Wiin muistowiikko: Wiin perintö – liikkeentunnistus elää vieläkin

Alkuaikoina Wiin tarjoamaa liikkeentunnistusta sekä rakastettiin että vihattiin. Jos tarkkoja ollaan, vihaa ja rakkautta riittää näihin päiviin asti. Wiimote ja liikkeentunnistus oli monien mielestä hieno "gimmick" mutta ei juuri mitään muuta, varsinkin kun monet third party -pelintekeleet eivät päässeet kontrolleiltakaan lähelle Nintendon tasoa. Usein kuitenkin mollaus oli perusteetonta. Pienemmät helmet ovat tämänkin maineen “ansiosta” jääneet monelta kokematta.

"Tärkein muistisääntö on osoittaa kauko-ohjaimella koko ajan kohti ruutua, sillä pelihahmo ryhtyy pyörimään häiritsevästi ympäriinsä osoittimen lipsahtaessa vähänkään ruudun ulkopuolelle", tuskaili Guardian Viper Red Steel -arviossaan.

Wiin julkaisupeleistä Red Steel oli se, jota hc-pelaajat mielenkiinnolla odottivat. Metacriticin metascore 63 kertoo kuitenkin jotain siitä hämmennyksestä, jonka tämä Ubisoftin FPS aiheutti. Odotukset olivat ilmeisen korkealla erityisesti liikkeentunnistuksen suhteen. Kun miekka ei liikkunutkaan täysin reaaliaikaisesti ja yksi yhteen kädenliikkeiden kanssa, oli tämä suuri pettymys mullistavaa ohjaustyyliä odottaneille. Peliä mollattiin myös liian vaikeista kontrolleista.

FPS-genren olisi luullut olevan omiaan Wiille ja liikkeentunnistukselle, mutta se ei koskaan saanut kunnolla tulta alleen. Vika lienee kolmannen osapuolen tekemissä tuotoksissa ja erityisesti porttauksissa, sillä Nintendo näytti jo Metroid Prime Corruptionin kontrolleilla, että mahdollisuuksia on vaikka mihin. Conduit ja sen jatko-osa miellyttivät esimerkiksi tämän artikkelin kirjoittajaa, joka ei ole genren suurimpia ystäviä (minkä vuoksi kirjoittajalla ei ollut vertailukohteita PlayStation 3:n ja Xbox 360:n asettamiin rimoihin) . Vastaavasti ensimmäistä kertaa genre tuntui jollain tavalla hauskalta, vaikka muut tekniset yksityiskohdat hävisivätkin HD-konsoleilla reipastuneille lajityypin edustajille. Ohjaus oli sekä Metroidissa että Conduitissa häkellyttävän hyvin toteutettu, mutta padiin (tai vastaavasti näppikseen ja hiireen) tottuneet räiskintäkarpaasit eivät joko lämmenneet tai kokeilleet Conduitin antia. Toivottavasti High Voltage Software jatkaa työtään Wii U:n parissa.

"Kokeneemmat pelaajat voivat heittää herkkyyden suosiolla täydelle, jolloin päästään jo lähelle valopistoolin ja PC-hiiren nopeutta ja tarkkuutta. Hetken totuttelun jälkeen ratkaisu on upean luonnollinen ja saa padiohjaukseen tuntumaan auttamattoman vanhanaikaiselta", sanoi kaba Metroid Prime Corruptionista.

Kun Wiin mollaajat keskittyivät haukkumaan liikkeentunnistuksen toteuttamista ja tekniikkaa sekä erityisesti audiovisuaalista antia, Nintendo pyrki samaan aikaan keksimään hauskoja pelejä, jotka hyödyntäisivät uutta ohjaustapaa. Nintendo osasi nykiä oikeista naruista esimerkiksi WarioWare: Smooth Movesilla, jossa ei edes kummoiseen tarkkuuteen pyrittykään, vaan hauskoihin ja hölmöihin kapulan heilautuksiin. Mario Kart Wiin menestys puolestaan jatkuu varmasti tänäkin jouluna. Hauska idea ei juuri muuksi muuttunut aiemmilta Nintendon konsoleilta, mutta helppo ja yksinkertainen ohjaus sekä kevyt ratti saa lapset ja aikuiset edelleen pelin ääreen.

Wiillä toki nähtiin kuraa. Paljon. Bratz Kidz Party ja monet muut huonosti toteutetut (jo kirosanaksi muodostuneet) minipelit sekä kiireessä kyhätyt PS2-porttaukset aiheuttivat hallaa konsolin maineelle. Vielä silloinkin, kun Wii-pelien yleinen taso oli selvästi keskitason paremmalla puolella. Samalla Nintendon latauspalvelussa WiiWaressa oli saatavilla muun muassa loistavasti kontrolleiltaankin toteutetut tanssipeli Helix ja tasoloikka LostWinds, joille olisi suonut suuremman suosion.

"Vanhemmat voivat tykönään miettiä, kannattaako maksaa muutamaa kymppiä huonosta pelistä ja jälkikasvun jännetupentulehduksesta", pohti artikkelin kirjoittaja Bratz Kidz Partyn arviossa.

MotionPlussan myötä kävi selväksi, että Nintendo oli myös kuunnellut pelaajien kommentteja. Kolmannet osapuolet osasivat onneksi myös hyödyntää tätä: Red Steel sai täysin uudenlaisessa kakkososassaan uuden yrityksen, ja tällä kertaa ohjaus osuikin nappiin. MotionPlus oli mukava päivitys Wiin tehopelaajille, ja se todella paransi liikkeentunnistuksen tarkkuutta. Suurin osa (= kasuaalipelaajat) ei kuitenkaan sitä tarvinnut, koska Wii Sports toimi edelleen bilepelinä. Nyt MotionPlus on kuitenkin sisällytetty Wii U:n ohjaimiin, joten seuraava Nintendon konsolin parissa viihtyvä sukupolvi kokee oletuksena tarkempaa liikkeentunnistusta.

On mielenkiintoista nähdä, minkälaista osaa PlayStationin Move ja Microsoftin Kinect näyttelevät tulevilla konsoleilla. Ollaan konsoleiden välisestä liikkeentunnistuksen tasosta mitä mieltä tahansa (ja siitä, millä laitteella liikkeentunnistus ensiksi nähtiin), on Wiin perintönä liikkeentunnistuksen yleistyminen. Liikkeentunnistus tuli jäädäkseen, ainakin kunnes ajatuksella ohjaaminen saapuu. Ja hei, mitä tapahtui Vitality Sensorille?