Splinter Cell: Blacklist

Wii U:n kuivana third party -kautena otetaan katsaus viime syksynä julkaistuun Splinter Cell: Blacklistiin. Tuoko GamePad-ohjaus mitään uutta Splinter Cell-sarjaan ja ylipäätään hiiviskelygenreen?

Haamu, pantteri tai tapan kaikki

jryi kertoikin tarinasta kaiken olennaisen omassa arvostelussaan, mutta kerrattakoon tässä vielä, että nimessä esiintyvä Blacklist tarkoittaa kuin tarkoittaakin mustaa listaa. The Engineers -terroristijoukko on laatinut moisen listan, jossa esiintyviin kohteisiin vihulaisporukka yrittää iskeä. Vastassa on taas kerran Sam Fisher, tuo varjojen mies, joka hiipii äänettä ja jälkiä jättämättä.

Näin siis, jos pelaajalla on hiiviskelygenre hallussa. Onneksi Splinter Cell: Blacklist tarjoaa meille muille kahta erilaistakin lähestymistapaa. Ghost on pelityylin veteraanien ominta kauraa. Kuolettavalla Panther-tyylillä voi napsia viholliset nätisti kuoliaaksi. Arvostelijan kaltaiselle hermoheikolle sopiva Assault-tapa jättää jälkeensä kasan verisiä ruumiita.

Hiljaa hyvä tulee

Muutamien pelituntien jälkeen onneksi hiipimistaidotkin alkavat karttua. Niitä myös tarvitaan muutamissa lyhyissä tehtävissä, joissa ei saa tulla huomatuksi eikä edes tainnuttaa pahaa-aavistamattomaa vastapuolen väkeä. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää etsiä erilaisia reittejä tehtävän suorittamiseen. Vaihtoehtoisia reittejä onkin sopivissa määrin, joten putkijuoksuksi Splinter Cell: Blacklist ei muutu missään vaiheessa.

Tarinatilan lisäksi tarjolla on sivutehtäviä, joita pystyy pelaamaan myös yhteistyönä verkossa. Muiden alustojen versioista tuttu paikallinen co-op -tila on jäänyt tällä kertaa puuttumaan. Verkkomoninpelivalikoima on samaa kaliiberia muiden versioiden kanssa, mutta peliseuraa ei harmi kyllä löytynyt – ainakaan muutaman minuutin odottelujen jälkeen.

Aseiden valintaa hipaisulla

Wii U tarjoaa kuitenkin jotain muuta – tietenkin GamePad-ohjaimen tuomat ohjaustavat ja avut. TV-ruudulla pelatessa GamePadin kosketusnäytöllä näkyy kätevästi Fisherin asevalikoima ja inventaario, joten asetta voi vaihtaa nopeasti sormen hipaisulla. 

Aseella varustetun TriRotor-vakoilulennokin ohjaaminen on GamePadin avulla luontevaa ja pelattavuudeltaan varsin hauskaa. Toisaalta UAV-lentokoneen ohjaaminen liiketunnistuksella on harmittavan kankeaa ja vaikeaa, mutta vaihtoehtona on onneksi sujuva tattiohjaus. Splinter Cell: Blacklistin pelaaminen onnistuu lisäksi pelkästään GamePadilla. Ohjaimen ruudun tarkkuus ja kirkkaus sopii vallan mainiosti suurelta osin pimeissä nurkissa tapahtuvalle pelille.

Teknisesti pätevä

Visuaalisesti Wii U:n Splinter Cell: Blacklist pärjää lukuisten julkaistujen testien perusteella Xbox360:n ja PlayStation 3:n rinnalla. Joiltain osin grafiikat ovat myös paremmalla tolalla. Joskus ruudunnykimistä on kuitenkin havaittavissa, mikä ei onneksi pelaamista haittaa. Teknisesti tässä Blacklistin versiossa ei ole juuri muutenkaan moitittavaa kuin ikävän pitkät latausajat.

Splinter Cell: Blacklistin Wii U -versio on erittäin varteenotettava vaihtoehto, vaikka omistaisikin PlayStation 3:n ja/tai Xbox 360:n Nintendon konsolin lisäksi. GamePadia hyödyntävät ominaisuudet ovat tietenkin se paras syy.