Farewell, My memories.

Kingdom Hearts II

Kuten ensimmäinenkin Kingdom Hearts, tämäkin on kauhean vaikea arvosteltava. Peli on niin monimuotoinen, että sen voi nähdä monesta ernäkökulmasta, ja niitten kaikkien osapuolt pitää koostaa arvosteluksi. Se voi olla Disney hömppä, jossa serataan esimerkiksi Kaunottaren ja Hirviön erimielisyyksiä, sitten sen näkee Square Enixin taas yhtenä RPGnä, ja sitten taas tarinana ystävyydestä, ja kuinka vahvaa se voi olla. Heti aluksi kerrotaan, että KH1 peliä pelaamatta, tätä on hyvin vaikeaa käsittää, kaikkien Encylopedioidenkin kanssa.

Pelin ensimmäiset kolmsentuntia pelataan salaperäisellä Roxas tuttavuudella jolla tuntuu olevan tekemistä Soran kanssa. Sitten siirrytään pian pelaamaan Soraa. Hahmon vaihdos näkyy selvästi. Roxas on normaalilta teiniltä tuntuva, eri syvyyksiä olva hahmo, joka ei aina valitse oikein. Vaikka ykkösessä ei sitä tajunnut, Sora päähenkilönä on taas ylitsepääsemättömän lellipoika, jossa ei ole syvyyksiä. hän vaan auttaa kaikkia ja on aina typerä kestovirne naamallaan. Sama pätee Akuun ja Hessuun. He ovat silti tarpeeksi hyviä pitämään mielenkiinnon yllä, ja jännitteitä syntyy. Juoni seuraa Soran matkaa läpi Disney maailmojen ratkomassa näiden paikkojen asukkien omia ongelmiaan. Asioita on hankaloittamassa Pahatar ja tämän juoksevia asioitaan hoitava Musta Pekka. Peli tuntuu sisältävän välillä kaksi eri juonta. Pelin alku (Roxas) tutkitaan Organisaatio XIIIn salaisuutta. Keitä he ovat, ja mitä he haluavat. Sitten, noin viiden tunnin pelaamisen jälkeen peli syöksähtää yhtäkkiä kokonaan Heartlesseihin, ja XIII ja Nobodyt jäävät yllättävän Taka-alalle. Tässäkin tulee muutos, mutta vasta noin kahdeksantoista - kahdenkymmenen tunnin pelaamisen jälkään. Sen jälkeen loppupeli on juonellisesti loistava täysin salaperäinen, ja moniin KHI pelissä tulleisiin kysymyksiin tulee vastaukset (Oikeastaan vastauksia tulee enenmmän kuin uusia kysymyksiä). Loppupelin juoniosuus on niin loistava, että se nostaa pisteitä huimasti. Kumpa pelin keskiosuus (Lue: Suurin osa pelistä) olisi olut samanlaista. Pelin välinäyytökset ovat alussa (Lue: Roxas ja Soran alku) ja lopussa (Lue: Viimeinen maailma) todella todella pitkiä. Keskivaiheessa ne on siedettäviä.

Pelattavuudessa ei ole tullut mainittavia muutoksia, se on samaa Xän ja Kolmion räpytystä, ja Curen Laittamista. Pahikset menee yhä xää vinguttamalla lopttomiin, ja summonitkin on taas mukana. Uutena ominaisuutena pelissä on Limitit ja Drivet. Driveissä Sora muuttuu joksikin sperversioksi itsestään, jolloin hän on voimakkaampi. Limitissä hän on jonkun vierailevan tähden kanssa (Esin Beast, Tron, Auron ja muut) liitossa jolloin he ketjuttavat huimia yhteishyökkäyksiä. Kumpiakin on vaan rajattu määrä joten kannattaa katsoa minne nämä hommelit pistää mukaan. Tällä kertaa pelissä kannattaa myös hyödyntää tavallista enemmän Guardeja, mutta niitäkin harvoin. Yllättävää kyllä, pelin pelattavuus on huonontunut huomattavasti Gummi Ship lentelyissä. Ykkösessä ne olivat sulavia, ja sopivan vaikeita. Kakkosessa ne on melko helppoja, ja käyttöliittymä on sekava, sillä kauhea kasa vihollisia, ja isot pste ja enegia pallukat vie koko ruudun, eikä välillä edes tajua missä lennellään. Harmillista.

Graaffisesti peli on parantanut selkeästi ensimmäisestä osasta. Disneyhahmot ilmehtii enemmän, ja osa alueista (Mutta vain todella harva) on suorastaan kauniita. Grafiikka ei kuitenkaan ole mitään Ps2 ärkikastia, eikä voitakkaan vielä Ratchettejä, paitsi FMV videoissa, jotka ovat hyvin hienoja.

Nyt kun nämä kaikki ainekset pistetään pataan, syntyy tälläinen yhteenveto: Kingdom Hearts II parantaa edeltäjästään. Eniten pointseja tulee Tarinasta, ääninäyttelystä (Pois lukien Aeris) ja pelattavuuden uudistuksista. Miinusta antaisin tylsistä Disneymaailmojen juonista (Scarin haamu?) Gummi Ship lentelystä ja yhä jokseenekin puuduttavasta tappelusta. Itse en miinustaisi välinäytösten pituudesta, kun juoni on kuitenkin hyvä. Jos pidit Kingdom Heartsista, tulet luultavasti pitämään kakkosestakin.

Lyhyesti: Disneyn ja Squaren toinen yritys tehdä yhteispeli kantaa taas hedelmää, tosin nyt vähän jo ratsastaen ykkösen maineella. Toivottavasti kolmonen ja lisenssipelit tuo jotain todella uutta mukaan. Sitä odotellessa.

Hyvää:

Juoni
Ääninäyttely
Drive ja Limit
Musiikit
Roxas...

Huonoa:

...Soran typerä superhyviksiys.
Gummi Shipillä ajelut
Pelattavuus: X, X, X, X
Helpompi kuin ykkönen... selvästi.