Peter Molyneuxin visiot ovat vihdoinkin kohtuullisen karsimattomina ilmestyneet lopputuotteeseen, väittäköön pettyneet ylihypettäjät mitä haluavat. Kohtuuhieno tarina, herkulliset audiovisuaaliset elementit ja ennen kaikkea tiheä tunnelma ovat tämän Sadun muistettavimmat hienoudet. Bugisuus vaivaa ilmeisen montaa ihmistä, mutten itse niihin liiemmin törmännyt. Toivottavasti horisontissa on Fable: TLC:n tyylinen lisäri, joka tuo helpotusta pienoiseen tavarapulaan (lissöö vaatteita jne.) ja ehkä pienoinen jatke pääjuoneen ei olisi pahitteeksi.

Anyway, ellei loppuvuonna ilmesty muita tajunnanräjäyttäiä pelejä jonkun Fallout 3:n lisäksi, niin sitten tämän pelivuoden kruunu menee eittämättä Feibl kakkoselle tästä taloudesta.