Dead Island: Riptide

Parin vuoden takainen Dead Island yhdisti kaikkien zombifiilien riemuksi epäkuolleet ja roolipelin. Avoimeen maailmaan sijoittunut selviytymisseikkailu tarjosi roppakaupalla tutkittavaa, kerättävää ja pelättävää, mutta sen todellinen rakkaudentunnustus faneille oli nautinnollinen vahingonmallinnus. Tiensä pystyi kirjaimellisesti silpomaan läpi mätäisten raatojen.

Nyt hurmeista jatkoa tarjotaan lisää.

Zombista allikkoon

Dead Island: Riptide jatkaa ensimmäisen osan jälkimainingeista. Banoin saarelta karanneen nelikon pakomatka tyssää lyhyeen helikopterin bensavalon vilkkuessa. Horisontissa siintävä laiva sattuu kuin tilauksesta paikalle, mutta pelastuksen sijaan aluksen miehistö passittaa virukselle immuunit päähenkilöt ruumaan koekaniineiksi. Pian tämän jälkeen saarelta tuttu raivotauti tarttuu henkilökuntaan, minkä seurauksena laiva ajaa karille ja ruutu pimenee. Tajun palatessa sankarit huomaavat olevansa saarella. Taas. Siellä vallitsee zombiepidemia. Jälleen. Ja pakoon pitäisi päästä. Tietenkin.

Ellei takarivin hitain lukija vielä tajunnut, niin Riptide kertoo käytännössä ensimmäisen pelin uudestaan. Murhanhimoiset zombit ovat päässeet valloilleen ja pelaajan pitäisi saattaa elossa olevat vapauteen. Kuulostaako tutulta? Tällä kertaa tutkittavaa lääniä on tosin aiempaa vähemmän. Pelattava rajoittuu ainoastaan alun rannikkokylän ympäristöön sekä lopun kaupunkiin, joskin väliin mahtuu muutama pienempi kokonaisuus. Alueet on onneksi suunniteltu paljon järkevämmin ja ovat muutenkin mielekkäämpiä kuin Dead Islandissa.

Vaikka yleisilme on edelleen sama, luodaan pientä variaatiota alueella riehuneella monsuunilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtaosa maastosta on sukukalleuksia myöten veden alla. Onneksi ajoneuvojen oheen saadaan pienet paatit, joilla huristella ylävirtaan kuin kapteeni Willard konsanaan. Tosin Vietnamissa ei ollut vedessä lymyileviä zombeja, jotka vetivät epäonniset kulkijat mukaansa syvyyksiin. Visuaalisella puolella monsuuni tuo tullessaan myös näkyvyyttä heikentävät rankkasateet.

Mutta siinä on zombeja!

Sama linja jatkuu sisällön suhteen. Isoin uudistus on erilliset puolustustehtävät, joissa aalloissa saapuvat zombilaumat täytyy teurastaa viimeiseen toimivaan aivoon asti. Gears of Warsin Horde-tilasta lainattu idea on tosin äärimmäisen puolivillainen viritelmä. Pelaajat voivat ainoastaan tukkia sisääntuloaukot, jotka potkitaan joka tapauksessa kumoon sekunneissa. Muutamissa kohtauksissa linjaa pääsee pitämään myös miinojen ja minigunin suosiollisella avustuksella, mutta käytännössä puolustusleikit eivät poikkea lainkaan normaalista menosta.

Hahmovalikoima kasvaa lisäksi yhdellä uudella immuunilla, nyrkkitaisteluun erikoistuneella ex-sotilaalla. Vanhat hahmot voi halutessaan tuoda peliin aiemmista tallennuksista, jolloin tarina aloitetaan jo tuoreeltaan astetta kovemmalla jantterilla ja verenhimoisemmilla zombeilla. Ensikertalaiset aloittavat tosin heti jo tasolta 14. Hahmokykyjen rinnalle on tuotu vielä asetaidot, jotka paranevat esimerkiksi lähitaistelun osalta nyrkkirautoja käyttämällä.

Sen sijaan Dead Islandia vaivanneisiin ongelmiin – ja niitähän löytyy – ei ole koskettu laisinkaan. Kuolemasta sakotetaan edelleen vain prosentuaalisella rahan menetyksellä, tavarat ilmestyvät uusiksi alueille ja tekniset karheudet rumentavat kokemusta. Etenkin ruudun repeäminen ja hahmojen valahtaminen objektien läpi on todella yleistä. Positiivisena puolena Dead Islandia parantaneet päivitykset on sentään sisällytetty valmiiksi peliin.

Zombin viemää

Dead Island: Riptide ei keksi pyörää uudestaan mutta lisää siihen tuunatut vanteet. Zombikiva kärsii edelleen samoista ongelmista kuin edeltäjänsä, mutta yhtä lailla kyseessä on rentouttavaa hurmosta varsinkin neljän kaverin kesken. On asia erikseen, riittääkö se oikeuttamaan kierrätyksen.