Brittiläisen pelitalon Raren siirtymisestä Microsoftin leipiin on huhuttu jo jonkin aikaa ja monet Nintendo-pelaajat pitivätkin huhua aluksi todella huonona pilana. Pitkän huhumyllyn jälkeen Nintendo kuitenkin vahvisti asian - Rare todellakin on siirtynyt Microsoftin omistukseen. Tämän seurauksena monet suositut Rare-nimikkeet, kuten Perfect Dark, Conker ja Banjo-Kazooie tullaan näkemään vain Microsoftin Xbox-konsolilla, mikä onkin murheellinen uutinen monille GameCuben omistajille. Uuteen aikakauteen astuessa on kuitenkin aina hyvä kerrata aiemmat tapahtumat, sekä luoda katsaus myös tulevaan. Aloittakaamme siis alusta.
Kauan kauan sitten, joskus 80-luvun alkupuolella, veljekset Chris ja Tim Stamper perustivat Ashby Computers and Graphics Ltd -nimisen pelitalon, joka opittiin myös tuntemaan nimellä Ultimate Play the Game. Yhtiön Sinclair ZX Spectrum -koneelle julkaistut tuotokset eivät varmaankaan ole kovin tuttuja monelle nykypelaajalle, sillä muutamaa menestynyttä peliä lukuun ottamatta useimmat niistä ovatkin unohtuneet vuosien varrella. Menestyviin peleihin lukeutui yhtiön ensimmäinen peli nimeltään Jetpac, jossa haaksirikkoutuneen astronautin on tarkoitus hakea alukselleen polttoainetta vihollisaluksia väistellen.
Voidakseen itse keskittyä varsinaisiin Spectrum-peleihin, Ultimate palkkasi useasti eri freelance-ryhmiä kääntämään Sabre Wulfin, sekä sen jatko-osien Underwurlden ja Knight Loren kaltaisia menestyviä nimikkeitä muillekin koneille, kuten MSX, Amstrad ja BBC. Commodore 64:n ilmestyessä Spectrum-pelit saivat väistyä, mutta yhtiön kuudesta koneelle julkaistusta nimikkeestä vain kaksi ensimmäistä olivat myyntimenestyksiä. Yhtiön suosio alkoi pikkuhiljaa laskea ja joidenkin lähteiden mukaan Ultimate oli joutua jopa konkurssin partaalle. Uusi oljenkorsi kuitenkin saapui Nintendon NES-pelikonsolin muodossa, jonka japanilaisen Famicom-version Stamperin veljekset saivat käsiinsä vuosia ennen koneen saapumista länteen. Kun Nintendo vihdoin päätti julkaista laitteen Japanin ulkopuolella, sai Ultimaten uusi Rare-tiimi luvan yhtenä ensimmäisistä eurooppalaisista pelitaloista kehittää laitteelle pelejä. Tämän seurauksena Stamperin veljekset myivät Ultimaten jakeluoikeudet US Goldille ja perustivat Rare Ltd:n yhtiön nykyisen pääjohtajan, Joel Hochbergin kanssa. Tämä tapahtui siis vuonna 1985.
Rare ryhtyi heti kehityspuuhiin ja yhtiön ensimmäinen peli Slalom julkaistiinkin jo seuraavana vuonna yhtiön perustamisesta. Tätä seurasi monta muuta NES-nimikettä, joihin lukeutuu mm. sellaisia klassikoita kuin Wizards & Warriors, R.C. Pro-Am, Super Off Road, Snake Rattle’n Roll sekä Solar Jetman, joka on jatko-osa Ultimaten Spectrumilla nähtyyn Jetpac -pelisarjaan. Tietojen mukaan tälle 8-bittiselle tehomyllylle ilmestyi kahdeksan vuoden aikana melkein 50 Rare-nimikettä, joita julkaisi mm. Acclaim, Tradewest ja itse Nintendo. Yksi suosituimmista nimikkeistä tuolloin varmasti oli toimintapeli Battletoads, joka oli selvästi saanut inspiraationsa tuolloin jyllänneestä Teenage Mutant Hero Turtles -ilmiöstä. Peli kääntyi myös Nintendon käsikonsolille Game Boylle, sekä myös Segan Master System- ja Game Gear -konsoleille. Jatkoa seurasi kolmen pelin verran, joista mainittakoon erikseen Battletoads in Battlemaniacs. Olihan se kuitenkin yhtiön ensimmäinen peli konsolilla, jolla sen suosio lähti suurempaan nousuun kuin kukaan olisi kenties osannut odottaa.
