaan ei kannata lannistua, sillä tilanteeseen voi hakea helpotusta esimerkiksi KonsoliFINin foorumin peliseuraketjusta. Kaoottisen hulvattomassa meiningissä on yksinkertaisesti sitä jotain, joka koukuttaa pelaajan kerta toisensa jälkeen hamuamaan päivittäisen annoksensa taistelukenttien hurmosta.

Lue myös Dragonflyn mietteet Battlefield 3:n Xbox360-versiosta.