Uusimman Final Fantasy XIII:n on ollut tarkoitus parantaa kaikki alkuperäisen XIII:n viat ja jatkaa eeppistä tarinaa. Onnistuiko se siinä?

Tällä kertaa matkassa on mukana Lightningin pikkusisko Serah, miehekäs tulevaisuuden aikamatkailija metsästäjä Noel ja yli söpö moogle nimeltä Mog, joka on yhtä aikaa Serahn ase. Kaksi päähenkilöä + yksi karvapallo on toimivampaa kuin kuuden henkilön joukko ensimmäisessä XIII:ssä. Itse en ainakaan ehtinyt syventyä jokaisen hahmon omaan tarinaan ja ongelmiin, mutta nyt se on korjattu.
Pelissä nähdään toki edellisen osan hahmoja: viime osan Lightning on pelissä, Serahn tuleva puoliso Snow, joka on oma suosikkini pelin mies kaartista. Sitten nähdään alkuperäisen osan emoin herra Hope, joka ei enää ole niin emo ja omistaa suuren tiedeyhtiön nimeltä Academia. Myös Sahzista kuullaan ja nähdään ja hänellä pääsee pelaamaan DLC:n muodossa.
Uusia hahmoja pelissä myös on: Academiassa työskentelevä tyttö nimeltä Alyssa, tulevaisuuden ja menneisyyden näkevä Yeul ja pelin pää”pahis” Caius, joka onkin suhteellisen toimiva rooliinsa ja täyttää sen kunnolla toisin kuin viime osan , myös paavina tunnettu Barthandelus.

Peli alkaa näyttävällä rytinällä ja räiskeellä. Lightning taistelee Caiusta vastaan paikassa nimeltä Valhalla. Ensi sekunneista asti huomaa miten Square Enix osaa tehdä pelejä, grafiikat ovat upeat, cutsceneistä puhumattakaan.
Taistelusysteemi on pysynyt samana, mutta tällä kertaa se on sulavampi ja kolmannen tiimin jäsenen korvaa hirviö, joita saa päihitettyään ne. Jokaisella hirviöllä on oma roolinsa ja kykynsä, niitä ei kehitetä XP:llä vaan materiaaleilla joita voi ostaa, löytää arkuista tai saada taisteluista. Hirviöllä on myös Feral Link kyky jota voi käyttää kun mittari on täynnä, Feral Linkit toimivat näppäin yhdistelmillä ja niiden teho perustuu siihen kuinka nopeasti saat näppäiltyä ne.
Serah ja Noel omaavat kuusi roolia joista molemmille kannattaa aluksi panostaa kolmeen, Serah kun on parempi maagi niin antaa hänelle taiat ja medic kyvyt ja Noelille machoilut. Onkin hieman pettymys että molemmat saavat samat kyvyt hieman erilaisilla bonuksilla kehittäessään eri rooleja: esimerkiksi Noel osaa Synergist roolille neljä buffia niin miksi Serah ei voisi oppia neljää erilaista buffia, miksi antaa hänelle samat??
Pomotaistelujakin on paranneltu: tällä kertaa niissä on edes hieman haastetta (joutuu yrittämään muutaman kerran jos ei ole himo grindaaja), alkuperäisessä XIII:ssä oli ongelmana pomovastusten matala taso. Pomotaistelut viimeistellään siistin näköisillä lopetus iskuilla, jotka toteutetaan näppäinyhdistelmillä.

Maailmassa liikkuminen on tällä kertaa mukavampaa: Maailmoissa on tunnelmaa, tutkittavaa, vaihtoehtoisia reittejä ja yllättävän paljon sivutehtäviä. Kaikki maailmat näyttävät upeilta varsinkin academia ja archylette steppe. Pieni miinus siitä että samassa paikassa käydään ainakin kolmesti eri aikakaudella, mutta outoa että sadassa vuodessa paikassa on vain yksi seinä hajonnut.
Nyt voit tallentaa missä vain , milloin vain. Kaupassa käynti onnistuu Chocolinan luona. Kun olet läpäissyt tason päätehtävän saat chocobon jolla liikkuminen onnistuu nopeammin.
Pelissä on myös casino maailma nimeltä Serendipity joka muistuttaa minua Final Fantasy VII:n golden saucerista. Serendipidyssä voit pelata hedelmäpeliä ja osallistua chocobo raveihin.

Pelin äänin maailma on hyvän kuuloinen ja uskottava. Ääninäyttelijät hoitavat hommansa hyvin ja siinä on tunnetta ja se ei kuulostanut ”nololta” missään vaiheessa.
Musiikit ovat aina Final Fantasyissa oma suosikki asiani. En pettynyt taaskaan, musiikit ovat hyvän kuuloiset ja muutama biisi ansaitsee erityismaininnan: The Run on ja LIMIT BREAK ovat vain uskomattoman hyviä tunnelman luojia. Vaikka soundtrack ei yllä Nobuon sävellysten tasolle, on se silti rautaisen kuuloinen ja uskaltaa ottaa uuden suunnan.

Pystyikö FF XIII-2 korjaamaan edeltäjänsä virheet? Vastaus: kyllä. Pelillä on ongelmansa kuten hieman konemainen taistelusysteemi, mutta odotan innolla tälle fantasialle jatkoa DLC:n muodossa. Oma neljä ja puoli pyöristyy viiteen.