Family Guy: Back To The Multiverse

Vuonna 1999 päivänvalon nähnyt Family Guy on merkittävä osa modernin populaarikulttuurin historiaa. Seth MacFarlanen kynästä syntynyt animaatiosarja porskuttaa edelleen väkevästi eteenpäin, vaikka takana on jo yli kymmenen tuotantokautta, vuonna 2005 julkaistu elokuva sekä kertaalleen lopetettu tuotanto. Onneksi DVD-myynnit vakuuttivat amerikkalaisen Fox-televisiokanavan palauttamaan sarjan takaisin elävien kirjoihin, sillä sittemmin Griffinin perhe on yltänyt suursuosioon. Sarjasta on saatu nyt myös ammennettua lähdemateriaalista kiinnostuneiden iloksi varsin onnistunut Back To The Multiverse -niminen videopeli.

Mikään ei ole pyhää

Heti alkuun on sanottava, että Heavy Iron Studiosin kehittämä peliversio ratsastaa samoilla ansioilla kuin varsinainen sarjakin. Jos Family Guyn ja American Dadin huumori ei ole kutkuttanut nauruhermoja aiemmin, ei pelikään siinä onnistu. Fanin kannalta on kuitenkin onni ja autuus, että MacFarlane on vastuussa myös Back To The Multiversen tarinasta, sillä seikkailu tuntuu ehdottoman uskolliselta jatkolta sarjalle. Puhuvana koirana tunnetun Brianin sekä huippuälykkään Stewie-vauvan arkirutiinit saavat yllättävän käänteen, kun Bertram lähtee rinnakkaistodellisuuteen luomaan armeijaa saadakseen Stewien hengiltä. Onneksi sankariduolla on keinonsa takaa-ajon aloittamiseksi.

Pelin kaikki kymmenen tehtävää sijoittuvat erilaisiin rinnakkaistodellisuuksiin, jotka eroavat toisistaan sekä oikeasta maailmasta enemmän tai vähemmän. Toisaalla joulupukista on tullut aseita tehtaileva hikityöpajan omistaja, kun taas muualla valtaa pitävät amissit ja raajarikkoiset. Universumin vaihtelusta revitään hetkittäin niin rumasti vyön alle osuvaa huumoria, etteivät tosikot tai muutoin tervejärkiset pelaajat viihdy pelin parissa hetkeäkään. Komiikan takaa on kuitenkin nähtävissä tyylikkäitä viittauksia maailman nykymenoon, joten pelkkään shokeeraavaan rällästämiseen ei sorruta. Kenties pyörätuolipotilaiden asettaminen viholliseksi ei kuitenkaan ole ihan kaikkein korrekteinta toimintaa, mutta tokkopa jokaisen pelin tarvitseekaan olla samasta puusta veistetty.

Kolmannen persoonan räiskintäpeliksi Back To The Multiverse on melkoisen helppo tapaus. Kunhan pelin kanssa pääsee sinuiksi, ei parivaljakon etenemiselle ole pysäyttäjää. Traveller's Talesin LEGO-pelisarjasta on valjastettu muutamia näppäriä ideoita mukaan seikkailuun. Tarinaa yksikseen pelaava voi vaihtaa hahmoaan lennosta. Sankareilla ei ole erityisiä eroavaisuuksia kuin asevalikoimassa, mutta vaihtelu virkistää silti. Seikkailua on mahdollista pelata myös kaverin kanssa samalta sohvalta, jolloin toveri voi hypätä peliin mukaan tai siitä pois milloin tahansa. Ratkaisu toimii käytännössä erinomaisesti, vaikka jaettu ruutu tekeekin pelaamisesta etenkin alkuun melkoista kaaosta.

Tyylilleen uskollinen

Pelin tyylillinen toteutus on hämmentävän upeaa katsottavaa. Pelin graafinen ilme on niin ehtaa familyguyta, ettei eroa huomaa alkuunkaan. Sarjakuvamaiset miljööt, tutut ääninäyttelijät ja pelin avaava intro ovat malliesimerkkejä siitä, kuinka alkuperäistä lähdemateriaalia pitää lisenssipeleissä käyttää. Seikkailun keskittyminen pääasiassa Stewieen ja Brianiin ei tarkoita sitä, että muut hahmot jätettäisiin kokonaan paitsioon. Vaikka matkan varrella tavataankin mittava määrä tuttuja henkilöitä, ei niidenkään rooli tunnu missään vaiheessa päälle liimatulta.

Kampanjan parissa kuluvan lähes kymmenen tunnin keston viihdyttävyys on vain ja ainoastaan pelaajan huumorintajusta kiinni. Erilaisten plakaattien ja oheisroinan keräämisen lisäksi tarjolla on vain putkimainen räiskintäseikkailu, jonka läpäiseminen ei tuota vaikeuksia kuin enintään yhden hivenen erikoisemman pomotaistelun kohdalla. Kuolemasta seuraa vain kerättyjen rahojen menetys, joten vaikeusasteruuvi on melkoisen löysällä. Jos sarjalle ominainen huumori kuitenkin naurattaa, pelin läpäiseminen on kuin osallistuisi TV-sarjan tapahtumiin – erinomaista viihdykettä siis.

Tarinan lisäksi tarjolla on erillinen haastetila. Kohtuullisen kiperät tehtävät onnistuvat tuottamaan hetkittäin melkoista päänvaivaa, kun tiukka aikaraja ja päälle vyöryvä vihollisarmeija tuntuvat molemmat liian haastavilta murheilta. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen haastetilan jättää kuitenkin suosiolla sivuun, sillä räiskintä ilman sen suurempaa huumoriarvoa ei ole Back To The Multiversen parhaita puolia.

Suositellako vai ei, siinä pulma

Kavereiden kanssa voi kuluttaa aikaansa yksinpelin lisäksi erilaisissa moninpelimuodoissa. Enintään neljän pelaajat tappomatsit, lipunryöstöt ja muut tutut pelitilat ovat hetken aikaa ihan viihdyttäviä, mutta eivät erityisen ikimuistoisia kokemuksia. Huumori ei ole toki jäänyt täysin unholaan tässäkään tapauksessa, sillä esimerkiksi vallattava lippu täytyy ensin kaapata sarjastakin tutulta tanssahtelevalta kuurolta hahmolta. Verkkoon ei ole asiaa, mutta eipä sitä jää näin kiihkeätempoisessa ja vähäsisältöisessä moninpelissä kaipaamaankaan.

Family Guy: Back To The Multiverse on pelillisesti peruskiva kokonaisuus, mutta sen helppous, yksinkertaisuus ja suoraviivaisuus jättävät hivenen happaman maun. Jos animaatiosarja on kuitenkin onnistunut naurattamaan aiemmin, ei Seth MacFarlanen kirjoittama tarina jätä kylmäksi. Kaikki asiat tyylillisesti upeasta toteutuksesta lähtien on hoidettu fanien kannalta viimeisen päälle kuntoon, joten pelin parissa huomaa viihtyvänsä helposti pidempiäkin aikoja. Vaikka seikkailu ei ole millään muotoa täydellinen, erottuu se massasta piristävällä tavalla edukseen. Harvoinpa sitä pääsee ampumaan joulupukkia haulikolla – edes pelissä.

Arvosanassa on puolisentoista tähteä pelkästään sarjalle ominaisen huumorin tuomaa fanilisää. Jos Family Guy ei miellytä TV-ruudussa, kannattaa tiputtaa pisteiden määrä puoleen.