Kolmas Killzone-julkaisu tuo sarjan kolmannelle alustalleen, PlayStation 3:lle. Killzone 2 on pirun hyvä ensimmäisen persoonan konsoliräiskintä. PS2:lla edeltäjäkään ei ollut hassumpi, mutta uutukainen tekee asiat niin kuin ne olisi pitänyt tehdä alusta alkaen. Onneksi uusi tekniikka antaa tähän enemmän kuin riittävät eväät teräväpiirtoineen ja 7.1-äänineen.
Tekosyy miehiselle toiminnalle, korjaan, juoni ei vähemmän dramaattisine käänteineen ole pulitzer-kynästä syntynyt. Pieni pöljäily ei silti anna mukisemiselle suuresti sijaa, kun pelaajaa viedään mieleenpainuvasta taistelusta toiseen. Ohjattavaksi päähahmoksi asettuu uusi tuttavuus Sev ja rinnalle vahvasti Gears of War -vaikutteinen Alpha Squad. Nelihenkisestä mieslaumasta puuttuu todellakin järjen ääni, mikä osittain mahdollistaa niin eeppistä äijämeininkiä, että Isä Hynysen ja Nikulan pitäisi tehdä siitä jakso.
Täysin esikirjoitettuihin toimintapätkiin luottava yksinpeli on läheistä sukua callofdutyille tai gearsofwareille. Kokemus on välillä turhan rajattu ja putkimainen, mutta kun jokainen koitos on suunniteltu sellaisella tarkkuudella, jota monissa peleissä riittänyt vain ensimmäiseen kenttään, toiminta pysyy perin mielekkäänä. Lyhyttä vaihtelua tarjoavat ajoneuvokohtaukset, jotka tosiaan antavat uuden merkityksen adjektiiville lyhyt.
Aseen jyvän ja taisteluvarustetun äijän liikuttelu on toteutettu harvinaisen raskaan tyylisesti, joka vaatii hieman totuttelua mutta on hallittavissa siinä missä genren muidenkin pelien ohjaus. Räiskintä, jota siis tarjotaan runsaasti, sujuu näin ollen rattoisasti, mitä täydentävät sujuvasti toimivat aseenperälyönnit ja puukkoiskut. Eikä esteiden taakse suojautumisessakaan ole suuresti valittamista. Tappamisen meininki on niin sanotusti kohdillaan.
Killzone 2 ei ole kaunis. Se on rankka, rujo ja mallintaa upeasti tulevaisuuden sodan kauheuksia. Synkkyyttä suosivalla valaistuksella luodaan todella näyttäviä ympäristöjä, jotka pääsevät isännöimään melkoisia yhteenottoja. Paikat eivät mene ihan täydelliseen remonttiin, mutta muun muassa osumista murenevat seinät ja leijaileva tomu luovat paikoin onnistuneesti vuorovaikutuksen illuusiota. Killzone 2:n ilme sekä taistelussa että niiden harvoilla tauoilla on silmää miellyttävä ja katselua kestävä. Eivätkä ruudunpäivityksen hidastelu aika ajoin tai suttuiset tekstuurit siellä täällä muuta sitä seikkaa, että tässä on PlayStation 3:n hienoin peli.
Moninpelistä ei tällä hetkellä ole mahdollista kommentoida kuin beta-kokemusta ja bottimatseja, jotka antavat odottaa hyvää varsinaiselle verkkomittelylle. Kohta jo puolitoista vuotta jyllänneen Call of Duty 4:n voittajaksi pelistä tuskin on, mutta mallikelpoisena ja taatusti erityylisenä haastajana se tarjoaa piristävää vaihtelua.
Jos Killzone 2:lta odotti miehistä, erinomaisen näyttävää ja viihdyttävää uuden sukupolven räiskintää, Guerrillalta vastataan odotuksiin oikein mainiosti. Mikäli ei mitään aivan vallankumouksellisia uudistuksia vaadi ja voi antaa juoniosuuden pari hämmästyttävää kohtaa anteeksi, tarjolla olisi enemmän kuin räiskintäpelaajan perustarpeet tyydyttävä kokonaisuus. Tästä on vaikea olla pitämättä.
