Gamescom: Ensimmäinen päivä ihmisten

Inhimillisyyksien ulkopuolelta löydetty kellonaika, kello kolme aamuyöllä, käynnisti KonsoliFINin vaelluksen kohti lentoasemaa. Retki-intoa uhkuen paikalle teoriassa ensimmäisinä saapuivat vireyksissään vihityt maagiset ja TUHOMURSU. Pioneerihenkinen taistelupartio kuitenkin hakeutui ja lyyhistyi pehmeimmille löytämilleen penkeille. Tämän maailman tuolle puolen ei kumpikaan ehtinyt vajota, sillä kutsu kävi jryin käskynjakoon.

Toimituksen miesvahvuuteen luettiin Dragonfly, TUHOMURSU, Waluigi, maagiset, cubase, Paavi, oma Pikkaraisemme ja jryi itse itseään komentaen. Upseeriosasto ilahtui saadessaan mukaansa myös kolonnan rivimiehiä, jotka tullaan nimeämään myöhemmässä ajankohdassa.

Lähtöselvityksestä selvittyään ja turvatarkastuskokemuksen viisastuttamana retkue kerääntyi kertaamaan Steven Seagalin suuruuden tekijöitä ja kuulemaan Paavin kulttuurinähtävyydestä numero yksi. Mahdollisesti jutunjuuret koskettivat myös tulevaa pelipaljoutta, mutta tästä ei jäänyt todisteita. Monille ryhmästä pelimessut olivat ensimmäiset laatuaan ja varsinaisesta aiheesta tunnuttiin pysyvän kunnioittavasti etäällä - vähäinen puhe peleistä toki saattoi myös johtua siitä, että kukin tiesi mistä seuraavat päivät tullaan ns. jauhamaan ääriä myöten. Totutusti porukassa aika lentää juttujen edellä ja juuri kun jryi tuumi tulevasta lennosta, kuulutus kajahti ilmoille ja ryhmä jonotteli itsensä rautalennokkiin. Kello oli nyt hieman jälkeen kuusi aamulla.

Kun olet Berliinissä... olet Berliinissä

Matka oli ollut alkujaankin erittäin pilvinen ja maata tuskin alta näki nousun jälkeen. Berliiniä lähestyessä pilvimassa kuitenkin västyi ja tienoo teki pientä tuttavuutta kymmenien maassa näkyvien tuulivoimaloiden avulla. Suurta ja odotettua metropolia ei lentokoneen vasemmalta syrjältä nähnyt juurikaan. Kotimaiset kanssamatkustajat arvioivat päätyneensä takaisin Suomeen, sillä maallinen potkurikatras sojotti levittäytyneenä loputtomalta näyttävään peltotilkkutäkkiin.

Jatkolennon turvatarkastuksessa rohkelikkona tunnettu Waluigi haastoi saksalaisen tulliviraston kuljettamansa äänityslaitteiston kanssa. Kansainväliseltä selkkaukselta kuitenkin vältyttiin kiitos Paavin siunaavan sormen, jolla laite saatiin käyntiin ja vaativana viestinyt tullivirkailijakin tyytyväiseksi. Ensimmäinen välietappi oli ja meni nimellä Berliini. Kellon iso viisari oli tässä vaiheessa jo yhdeksäistä koskettanut.

Kostea ja kolmekymmentä

Siinä syli jolla Saksa otti tulijansa vastaan. Pieni pyrähdys taivaalle tiputti ryhmän Düsseldorfiin, jossa päästiin toteamaan jo kotopuolessa hiipuvan kesän autuutta. Jos joku ryhmästä omasi suunnistuksen jalon harrastuksen taustan, jätti tämä sen kertomatta kun tuhatjalkaisemme eteni hämmentävän pitkästi nimettyjä katuja pitkin.

Helle ei ollut vielä ylimmillään sillä päivä ei ollut aamupäivää pitemmällä, mutta pelkästään pilvettömässä porotuksessa seistessä hikikarpaloilla herkuteltiin. Junassa sitä vasta aterioitiinkin kun jo paikallisväkeä oli käytäviä myöten ja jokaisella ryhmäläisellä lähtökohtaisesti aivan liian suuret kantamukset jotta ne olisi saanut muualle kuin omaan syliin. Kello veisasi jo puolta päivää.

