Yli puoli vuotta on kulunut Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriotsin julkaisupäivästä, joten lienee paikallaan sanoa, että hankitun pelin alkuhuuma on jo laantunut.
Ehkä peli on loppujen lopuksi ollut tarinaltaan tylsä ja mitäänsanomaton, audiovisuaalisesti lattea, pelillisesti kaavamainen ja yksinkertainen. Kenties valmiista tuotteesta huokuu viimeistelemättömyys, pelialalle tyypillisesti kiireinen tuotantoprosessi ja menestyksekkäällä pelisarjalla rahastamisen maku. Voihan olla, että olen kohdannut lukuisia parempia alan julkaisuja. Edellä mainitut kuvaukset ovat varsin yleisiä ilmauksia pelikritiikin saralla. Yleinen on kuitenkin sana, joka kuvaa Guns of the Patriotsia hyvin huonosti.
Metal Gear Solid 4 on yhdellä sanalla sanoen erityinen. Sitä voi verrata projektiin, jossa italialaisen autosuunnittelun kaikki hulluudet absorboinut insinööri sijoitetaan pyöreään huoneeseen lyijykynin ja paperiarkkein varustettuna. Auton erikoiset takavalot ovat kasvaneet entisestään ja sen katteiden jokainen muoto on jätetty pyöristämättä. Etupuskuri on tiellä liikkuville elämille kenties autokunnan vaarallisin ja italialaislähiön lapset parahtavat itkuun moottorin äänen kuullessaan.
Erityisyys on esillä parhaiten, tai vaihtoehtoisesti pahiten, pelin rytmityksessä. Elokuvamaisuus, melodramaattisuus ja pitkät dialogit nostavat päätään, joka tekee pelistä varsin henkilökohtaisen kokemuksen. Faktakehyksen sisällä sijaitseva fiktiivinen tarina käsittelee ajankohtaisia aiheita sekä globaalista että ihmisläheisestä näkökulmasta.
Vastapainoksi pelattavat kohtaukset tarjoavat häkellyttävää monipuolisuutta laidasta laitaan, tutun kutkuttavasta hiipimisestä sotatantereisiin ja eeppisiin taisteluihin. Mainittakoon tässä yhteydessä, että pelin Beauty and the Beast -yksikkö on selvästi aiempien pelien vastuksia abstraktimpi pahisjoukkio. Ase- ja esinevalikoimassaan peli on taasen hulluudessaan täysin omaa luokkaansa. Peli myös palkitsee pelaajan, joka opettelee ottamaan erittäin monipuolisista kontrolleista ja eri välineiden ominaisuuksista kaiken irti. Modernimpi kamerasuunnittelu on ratkaisevassa osassa pelikokemuksen parantamisessa; lohkaistaanpa siitä pelin dialogissa vitsinpoikastakin. Ympäristöt vaihtelevat rajusti tarinan edetessä, säilyttäen tuoreuden tunteen. Viittauksia sarjan aiempiin osiin on jatkuvasti, ja niiden vuoksi pelikokemus menettää merkittävän osan arvostaan, jos viittaukset eivät ole ennestään tuttuja.
Metal Gear Solid 4 on toisella sanalla sanoen valmis. Huhujen mukaan ensimmäisen tammikuussa 2008 valmistuneen tuotantoautoryppään vahaukseen kului keskikokoiselta pintahuoltoyritykseltä puoli vuotta. Suunnittelija ei tosin ole työn jälkeen vieläkään tyytyväinen, mutta toteaa käytössä olevan vahaseoksen tehneen tehtävänsä parhaalla mahdollisella tavalla.
Allekirjoittanut on onnellinen ollessaan teräväpiirtotelevision omistaja. Guns of the Patriotsin palkittu graafinen jälki on pelialan terävintä eliittiä, ja audiopuoli ei monine kerroksineen ja vaihtelevine ääniraitoineen jää jälkeen. Ällistyttävämpää on kuitenkin peliin piilotettujen pelillisten yksityiskohtien määrä, joka oli valtava jo Snake Eaterissa. Viimeistelyn taso kuvaa hyvin koko teosta - Hideon viimeisin on toteutettu määrätietoisesti ja taitavasti. Kaikkein syvimmällä on kuitenkin taso, joka loppujen lopuksi määrittää Metal Gear Solid 4:n arvon, ja se on jokaiselle pelaajalle erilainen.
Elämänsä parhaasta pelikokemuksesta kiittäen,
-K
