Aliens: Colonial Marines

Pelivuosi 2013 on ennättänyt vasta toiselle kuukaudelle, kun ensimmäinen todellinen yllättäjä saapuu markkinoille. Gearboxin Aliens: Colonial Marines vie James Cameronin klassikkoelokuvan päätökseen, mutta matka sinne on kaikkea muuta kuin nautinnollista. Ai onko peli muka oikeasti niin huono? Voi kuule…

Jäätävää vastaanotto

Aliens: Colonial Marines jatkaa elokuvan tapahtumista noin neljä kuukautta myöhemmin. Uusi ryhmä sotilaita saapuu planeetta LV-426:n ja sen yläpuolella kummittelevan avaruusalus Sulacon luo tutkimaan saamaansa hätäkutsua. Epäilyttävä tilanne eskaloituu nopeasti pahemmaksi, ja tuhoisa yhteenotto alusten välillä lähettää molemmat syöksykurssille planeettaa kohti.

Sen enempää virallisesta juonesta ei pelistä tarvitse kertoa, sillä juuri sen enempää siinä ei ole kerrottavaa. Aliens-menoa odottavat joutuvat pettymään, sillä kyseessä on tyylipuhdas geneerinen räiskintä, joka voisi aivan hyvin kulkea millä tahansa muulla nimellä. Toki mukana on ikimuistoisia alieneita, mutta suuremman osan ajasta pelaaja taistelee toisia ihmissotilaita vastaan hyvin mielikuvituksettomissa ympäristöissä. Tunnelmaa latistaa lisäksi fakta, että pelaajalla kantaa mukanaan arsenaalin verran aseita, eikä vihollisissa ole juurikaan vastusta.

Mistä päästään tekoälyyn, sillä elokuvissa nähtävät viekkaat alienit tulevat ilmeisesti kokonaan toisesta universumista. En ainakaan muista, että nämä avaruuden kovimmat tappajat olisivat nököttäneet paikoillaan katossa, juosseet siksakkia pitkin pihamaata tai jättäneet ihmiset huomioimatta, jos nämä pysyivät täysin liikkumatta. Peliverrokit häviävät sotilaille jopa käsikähmässä. Myönnettäköön, etteivät ihmisvastustajat ole juuri sen viisaampia, mutta sentään he ampuvat takaisin ja pelaajalla on mahdollisuus kuolla – edes joskus.

Kaamea yhteenotto

Kampanjan tuskallisen kokemuksen voi jakaa myös kolmen kaverin kera, jos sattuu olemaan sadismiin taipuvainen persoona. Muutoin verkkopelipuoli tarjoaa hivenen paremmat antimet kuin yksinpeli. Kuolonmatsit pois lukien pelimuodot on räätälöity tiimityötä ajatellen. Survival on nimensä mukaisesti selviytymistaistelua, jossa pieni joukko solttuja yrittää selvitä alati kiivaammaksi käyvää alienlaumaa vastaan. Exterminationissa ihmiset pyrkivät tuhoamaan happopäiden munat, ja joukon paras on Escape, jossa sotilaat yrittävät päästä karkuun päälle käyviltä muukalaisilta suorittamalla erinäisiä välietappeja.

Verkkomittelöihin tuodaan lisäkivaa nykytrendin mukaan kokemustasojen ja päivitysmahdollisuuksien kautta. Muokkausmahdollisuudet ovat tosin hyvin köykäiset. Sotilaat saavat vaihtelunsa lähinnä elokuvista tuttujen aseiden kautta, mutta alieneilla on omat alarotunsa valittavaksi. Osa ampuu happoa, toiset pystyy hyppäämän suoraan kimppuun ja tulipa taistelukentillä kerran vastaan massiivinen sarvikuonoa muistuttava hapokas tuttavuus. Valitettavasti muukalaisten ohjattavuus on kovin surkeaa, etenkin seiniä tai kattoja pitkin liikkuessa. Eikä kenttiä ole juuri kourallista enempää.

Surkea läpivienti

Visuaalinen puoli on, jos suinkaan mahdollista, jopa huonompi kuin varsinainen peli. Demon ja kokoversion välinen polemiikki sikseen, Aliens: Colonial Marines on karmean näköinen. Kulmikas ja pelkistetty suunnittelu on revitty suoraan viime vuosituhannelta, valaistusefektit ovat olemattomat ja kaikesta huolimatta ruutu repeilee ja ruudunpäivitys takkuilee alituiseen. Hahmot jäävät toistuvasti objektien sisään jumiin ja osa alieneista on ilmeisesti kehittynyt myyristä. Äänipuolella mukana on sentään alkuperäisnäyttelijöistä Lance Henriksen ja Michael Biehn. Muutapa siltä osastolta ei tarvitse mainitakaan.

Aliens: Colonial Marines on luokattoman huono tekele, jota ei olisi voinut edes kuvitella saapuvaksi tähän aikaan ja varsinkaan tältä studiolta. Kyseessä on niin pelillisesti, lähdemateriaaliraiskauksellisesti kuin visuaalisesti aivan järkyttävää kuraa. Ainoa hyvä asia koko turhakkeessa on se, että sen jälkeen on pakko katsoa Aliens uudestaan estääkseen muistoja pilaantumasta.