Nintendon uusi entistä tehokkaampi pelikonsoli Super Nintendo teki rantautumistaan pelimarkkinoille, mutta Stamperin veljekset halusivat rauhassa tutkia konsolin tehoja ennen kuin ryhtyisivät sille uusia pelejä tekemään. Nintendo oli jopa ilmoittanut Ultra 64 -työnimellä kulkevan seuraavan konsolinsa olevan kehitteillä, kun kauan kestäneen kehitystyön tuloksena Rare sai valmiiksi luomansa ACM-grafiikkatekniikan. Sen avulla saatiin Super Nintendosta revittyä irti sellaista graafista loistoa, jota ei aiemmin oltu konsolirintamalla nähtykään. Nintendo oli vakuuttunut tekniikasta jopa niin paljon, että antoi Rarelle luvan käyttää yhtä suosituinta lisenssiään tekniikkaa käyttävässä pelissään.
Chicagon SCES ’94 -messuilla nähtiin ensimmäistä kertaa tämän yhteistyön tuotos - Donkey Kong Country. Koska Rare oli aiemmin ilmoittanut kehittävänsä pelejä myös Nintendon tulevalle konsolille, erehtyivät ihmiset luulemaan Donkey Kong Countryä 64-bittiseksi peliksi. Mahtoi olla paljon hämmästyneitä kasvoja pelin paljastuttua SNES-peliksi. Kuten arvata saattoi, pelistä tuli suuri menestys - sitä on myyty tähän päivään mennessä myyty yli 8 miljoonaa kappaletta. Peli sai myöhemmin myös kaksi SNES jatko-osaa, Donkey Kong Country 2: Diddy’s Kong Quest ja Donkey Kong Country 3: Dixie Kong’s Double Trouble.
Suosion saattelemana Nintendo osti 49% yhtiön osakkeista, jonka ansiosta Rare tekisi pelinsä vain ja ainoastaan Nintendon pelikoneille. Ison N:n uuden Ultra 64 -projektin edetessä konsolin ensimmäiseksi peliksi pitkään povattiin Raren uutta mätkintäpeliä Killer Instinct. Konsolin julkaisun lykkääntyessä kerta toisensa jälkeen peli päätyi lopulta ACM-tekniikkaa käyttäväksi SNES-peliksi, joka menestyi tästäkin huolimatta todella hyvin. Kun uusi Ultra 64:stä Nintendo 64:ksi muuttunut konsoli vihdoinkin ilmestyi, tuli Killer Instinctin jatko-osasta Killer Instinct Gold yhtiön ensimmäinen N64-peli.
Vaikka Rarelta veikin enemmän aikaa kehittää pelejä Nintendo 64:lle kuin aikaisemmille alustoille, oli siihen tärkeimpään, eli laatuun panostettu. Tosin Killer Instinct Gold ei täysin ollut sitä mitä odotettiin, joten omaperäinen Blast Corps -puzzlepeli, jossa raivataan tietä kahdelle ydinkärjelle, oli juuri sellainen piristysruiske jolla epäilijät saatiin kuriin. Piakkoin perässä ilmaantunut Pierce Brosnanin ensimmäiseen James Bond -elokuvaan pohjautuva FPS-räiskintä GoldenEye 007 olikin jo sen tason peli, jota kehutaan vielä nykypäivänäkin. Monille olikin melko suuri pettymys, ettei Rare jatkanut Bond-lisenssin käyttöä, jonka seurauksena lisenssin nappasi Electronics Arts. Mutta silloin emme vielä tienneet mitä tulevaisuudensuunnitelmia Rarella oli hihassaan GoldenEyen ystäviä varten…
Pian monissa mediajulkaisuissa ryhdyttiin arvostelemaan Raren tapaa tehdä pelejä, jotka eivät tarjoa varsinaisesti mitään uutta, vaan ovat etupäässä paranneltuja versioita vanhoista ideoista. Yhtiön kaksi seuraavaa peliä, Diddy Kong Racing ja Banjo-Kazooie, olivat juuri tämänkaltaisia pelejä. Kummassakin oli otettu pohjaidea toisesta pelistä (Diddy Kong Racingissä Mario Kartista ja Banjo-Kazooiessa Super Mario 64:stä), jonka jälkeen omaa peliä on hiottu parempaan muotoon kuin esikuvansa. Tästäkin huolimatta pelit saivat jälleen hyvän vastaanoton kriitikkojen kuin pelaajienkin osalta. Ne myöhemmin myös saivat tavalla tai toisella jatkoa pelien Mickey’s Speedway USA ja Banjo-Tooie muodossa.
