Mass Effect 3: Omega (DLC)

Mass Effect 3:n Omega-laajennus on suunnattu pelisarjaan kokonaisvaltaisesti hurahtaneille yksilöille. Kyseessä on epilogi vuonna 2011 ilmestyneelle neliosaiselle Mass Effect: Invasion -sarjakuvalle, jossa Aria T’Loak ja Cerberus-organisaatio taistelivat Omega-aseman herruudesta. Cerberuksen uhatessa tuhota koko aseman, T’Loak suostui vastentahtoisesti luopumaan hallinnostaan ja vetäytyi Citadeliin suunnittelemaan paluuta. Lisäosassa sen aika on koittanut.

Tuttuun tapaan laajennus alkaa Normandyn tietokoneelle saapuneella viestillä. T’Loakilta kutsuu komentajan Citadeliin, jossa ”piraattikuningatar” kertoo aikomuksestaan vallata asemansa takaisin ja hän tahtoo Shepardin mukaan. Kutsu koskee ainoastaan komentajaa, ja suostuttuaan hän matkaa T’Loakin avaruusarmadan kyydissä kohti Cerberuksen hallinnoimaa Omegaa.

  

Sarjakuvan lukeneille Omega tarjonnee hivenen syvällisemmän kehyksen, mutta taustatarinan ohittaneille pelaajille kokemus jää ainoastaan suoraviivaiseksi räiskinnäksi. Nelituntinen laajennus esittelee kyllä kaksi muuta merkittävää henkilöä, mutta heistä pelaajan mukanakin matkaava Nyreen typistyy vain ilmiselväksi vastakohdaksi T’Loakille ja kaiken takapiruna häärivää Cerberus-komentajaa hädin tuskin nähdään koko hyökkäyksen aikana. Hahmojen välisten suhteiden rakentaminen jää niin ikään puolitiehen, mikä vain vahvistaa tunnetta laajennuksen tarkoituksesta sarjakuvan ystäviä tyydyttävänä kokeiluna.

Muutamaan lyhyempään vaiheeseen jaettu valtausoperaatio ei edes poikkea totutusta. Kenttien innottomat pohjakaavaratkaisut saavat taistelun tuntumaan monotoniselta, eikä konseptia muunneta kuin lisäämällä muutamaan taisteluun aikaraja. Edes kaksi uutta vihollistyyppiä eivät poikkea suuremmin jo nähdyistä, vaikka Cerberuksen geenimanipuloidut reaperit, adjutantit, onnistutaan ainakin pohjustamaan vakuuttavasti. Valitettavasti käytännön toteutus kompastuu heidän osaltaan huonoon kenttäsuunnitteluun eikä niinkään itse hahmoihin. Visuaalisesti Omega pidättäytyy pääsääntöisesti synkissä sisätiloissa mutta onnistuu välillä päräyttämään avaruusaseman aiemmin näkymättömiksi jääneillä nurkkauksilla.

  

Lisävarustelun osalta Mass Effect 3: Omega laajentaa pelaajan arsenaalia. N7 Valkyrie ja Chakram Launcher tuovat aiemmin vain ennakkotilaajille tarkoitetut tuliluikut yleiseen jakoon, ja viidestä uudesta asemodifikaatiosta ainoastaan viholliset seinien ja savun takaa paljastava lämpökiikari tarkkuuskivääriin on maininnan arvoinen. Bioottisista kyvyistä vastustajia luokseen repivä Lash on entuudestaan tuttu moninpelistä, mutta massiivisen räjähdyksen luova Flare saa sen sijaan kunnian nousta pelisarjan tuhovoimaisimmaksi kyvyksi. Näiden lisäksi Omegan läpäistyään pelaaja saa käyttöönsä neljä sotavahvuutta sekä shakkilaudan komentajan hyttiin.

Mass Effect 3: Omega on valitettavan suoraviivainen rupeama, jonka ainoa tarkoitus tuntuu olevan sarjakuvafanien miellyttäminen. Pelisarjan vahvaa mytologiaa ei hyödynnetä lainkaan, eikä rikkaasta Omegastakaan revitä kaikkia mehuja irti. Kyseessä on vain ja ainoastaan alle neljä tuntia kestävästä ampumaharjoituksesta, jonka lähin vertailukohde on ensimmäiseen osaan julkaistu Pinnacle Station. 1200 MS-pisteellä voisi kuvitella saavansa parempaa.