Yleensä olen kiertänyt konsoleiden strategia pelit kaukaa, sillä ne eivät vain jotenkin toimi padilla kunnolla ja sujuvasti. Pitkän harkinnan jälkeen tartuin kuitenkin Valkyria Chroniclessiin ja pääni kääntyi täysin.

Peli on osaltaan räiskintää, osaltaan strategiaa ja osaltaan roolipeliä. Ja niin oudolta kuin se kuulostaa, tämä toimii. Peliä viedään eteenpäin kuvitteellisen kirjan, On the Gallian Front, josta valitaan vuorotellen taistelut tai juonta liikuttavat keskustelu osuudet ja videot. Kirjan kautta pääsee myös kouluttamaan joukkoja, lukemaan henkilöiden historiaa, parantelemaan aseita, ottamaan osaa pika taisteluihin, yms.

Taistelu osuudet hoidetaan sujuvasti. Ensin valitaan osallistuvat joukot ja sitten niitä pääsee käskyttämään. Käskyttäminen kuluttaa CP:tä, mitä on rajallinen määrä käytössä jokaisen vuoron alussa. CP:llä voi liikuttaa sotilasta, antaa käskyjä tai niitä voi säästää seuraavaan vuoroon. Sotilaan liikuttaminen maksaa yhden CP:n ja sillä vuorolla voi esim. liikkua ja ampua. Kun sotilasta liikutetaan peli vaihtaa strategiasta räiskintään, jossa pääset itse ohjaamaan yksikköä ja tähtäämään sillä. Tähtäämisellä onkin oikeasti merkitystä, sillä pää osuma tiputtaa vihollisen paljon nopeammin. Käskyt taas nostavat yksiköiden kykyjä.

Erillaisia yksiköitä pelissä on kuusi ja jokainen eroaa toisesta hyvinkin paljon. Toiset ovat parempia tuhoamaan sotilaita, toiset taas tankkeja. Toiset liikkuvat hyvin pitkiä matkoja, kun taas toiset eivät pääse paljon mihinkään. Nämä suuret erot pakottavat pelaajan miettimään, että mitä sitä tässä taistelussa voisi tarvita. Yleensä toimiva on mahdollisimman taisaisesti kaikkia yksiköitä, sillä monesti kaikille riittää käyttöä.

Yksiköitä myös kehitetään tarinan aikana, niin aseiden kuin kykyjensäkkin puolesta. Aseiden kehitys vie rahaa ja yksiköiden XP:tä. Kaikkia näitä saa voitetuista taisteluista. Peli myös palkitsee nopeasta suorituksesta paremmin. Tämä on mielestäni eräs pelin huonoja puolija, sillä kamikaze hyökkäyksillä saa enemmän pisteitä kuin oikeasti strategisesti pelaamalla.

Pelin toinen hieman rasittava puoli on nettipelin puute ja automaatti tallennuksen puuttuminen. Nettipeli olisi tuonut pelille paljon lisäarvoa. Automaatti tallennuksen puuttuminen taas on enemmänkin ärsyttävä piirre, varsinkin kun nykyään on tottunut siihen, että peleissä on automaatti tallennus. Huolimaton voi menettää runsaasti pelattuja tunteja.

Mutta kaiken kaikkiaan peli on loistava. Juoni on mielenkiintoinen ja pitää otteessaan loppuun asti. Pelissä on erittäin hyvät strategiset ainekset, jos ei halua pelata kamikaze tavalla. Grafiikka on loistavaa ja englanninkielinen ääninäyttely voisi toimia esimerkkinä monelle pelille, että kuinka se hoidetaan kunnolla.

Kaikki osa-alueet toimivat erittäin hyvin. Siksi ne muutamat puutteet mitä pelissä on nousevat niin hyvin esiin. Tästä johtuen en voi antaa pelille täyttä tähtimäärää vaikka kuinka haluaisin. Toista osaa odotellessa.