Ensimmäisen Banjo-pelin aikoihin lähti myös käyntiin perinteiseksi tasoloikaksi suunnitellun Conker’s Quest -pelin kehitys, josta lukuisten lykkäysten jälkeen muodostui yksi Nintendo 64:n viimeisistä peleistä - räävitön Conker’s Bad Fur Day. Peli oli todellakin kokenut muodonmuutoksen alkuperäisistä suunnitelmista Conkerin muututtua herttaisesta oravasta Nasse-setääkin hurjemmaksi kiroilijaksi ja viinankittaajaksi. Peli poikkeaa perinteisestä Rare-linjasta myös räävittömien vitsiensä sekä seksuaalisten vihjailuidensa ansiosta. Monien mielestä Conker onkin yksi Raren parhaimpia pelejä tähän päivään mennessä. Ennen Conkeria päivänvalon näkivät myös sellaiset pelit, kuin Jet Force Gemini ja Donkey Kong 64, joista jälkimmäinen jatkoi Super Nintendolta tuttua pelisarjaa kolmannessa ulottuvuudessa. Tarkimmat pelaajat ovat varmasti huomanneet pelin omaavan todella paljon yhteisiä piirteitä Raren edellisen Banjo-Kazooie -tasohyppelyn kanssa, mutta tästäkin huolimatta pelistä tuli jälleen yksi sulka lisää Raren menestyshattuun.
GoldenEye 007:n epävirallinen jatko-osa Perfect Dark osoitti, että jo melko vanhasta Nintendo 64:stä saatiin vielä tehoja irti. GoldenEyen fanit ottivat pelin avosylin vastaan, sillä olihan agentti Joanna Darkin seikkailuissa lähes yhtä tunnelmallista toimintaa kuin GoldenEyessäkin. Pelin valmistuttua useat pelin kehittäjätiimistä irtisanoivat itsensä perustaakseen oman firman. Tämä Free Radical Design -nimellä kulkeva pelitalo on nyttemmin jatkanut taitojensa kehitystä FPS-pelirintamalla TimeSplitters- ja TimeSplitters 2 -pelien muodossa. Mutta sehän ei Rarea lannistanut, sillä olihan kulman takana jo tulossa uusi konsolisukupolvi.
Nintendo toi markkinoille oman uutuuskonsolinsa GameCuben Sonyn PlayStation 2:n ja Microsoftin Xboxin rinnalle. Ei mennyt aikaakaan kun Rare paljasti mitä sillä oli suunnitteilla konsolille - Star Fox Adventures ja Kameo: Elements of Power. Huhuiltiin myös Perfect Dark Zero- ja Killer Instinct 3 -pelien olevan kehitteillä pelikuutiolle, mutta kumpaakaan ei viralliselta tasolta vahvistettu. Myös Game Boy Advance tulisi saamaan jatko-osan Raren vanhaan Sabre Wulf -pelisarjaan, sekä paljon muuta. Eipä mennyt aikaakaan, kun pelimediaa alkoi vainota huhu, jonka mukaan Microsoft olisi ostamassa Rarea Nintendolta. Kuten alussa jo mainittiinkin, tämä osoittautui todeksi.
Raren vietettyä muutaman vuoden hiljaiseloa Nintendolla oli mahdollisuus ostaa yhtiö kokonaan itselleen, mutta päätti lopulta parhaaksi myydä 49% osuutensa takaisin Rarelle. Koska yhtiö ei kelvannut enää Nintendolle, osti Microsoft koko Raren itselleen. Yhtiöt vahvistivat yhteistyön Microsoftin Espanjan Seviliassa järjestetyillä X02-messuilla tämän videon voimin (Quick Time -video, tallenna kohde nimellä).
On harmillista, että Raren tilanne on nyt sellainen kuin se on. Tunnen monia ihmisiä, jotka ostivat GameCuben Rare-pelien, varsinkin Perfect Dark Zeron takia ja kiroavat nykyään partaansa aina Microsoftin nimen kuullessaan. Mutta tulevaisuus ei näytä niin tummalta Nintendonkaan osalta, sillä Rare tulee pääjohtaja Joel Hochbergin mukaan vielä kehittämään tulevaisuudessa Game Boy Advance -nimikkeitä. Sabre Wulfia käsikonsolilleen odottelevat voivat siis huokaista helpotuksesta ainakin toistaiseksi. Lisäksi saihan Nintendo kaupoista ruhtinaalliset 375 miljoonaa dollaria, jotka yhtiö tulee varmasti sijoittamaan yhtä hyvin kuin Rareen aikoinaan.
