Todella kahtiajakoinen peli: tarina on mielenkiintoinen ja tyylillisesti Fahrenheit on yksi omaperäisimpiä tuotoksia, mihin konsoleilla on törmätty, mutta pelattavaa on kovin vähän ja sekin on onnistuttu pilaamaan luokattomalla kameralla ja hiuksiarevityttävän raivostuttavilla QTE-kohtauksilla. Keskustelutkaan eivät ole mitenkään päätähuimaavan kiehtovia, sillä tarjottujen vaihtoehtojen perusteella on mahdoton arvata, mitä pelihahmo lopulta sanoo.

Jos juoni ei olisi koukuttanut, olisin muutaman reaktiotestin seurauksena voinut heittää ohjaimen seinään ja lopettaa pelaamisen siltä istumalta, mutta pakkomielteisesti tämä tuli tahkottua läpi. Loppua kohti tarinakin alkaa muuttua kummalliseksi ja hahmojen käytös epäjohdonmukaiseksi.

Fahrenheit on ehdottomasti kokemisen arvoinen tapaus, mutta se on myös ehdottoman rikki. Toivottavasti David Cage ja tiimi ovat nyt saaneet purettua pahimmat patoumansa, ja onnistuvat seuraavaksi tekemään hyvän pelin. Potentiaalin puutteestahan Fahrenheitia ei voi syyttää, toteutus vain on jäänyt niin kovin puolittaiseksi.

Erityismaininta Angelo Badalamentin musiikista!