Kypsään kouluikään ehtinyt Need for Speed -autopelisarja on körötellyt viimevuodet käsijarru pohjassa. Uusimmassa osassa kaasua ei onneksi enää säästellä. Ongelmat on korjattu ja lopputulos on kutkuttavan nopeatempoinen pellinkolisteluooppera.

Need for Speedin mahtavuuteen löytyy kaksi syytä. Ensimmäinen on vaihtelu. Pelata voi joko kaaharina tai poliisina. Uusia ajokkeja, ratoja ja haasteita aukeaa jatkuvasti, sääolot vaihtelevat ja erilaisia pelimuotoja piisaa. Toinen ansio on tempo. Kisat ovat nopeita eikä ajamisesta tule missään vaiheessa puuduttavaa sadasosasekunnin hieromista. Pelaaminen onnistuu jopa vartin pätkissä, aina kun sattuu olemaan ylimääräistä aikaa.

Nettitoiminnoissa Need for Speed on myös ottanut valtavia harppauksia aiempiin osiin verrattuna. Omilla saavutuksillaan voi brassailla Facebook-henkisellä ”seinällä”, joka kertoo mitä pelaaja on puuhaillut. Haasteita voi heittää suuntaan tai toiseen ja tietysti perinteinen verkkopelikin löytyy.

Vauhdikasta menoa hidastaa ainoastaan tietynlainen arcade-henkisyys. Turhan monet autot tuntuvat toistensa kopioilta, ja varsinkin yksinpelatessa vaikuttaa että takaa-ajajalla olisi aina etu puolellaan. Vaan mitäpä haittaa pari töyssyä, jos tie on muuten tasainen ja mutkattoman hauska.