You have Kölned

Koska väliin jätetyt aamupalat olivat kostautuneet monille ja lennon aikana tarjoillut välipalat jättäneet koostumuksestaan riippuen happaman maun, jatkui matka yöpaikan löytymisen jälkeen juoksujalkaa ruoan pariin. KonsoliFINin aina valmis kulttuuriupseeri määräsi vesihuoltotyön paikalliseen kulttuuriaarteeseen nimeltä Lidl. Kulttuuriupseerin ajaman kovan linjan varsinaiseksi ruokaetapiksi löydettiin perinteikkyydellään kunnostautunut McDonald's.

Joukkueen varusupseerin tehtäväksi oli viimeistään nyt tiedottaa suomalaisen yleissivistyksen huutavasta aukosta nimeltä kastikekuppi. Kotimainen uutismedia oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja kyseisen artikkelin viuhkamaiset aspektit olivat jokaisella ryhmän jäsenellä tiedossa. Käsittelemättä tätä nimenomaista asiaa tämän enempää, kertoi eräs joukkueen jäsen edellisen palveluspaikkansa olleen muinoin vastaavanlainen pikaruokapaikka. Siellä urhea joukkueenjäsenemme oli joutunut suoriutumaan tehtävistään yhtä tietämättömänä kuin tovi sitten suuri osa suomalaisista. Ruokahuolto oli suoritettu ja joukkue ulostautui pikaruokapaikasta huutavan saniteettivirkailijan saattelemana.

Peli käyntiin

Joukkueen rivimiehet jäivät vartioimaan päämajaa kun upseeriosasto suoritti tiedusteluiskun messuille. Tapahtuma oli lehdistön osalta käynnistynyt jo edellisenä päivän, mutta koska ammattilaiset eivät menneessä piehtaroi keskityimme tulevaan.

Messualueelle ei päästetty sisälle vielä rahvasta, mutta se ei tarkoita etteikö meno olisi ollut pahimmillaan melko rajua. Esittelypisteet tykittivät kukin omaansa, kilpaillen vieressä olevan kojun mekkalan kanssa huomiosta. Esittelypisteet ja kojut sijaitsevat valtavan messualueen erikokoisissa saleissa. Edellisvuodesta viisastuneina järjestelyissä on pyritty välttämään ruuhkien syntymistä, mutta tämän toimivuudesta ja messujärjestelyistä yleensä voidaan raportoida vasta myöhemmin.

Ensikokemuksena isot messut ovat... isot. Myönnettäköön, vaikka se onkin hieman erikoista takoa nyrkkejä ilmaan ja kirkua onnesta kun saatavilla on virustorjuntaan erikoistuneen yrityksen ilmaistavaraa, on messukeskuksen meininki aika paljon sanaa show. Presentaatio on kaikki kaikessa ja monet kojut kattoon asti rakennettuja kolosseja. Ellei voinut kilpailla volyymillä sanan kaikissa merkityksissä, täytyi homma tehdä nätimmin ja näinpä akuutisti maskuliinista pressiväkeä siunattiin iki-ihanilla koppitytöillä, edestä ja takaa.

Tuotteita esitteli periaatteessa kaksi koulukuntaa: firmojen PR-osasto, sekä yleiset esittely- ja messualan esiintymisen ammattilaiset. Harmittavasti useissa esittelypisteissä ollut pelifirmojen PR-kalusto toisti omaa mantraansa niin, että kysymyksen sai ilmoille vain kuin sen päättäväisesti puhui opetellun litanian päälle. Varsinaisia pelinkehittäjiä ja tuottajia toki myös vilisi solkenaan, mutta näiden löytäminen ja tunnistaminen edellytti usein hieman erilaisia menettelyitä kuin varsinaisten PR-ihmisten kanssa puhuminen tai kuunteleminen. Tarpeeksi kun kaiveli löytyi eteen kuitenkin aina ihminen jonka kanssa puhui samaa kieltä - joskus ihan kirjaimellisistikin.

Mitä ensimmäisenä päivänä sitten löytyi? Aivan törkeästi kaikkea. Ennalta katsottuja tilaisuuksia ja esittelyitä on merkittynä kullekin toimittajalle, jonka lisäksi messukeskuksen saleja luoviessa sitä tuntui löytävän jokaisen kojun takaa aina uuden kiinnostavan.

Ensimmäisen päivän jälkeen olo on yllättävän virkeä. Ympäripyöreästi neljän tunnin pinnistys messuilla. Vähät yöunet, matkarasitukset, yömyöhään jatkunut oluistelu ja tämän päälle Kölnin opiskelu puhumattakaan messukeskuksen estejuoksusta olisi voinut tuntua paljon, paljon pahemmaltakin.

Olo on itseasiassa melko helvetin hyvä.