Epäpelien aatelia

Samaista teemaa tutkii myös PlayStation 4:lle julkaistu Bound. Erikoinen tasoloikka kuvastaa tyttölapsen matkaa oudossa ympäristössä, jossa pahoilta asioilta voi suojautua vain tanssin keinoin. Vanhempien riitely aiheuttaa lapsosessa puistatuksia, mikä saa hänet hakeutumaan mielikuvituksen värittämään maailmaan. Unenomaisessa paikassa tunteet käyvät jatkuvaa taistelua keskenään.

Juoni poukkoilee edestakaisin kuvitelman ja todellisuuden välillä. Rantaviivaa kaihoisasti katseleva äiti lukee piirrettyä päiväkirjaa, jonka sivut heittävät pelaajan kaukaisuuteen. Tempo pysyy lähes koko tarinan ajan rauhallisena.

Pelitkin ovat taidetta

Bound lähestyy perheen rikkoutumista hyvin surrealistisesta näkökulmasta, jonka visuaalisuuteen on haettu vaikutteita muun muassa Art Nouveau -taidetyylistä. Vaikutteet ovat huomattavan läsnä, sillä seikkailu näyttää ja tuntuu elävältä maalaukselta. Taidetta tukee rauhallinen sekä erikoinen musiikki. Hahmojen välinen dialogi on kuulijan korvissa pelkkää siansaksaa, mutta sananhelinä sopii pelkistettyyn tyyliin hyvin.

Pelinä Bound on kovin vaikeasti lähestyttävä tapaus. Idean ymmärtääkseen kokonaisuus avautuu oikeastaan vasta läpäisyn jälkeen. Palasten loksahtaessa kohdalleen teoksen kertoma satu on kuitenkin vertaansa vailla. Se on aivan kuin vaikuttava maalaus: hyvin kaunis katsella, mutta sudin vetojen takana oleva ajatus vaatii pureskelua.

Bound screenshot

Neiti tanssii gasellin askelin

Plasticin luoma seikkailu on kerronnallisesti ja visuaalisesti hurjaa ilotulitusta, mutta toteutus ei harmillisesti yllä niiden tasolle. Sitä voisi kutsua epäpeliksi, sillä tasoloikkaa muistuttava eteneminen on hyvin hienovaraista. Prinsessa keräilee reittien varsille ripoteltuja sinisiä kuutioita, jotka parsivat lopussa yhteen sen hetkistä tunnetta kuvastavan taideteoksen. Nimellistä määränpäätä ei oikeastaan ole, vaan kulkeminen on paikkojen tutkimista ja haahuilua.

Bound screenshot

Vihollisia ei juuri ole, vaan yksinkertaisista polygoneista syntyvät teräväkärkiset kolmiot sekä tulilieskat horjuttavat tanssijan mielenterveyttä. Prinsessa voi väistää ilkeämieliset muodot piruetteja tekemällä. Hahmon sulava ballerinamainen liikehdintä luo ikäviltä asioilta suojaavan kilven, mikä sulkee tytön omaan maailmaansa. Tanssin keinoin tapahtuva taistelu on näyttävää, mutta se ei tarjoa haastetta.

Baletin pyörteisiin heittäytyessään prinsessa ei kaihda vaaroja lainkaan. Ainoa tästä koituva haitta on liikkumisen hitaus. Ikäviä kuolemia sen sijaan sattuu usein vahingossa, koska kamera ei osaa päättää mihin keskittyä. Rotkoon putoaminen on rasittavaa, mutta onneksi tappioilla ei ole läpipääsyn kannalta mitään väliä. Eteneminen on kuitenkin ajoittain kameran vuoksi vaikeaa, ja esimerkiksi painovoimattomassa tilassa ilmenevä bugisuus saa hahmon jumittamaan paikoilleen.

Vähän liiankin rauhallista

Tutkimiselle on annettu paljon aikaa, eikä tarinassa etenemistä tarvitse kiiruhtaa. Tekeminen loppuu silti nopeasti, vaikka hoppu ei olekaan. Paketti on läpäisty parissa tunnissa, joten seikkailuun voisi heittäytyä vielä uudestaankin.

Se ei kuitenkaan onnistu houkuttelemaan mukaan toivotulla tavalla, vaikka tarinan jälkeen avautuva speedrun-muoto koettaa venyttää kokemusta pidemmäksi.

Bound screenshot

Epäpelien aatelia

Bound on erikoinen tapaus. Siitä haluaisi kovasti pitää, mutta toisaalta kokemus tuntuu mitäänsanomattomalta. Pelillinen anti jää laihaksi, vaikka tarina ja ulkoasu ovatkin kaikessa erikoisuudessaan upeita. Bound jää muistoihin lähinnä visuaalisena taideteoksena, joka kaipaa hieman lisää lihaa luidensa päälle.