Animal Crossing: New Leaf

Putoava lehti

Nintendo 64:llä debytoinut ja GameCubella maailman valloittanut Animal Crossing -sarja on edennyt neljänteen osaansa. Sen hidastempoisuudestaan tunnetut pelit ovat olleet yllättäviä menestyksiä, sillä niitä on myyty tähän mennessä monta kymmentä miljoonaa. Nintendo 3DS:llä ensiesiintymisensä tekevä julkaisu ei tarjoa suuria yllätyksiä. New Leaf ei nimestään huolimatta merkitse lehden kääntämistä, vaan paluuta eläinasukkaiden kansoittaman maalaiskylän tuttuihin maisemiin.

Uudessa Animal Crossingissa pelaaja ottaa vastaan pormestarin tehtävät. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päähahmo joutuu jokapäiväisen elämänsä lisäksi osallistumaan virallisiin seremonioihin. SimCityn kaltaista mikromanagerointia ei ole kuitenkaan luvassa ja pelaaminen onkin säilynyt enimmäkseen samanlaisena. Satunnaisgeneraattorin luomaan kylään saavuttuaan pelaaja alkaa maksamaan taloa. Kodin pystyttämisen jälkeen sitä voi sisustaa esimerkiksi huonekaluilla ja värikkäillä tapeteilla.

Pakollisia tavoitteita Animal Crossingissa ei talon maksamisen lisäksi onneksi ole. Pelaaja voi pormestarina toimiessaan huolehtia hyväksymisprosentistaan, minkä tarpeeksi korkealle nostettuaan hän saa luvan parantaa ympäristöä muun muassa lyhtypylväillä, penkeillä ja suihkulähteillä. Seutu näyttää aiempaa yksilöllisemmältä.

Ystävien seurassa

New Leaf on rento tekele. Lämminhenkisyys korostuu kylän asukkaiden järjestämissä juhlissa, joissa iloitaan jouluaaton tai uuden puun istuttamisen kaltaisia tapahtumia. Peli seuraa kalenteria. Erilaiset tapahtumat, kuten jokasunnuntainen turnipsikauppiaan vierailu ja pyhinä jaettavat lahjat, rytmittävät tapahtumaköyhää menoa. Alue tulee nopeasti kodiksi. Katsuya Eguchi loi sarjan tiettävästi siksi, että kärsi koti-ikävästä, ja verkkaisissa peleissä onkin hyvä rentoutua oikean elämän kiireen keskellä.

Kylässä ollaan ystävien seurassa, eikä vihamiehiä ole. Ainoa ilonpilaaja on eläinten ystäville tuttu rahanhimoinen pesukarhu Tom Nook, joka pyörittää kiinteistövälitysbisnestä ja haalii sievoisia summia. Velkavankeudessa joutuu kärvistelemään, sillä asuntolaina kasvaa päivien vieriessä ja terassin rakentamisen kaltaisten laajennusten takia. Töissä ei onneksi tarvitse käydä, koska valuuttaa voi ansaita vaikkapa persikoita keräämällä ja myymällä.

New Leafissä on aiempaa paremmat kustomointimahdollisuudet. Muun muassa päähahmon paidan kuosiin pääsee vaikuttamaan yksityiskohtaisemmin. Räätälöinnin lisäksi aikaa kuluu kirpputorilla ja sisustusliikkeessä. Muun ohella pelaaja saa kaivaa fossiileja lahjoittaakseen niitä uneliaan pöllön pyörittämään museoon. Vaivasta saa palkinnoksi pelkkää hyvää mieltä, mutta lämminhenkisessä Animal Crossingissa tekee mielellään palveluksia.

Hermoloma

New Leaf ei hyödynnä Nintendo 3DS:n graafisia ominaisuuksia, vaan peli on yhtä pastellinvärinen kuin ennenkin. Sarja on kuitenkin kotonaan mukana kulkevalla koneella, koska siihen on hyvä paneutua lyhyissä erissä. Kosketusnäyttöä käytetään harmi kyllä pelkästään tavaroiden valitsemiseen, eikä sillä voi liikuttaa hahmoa. Nintendoa ei yleensä voi syyttää innovaatioiden puutteesta, mutta viime aikoina yhtiö on vältellyt riskejä. Tämä johtaa uuden Animal Crossingin kaltaisiin varman päälle tehtyihin ja yllätyksettömiin tuotteisiin.

Verkko-ominaisuudet korostavat New Leafin sosiaalista luonnetta. Ystävät voi päästää vierailemaan omaan kylään, minkä lisäksi erillisellä trooppisella saarella voi testata yksinkertaisia minipelejä. Sisältö ei ole vallankumouksellista, mutta ainakin tekijät vihjailevat halustaan viedä konseptia uuteen suuntaan. Animal Crossing: New Leaf ei sovi niille, jotka etsivät Gears of War -henkistä adrenaliinin nousemaan saavaa ryminää, mutta meille rauhallisemman kokemuksen ystäville Nintendon peli sisältää hermoja rauhoittavaa viihdettä.