Crash rellestelee toisen kerran monstereitten kanssa, tällä kertaa uusilla ominaisuuksilla ja sen sellaisilla. Tällaisissa "nuorimmille pelaajille suunnatut pelien" jatko-osat ovat aina olleet lisää sitä ja vähän täysin uutta.

Itse olen pelannut jokaisen Pleikkareile ilmestyneet läpi(tätä lukuunottamatta), joten osaan kokemuksesta kertoa, että kyseessä on ihan mukava Crash-rellestely. Peli edelleen on liian paljon yli-voimakkaissa hirviöissä kiinni ja keräämällä mojoa saa paremmat attribuutit. Niin sitä pitää. Tällainen RPG-meininki saattaa tuntua Tasohyppely/Seikkailu-pelissä ehkä hieman hullulta, mutta sellaista se on nykyään kun pienemmät pelisankarit innostuvat lujaa kun saa uuden tason tähän malliin: "Hei, kato! Mä sain paremman kiertoliikkeen! Jee!" Tuollainen saattaa lämmittää pieniä pelisankareita, mutta ei ehkä kuitenkaan hieman vanhempia pelaajia juuri yhtään: "Aha, katos, uus leveli." Kaksinpeli joukko-mielessä on aina plussaa, se kannustaa pelaamaan sisaruksen kanssa tai ehkä kaverinkin kanssa.

Taas kerran pieksetään vastustajia oikein olan takaa. Eikö tämä olla jo nähty ties kuinka monessa eri supersankari-peleissä, kuten Marvel-teemaiset ja Fantastic Four? On. Valitettavasti. Mätkintä on ihan kivaa, mutta vain ehkä sen kaksisen minuuttia. Sitten kyllästyy painamaan B-nappia jatkuvasti. Joskus pitää taktikoida muilla hyökkäysnapeilla, voi luojan kiitos.

Olin itse henkilökohtaisesti pettynyt kuinka vähäiseksi todellinen tasohyppely jäi. Turhan isoilla tai turhan pienillä sai aina olla tarkkana tai turhan pitkästynyt.

Miljöö on ihan kivan näköistä katseltavaa, ainakin Wiillä. Jylhät peliin asetetut tason panorointi tason saapumisen aikana jaksavat aina viihdyttää. Tuntuu että tasot ovat oikeasti HIRVEÄN ISOJA, vaikka tuntuukin oikeasti että nehän ovat pieniä kuin kaukalo. Ainakaan puolitiehen rekvisiittaa ei olla jätetty. Ja hyvä niin.

Suomenkielinen dubbaus ei kyllä viihdytä kaikkia, mutta minua se sattui viihdyttämään. Monet huumorinheitot ovat juurikin kohdistettu pienemmälle yleisölle. Näistä on ehkä selvin lausahdus: "Unohdin mitä minun piti sanoa!"
Ja tuokin sanotaan ainakin kaksi kertaa. Jee jee.
Yleisesti ottaen Crashin ehkä lapsellinen huumori kuta kuinkin oli mukavaa kuunneltavaa.

Tarina ei ole mitään erikoista. Cortex haluaa tuhota maailman ja sitä rataa ja Crashin täytyy pysäyttää hänet.

Elokuva pätkät ansaitsevat hyvän maininnan. Lähes tulkoon jokainen eri skene on eri tyylillä tehty, mikä on erittäin kivaa vaihtelua. Nyt en siis tarkoita niitä pelin moottorilla tehtyjä pätkiä.

Crash Mind Over Mutant on mukiin menevä peli. Jos ensinnäkin tykkää Crashista, on se jo yksi syy hankkia peli ja läpäistä se. Tietysti eniten saa irti jos jaksaa tehdä kaikenmaailman mojo-aika ajot sun muut.
Wii tai X360 versio suositeltava, mutta meneehän ne muutkin, en tosin osaa sanoa miten.
Crash Mind Over Mutant ampaisee muiden Wii tasohyppelyiden rinnalle hyvillä mielin, sillä se on kuitenkin yhtä hauska pelata läpi niin kuin esimerkiksi Super Mario Galaxy.

Seuraava Crash voisikin olla sitä todellista, Crash tasoloikkaa, jota me monet (vanhat) Crash-fanit todella halutaan.
~Muggshotter