Joulu on antamisen aikaa. Activision haluaakin muistaa KonsoliFINin lukijoita jouluisella kilpailulla. Palkintona kahdelle parhaalle vastaukselle on Call of Duty: Black Ops III -pelin latauskoodi PlayStation 4:lle.
Osallistu kisaan vastaamalla alla olevaan kysymykseen joko tämän uutisen kommenttiosiossa tai KonsoliFINin some-kanavissa (Facebook ja Twitter). Käytä Twitterissa hashtagia #CoDmuisto.
Kerro paras Call of Duty -muistosi?
Kilpailu päättyy 13.12. klo 12, ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.
Call of Dutyn K18-ikärajasta johtuen kilpailuun osallistuminen edellyttää vähintään 18 vuoden ikää. KonsoliFIN pidättää oikeudet sääntömuutoksiin.
Lisäys 14.12: Kilpailu on päättynyt ja voittajat samueeL41 ja zHara palkittu. Kiitokset kaikille osallistujille.
Kommentit
Ikimuistoisin kokemus on kun
Ikimuistoisin kokemus on kun sain CoD 2 ja pääsin nettiin pelaamaan kyseistä peliä pelissä oli mahtava grafiikka ja sisältöä riitti sitten menin sellaiselle serverille missä oli tarkoitus hyppiä mahdollisimman pitkälle erillaisia esteitä pitkin se oli joku linna siihen sitten jäikin jumiin. Serverillä sai saven pistettyä että jos tippui alas niin ei tarvinnut aloittaa alusta kenttää ja se kenttähän oli läpäistävä ja siinä menikin sitten useempi päivä ☺ Muistan kuinka hikivirtas ja hermot olivat kovilla muistaakseni 5 päivää siinä menikin ja kun pääsin loppuun 100 kahvikupin ja kartongin röökin jälkeen se tunne on ikimuistoisin aivan kun olisi lotossa voittanut se on ikimuistoiain Call of Duty kokemukseni ☺
Oma ikimuistoinen kokemukseni
Oma ikimuistoinen kokemukseni osuu myös Call of Duty 2 aikoihin. "Peliurani" aloitin CoD1 parissa, mutta en juuri kilpaillut kyseisessä pelissä, vaikka kilpailullinen skene oli jo hyvillä aluillaan. Kun Call of Duty 2 ilmestyi, päätin alkaa pelaamaan enemmän tosissaan ja pelatessa tuli törmättyä mahtaviin tyyppeihin, joidenka kanssa pistettiin joukkueet kasaan. Tuli myös pelattua legendaarisia ruotsalaisia CoD1 miehiä vastaan, e*starsin ja WHO:n miehiä jos joku muistaa.
Työ tuotti tulosta, sillä jossain vaiheessa minut kutsuttiin kokeilemaan kiikarikiväärin roolia joukkueeseen, joka liittyi M8D organisaatioon, jota taas sponsoroi Qpad. Tuollaiselle nuorelle miehelle on aika iso juttu, kun organisaatio antoi kaksi serveriä käyttöön (huom. norm. 15e/kk!) muistaakseni Ruotsista ja Hollannista. Tämän lisäksi tuli paketti Qpadilta, jossa oli hiirimattoa, t-paitaa ja vastaavaa. Siinä sai isällekin sanottua, että katso nyt, pelaamalla voi saada jotain! Taisi olla vuosi 2004 tai 2005, joten e-sport skene ei ollut ihan vielä siinä, missä se on tällä hetkellä.
Hassua ajatella näin myöhemmällä iällä, mutta pelaamalla saatu t-paita ja hiirimatto ovat vieläkin tallessa, koska kyseessä oli iso juttu tuona aikana. CoD2 aikoja tulee muisteltua lämmöllä ja kyseessä on mielestäni edelleen yksi parhaista e-sport peleistä. Hieman ikäväkin pelikavereita. Noh, olen sittemmin joutunut siirtymään CS:GO:n pariin, mutta ei aika (eikä varmaan taidotkaan) enää riitä kilpailemiseen. Tai no... mukavahan sitä olisi koittaa.
Jos jollekin heräsi kiinnostus, niin kuvaa matosta ja linkki joukkueemme frägileffaan, lopussa vielä oikein videokuvaa kisoista Helsingissä:
http://i.imgur.com/B22h6Wd.jpg
https://youtu.be/ZEJSgNoEmtM
Huh, nostalgiaa. Vanhat hyvät ajat, nykyisin tietenkin kaikki pilalla ja huonosti! ;)
Yksinkertaisuus on kaunista.
Yksinkertaisuus on kaunista. Niin myös Call of Dutyssa.
Ensimmäinen omistamani pelisarjan peli - Playstation 3:n paljonpuhuttu CoD 4. Ei mennyt kauaa ennen kuin pelin parissa meni tunti jos kymmenenkin, jopa helposti useampi sata. Mutta, ikimuistoisimpia kokemuksia on vain yksi. Virallinen (niin virallinen kuin silloin saattoi olla) klaanimatsi, vastassa huhupuheiden mukaan kovempaakin kovempi brittitiimi.
Search & Destroy @ Crash 6v6.
3-3 tasatilanne, paras seitsemästä.
Viimeinen kierros.
Kultainen "iso" Ak, kultainen dessu.
Yhtäkkiä 1v6 tilanne.
Kukaan tiimikavereista ei sanonut mitään. Jokainen tiesi, että tiedän kyllä mitä pitää tehdä.
Lopputuloksena täydellinen clutchaus, aikaa jäi jäljelle < 10s ilman pommia maassa kun viimeisiä vihuja metsästin.
Silloin en muista miten selvisin euforiasta, vastaavaa en ole "saavuttanut" sen tähden missään nimessä. Tuskin kukaan voi kieltää, etteikö ratkaiseva klutsaus ole ehdottomasti muistettavampi kuin "se 100:s tactical nuke joulunoobeja vastaan". En tiedä olenko mielisairas tms, sillä Se Hetki nousee aina ja edelleen mieleen elämän suurimpia saavutuksia pohdittaessa - vaikka oma videopeliura onkin surkastunut viimeaikoina olemattomiin. Jälkeenpäin ainut toive olisi ollut saada tilanne ikuistettua nauhalle, muttei kuitenkaan kaikkea voi saada.
tl;dr
Kuninkuuspelimuodossa kuninkuusrundilla kuningasonnistuminen :) Voiko tästä kokemus enää parantua?
Pelasin Call Of Duty kakkosta
Pelasin Call Of Duty kakkosta joskus waaaaay back in the day. En päässyt kovin pitkälle ennen kuin kyllästyin, jäi siis pahasti kesken. Lupaan antaa tälle mahdollisuuden KUN voitan. :)
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi