Metal Gear Solid
Tuossa on pelisarja, jonka voisin laskea yhdeksi kaikkien aikojen hienoimmista pelisarjoista.
Rakkauteni tälle pelisarjalle alkoi kaksi vuotta sitten, kun kesällä olin Helsingissä ja päätin vierailla KonsoliNET myymälässä Kampin kauppakeskuksessa ja sitten päätin ostaa yhden uuden pelin PSP:hen ja päätin sitten ostaa Metal Gear Solid: Peace Walker nimisen pelin. En katunut.
Tahkosin pelin läpi nopeasti ja pelasin melkein täydellisesti läpi, mutta ei ollut ketään kenenkä kanssa hoitaa muutamaa extra opsia, joihinka olisi yhden apulaisen tarvinut…
Peace Walkerin jälkeen päätin pelata koko sarjan läpi ja ostin Metal Gear Solid 1&2 ja ne pelattuani hommasin kolmannen osan. Jokaiseen osaan oli uppoutunut tuhottomasti aikaa ja sitten kaksi kuukautta sitten se oli käsissäni Metal Gear Solid 4. Nyt kaksi kertaa pelin läpäisseenä koen että voin arvostella kyseisen tekeleen.

Heti ensimmäisenä, kun pelin aloitin, huomasin miten tunnelmallinen maailma on Solid Snaken ympärillä. Maailma tuntuu elävältä ja muutenkin asetelma on erilainen muihin osiin verrattuna. Vanha Käärme on hieman hitaampi kuin ennen ja täysi taistelutantere antaa omat haasteensa, mutta Käärmeen teknologiakin on hieman laadukkaampaa tasoa kuin ennen.
Pelissä on myös reilusti välinäytöksiä ja radio keskusteluja niin kuin edellisissä osissa. Vaikka radio puhelu tulisi kiinnostavalla hetkellä, se ei haittaa, koska ääninäyttely ja juoni on LOISTAVAA. Voisin lainata Millerin sanoja Peace Walkerin radio keskustelusta: ”Kojima is God!?”
Pelissä tulee nähtyä paljon hahmoja ja muuta kiinnostavaa edellisistä peleistä. Flashbackeja tulee varsinkin alussa tiuhaan tahtiin. Pelin juonta on vaikea selittää edes lyhyesti, koska se on todella monimutkainen ja pitää tietää muutkin osat hyvin.

Nyt sitten pelattavuuteen + muihin juttuihin.
”Vanha Kiinteä Käärme” tottelee ohjausta sulavasti ja muutenkin vihollisiin voi ottaa monenlaisia lähestymistapoja. Peli kannustaa ottamaan vihut pois tieltä hiljaisesti, koska Käärme vuotaa verta kuten muutkin. Myös valoa taittava Camo puku helpottaa elämää, mutta ei hämää vihollisia loputtomiin. Nyt voit myös ampua ensimmäisen persoonan kuvakulmasta halutessasi.
Tavoite on päästä pisteestä A pisteeseen B, mutta se ei anna lineaarisuuden tunnetta, koska reittejä on useampia ja ne ovat tilavia.
Viholliset ovat ottaneet ison askeleen eteenpäin:
Enää ei voi hiipiä nenän edestä ohi ja viholliset eivät juokse suoraa päätä kuolemaansa. Viholliset osaavat myös etsiä vähän tarkemmin ja näkevät kauemmaksi, mutta kaikki pysyy silti inhimillisissä mittasuhteissa.
Pelissä on myös bosseja jotka ovat mielikuvituksellisia ja tuntuvat hieman edellisten osien pomojen yhdistelmältä. Varsinkin Crying Mantis on COOOOL. Musiikki tätä tyyppiä vastaan on myös mukavan häiritsevää ja musiikit ovat muutenkin hyvää tavaraa.
Peli on graafisesti keskiverto, mutta ottaa huomioon että peli on neljä vuotta vanha joten silloin grafiikat ovat varmasti tuntuneet uskomattomilta.
Pelistä löytyy myös moninpeli, sitä en ole kauheasti pelaillut, mutta hyvältä vaikuttaa.

Lopuksi ei voi sanoa muuta kuin, että peli on loistava. Jos sinulla on PS3, osta tämä! 100,5/5