Yksinpeli oli täsmälleen sitä mitä arvelin sen olevan - hyvässä ja pahassa. Vaikka soditaan vaihteeksi Tyynellä valtamerellä Normandian sijaan, ei yksinpelissä juurikaan ole innostumisen aihetta: Euroopan itärintaman sodat ovat itse asiassa mielenkiintoisempia kuin taistelut japanilaisia vastaan. Tarkka-ampuja-kenttää lukuun ottamatta yksinpeli on edelleen mielenkiinnotonta putkijuoksua loputtomilla vihollisjoukoilla. Koska pelin juoni ja lopputilanne ovat käytännössä tiedossa, ei löydy kovin montaa hyvää syytä yksinpelin läpipeluuseen. No myönnetään, achievementit motivoivat.

Moninpeli on sitten asia erikseen. Vaikka nettipeli onkin kopioitu lähes suoraan CoD4:stä challengeja myöten, jaksaa se pitää otteessaan jonkin aikaa. Jostain syystä Cod:WaW:in moninpeli muistuttaa enemmän oikeaa sotaa kuin CoD4:n vastaava, jossa pelaajat hyppivät oudosti haulikoiden kanssa kulman takaa (kirjaimellisesti). Toisen maailmansodan aikaiset lelupyssyt eivät kuitenkaan jaksaneet kovin pitkään kiinnostaa ja palasin pian CoD4:ään. Hyvä peli niille, joita vielä toinen maailmansota jaksaa jotenkin kiinnostaa ja lähinnä keskinkertainen tekele muille. Jos täytyy tehdä valinta Modern Warfaren ja World at Warin välillä, kehotan valitsemaan Modern Warfaren.