Mies, joka on ollut pelinä menestyksekkäämpi kuin tosielämän rallipoluilla, on palannut. Kautta aikojen suosituimman rallipelisarjan kolmas osa on kuitenkin vasta ensimmäinen Playstation 2:lla. Kyseessä on yksi vuoden odotetuimmista peleistä, eikä vähiten uuden alustan ansiosta.
Yksi mies, yksi lyhyt ura
Peli on rakennettu nimensä mukaisesti täysin herra McRaen ympärille. Uramoodissa ei kuljettajan tai auton suhteen valinnan vaikeutta pääse syntymään, sillä ainoa vaihtoehto on Colin ja Ford. Toisaalta tämä ei tässä tapauksessa edes harmita, koska pelin lisenssit eivät kata ketään muuta aitoa WRC-kuskia. Kaikki vastustajien nimet ovat hatusta vedettyjä. Suomen rallimainetta puolustavat legendaariset E.Lahikainen Subarulla ja P.Lunabba (perisuomalainen nimi!) Mitsulla. Osa osakilpailusta käydään oikeissa maissa, mutta aitoja kilpailujen tai taipaleiden nimiä ei pelistä löydy. Japanin ja USA:n rallit ovat sitten muitakin enemmän mielikuvituksen tuotetta. Autot ovat aitoja, mutta tämän hetken ylivoimainen WRC-ykkönen Peugeot loistaa poissaolollaan. Osakilpailuvoitot uramoodissa avaavat uusia autoja muihin pelitiloihin.
Ura kestää kolme kautta ja kausi koostuu kuudesta osakilpailusta, jotka puolestaan sisältävät 6 erikoiskoetta ja yhden super-erikoiskokeen. Ralleja on kuitenkin yhteensä kahdeksan, kauden ohjelma muuttuu vaikeustasosta toiseen. Uramoodista olisi odottanut vähän laajempaa, nyt se ei käytännössä eroa aikaisempien osien mestaruusmoodista muuten kuin siinä, että kausia voi ajaa peräkkäin eikä kisoissa tarvitse enää sijoittua kuuden parhaan joukkoon päästäkseen jatkamaan kautta. Oikeastaan jo sana "uramoodi" on tässä tapauksessa vahvaa liioittelua.
Vaikeustasoja on kolme. Helpoin eli Normal-taso antaa todella runsaasti virheitä anteeksi, eikä siinä todellakaan tarvita mitään Marcus Grönholmin suoritusvarmuutta osakilpailupisteiden napsimiseen. Normal-taso on ainoa alussa valittavana oleva vaikeustaso, ja varmasti monelle kokeneemmalle pelaajalle liian helppo. Mestaruuden kaappaa huolimatonkin kuski (kuka, minäkö?) helposti ensimmäisellä yrityksellä. Mestaruuden voittamisen myötä vaikeustaso nousee pykälällä ja kisaohjelma muuttuu jonkin verran. Seuraavilla tasoilla joutuu jo pinnistämään pisteiden eteen ja ajella peräti teitä pitkin. Kilpailutilanteen seuraaminen on tehty ärsyttävän hankalaksi tai suoraan sanottuna mahdottomaksi. Rallin kokonaistilanne välähtää ruudussa ennen seuraavaa erikoiskoetta niin pikavauhtia, ettei siitä minkäänlaista käsitystä ehdi saada. Edes huoltotauoilla ei voi tuloksia katsella.
Yksi kelvollinen pelimoodi
Mestaruusmoodin lisäksi ainoa pelimuoto on yksittäisten erikoiskokeiden ajaminen. Yhden maan kaikki ek:t voi ajaa putkeen, mutta kokonaista rallia ei kilpailuna silti voi ajaa, koska kokonaisaikoja ei lasketa ja näin tavoitteeksi jääkin vain kaverin nöyryyttäminen tai ennätysaikojen parantaminen. Tätäkin voi pitää varsin erikoisena ratkaisuna. Kaksinpeli onnistuu jaetulla kuvaruudulla tai vuorotellen aikoja vertaillen. Kaiken huippuna jaetun ruudun kaksinpelissä vastustajan autoa ei ole olemassa vaan kummatkin ajavat kelloa vastaan, ilmeisesti rinnakkaisissa todellisuuksissa. Kunnon kaksintaistelut kylki kyljessä voi siis unohtaa. Ei tästä suurta miinuspistettä voi antaa, sillä eihän rallipeli ole oikeastaan moninpeliksi tarkoitettukaan. Takapakkia CMR2:sta kuitenkin.
Auton säätömahdollisuudet ovat lisääntyneet ja lisää varaosia tulee käyttöön mestaruusmoodin edetessä. Säätöihin ei kuitenkaan huolettoman kuskin tarvitse edes koskea, oikean tyypin renkaatkin valitaan automaattisesti. Säätöjä voi testata lyhyellä testipätkällä ennen osakilpailun alkua ja tutkia telemetriatuloksia. Vaurioiden korjaamista ei enää anneta pelaajan tehtäväksi, vaan jos onnistuu selviämään päivän erikoiskokeet loppuun, tiimi korjaa automaattisesti sen minkä sallitussa ajassa ehtii. Jos autoa on kurittanut huolella, joutuu seuraavaankin päivään starttaamaan vajaakuntoisella ajokilla. Tästä on hävinnyt tietty strateginen elementti, edellisissä versioissa kun sai itse miettiä mitä osia autosta korjaa. Nyt ei voi päättää, jahtaako ratkaisevia sekunnin kymmenyksiä mieluummin hitaammalla, mutta hyvin ohjautuvalla autolla vaiko hyvällä suorituskyvyllä varustetulla resiinalla.
Autot ovat tässäkin pelissä epärealistisen kestäviä. Realistinen vauriomallinnus rajoittuu vain auton ulkonäköön. Tarvitaan kovia mällejä ennen kuin vauriot edes kunnolla vaikuttavat ajettavuuteen muutenkin kuin alempana huippunopeutena. Tämä sopii kuitenkin pelin henkeen, onhan kyseessä Kilin Colinin nimikkopeli, mutta realismifriikit joutunevat pettymään. Pahimmillaan rengas voi irrota, mutta siihen tarvitaan jo melkoista rytkytystä. Konekuskit kuitenkin keskeyttävät kisoja toisinaan, joten ehkä se pelaajallekin on mahdollista muutenkin kuin vapaaehtoisesti. Vihje: kannattaa hajottaa tuulilasi sadekilpailussa, näkymä selkenee huomattavasti. Tähänkin olisi ehkä voinut jonkinlaisen haittaavan efektin kehittää.
Yksi oikea ohjain
Ajotuntuma on edelleen Colinmaisen letkeä ja hyvän tuntuinen. Välillä auto tuntuu liian kevyeltä ja liukuu kuin jäällä, mutta siihen tottuu. Tiet ovat kaventuneet, paikoin reilustikin, mikä on realismin kannalta hyvä asia. Hetkittäin polut ovat jopa vain vähän yli auton levyisiä. Radat ovat haastavia, osin juuri kaventuneiden teiden, osin lähempänä tietä olevien puiden ja kivien ansiosta. Ratojen varrella on edelleen betonista tehtyjä taimia ja liikennemerkkejä, mutta lippusiimoista, nauhoista ja verkkoaidoista sentään pääsee jo läpi. Jopa mainoskyltit antavat periksi. Kuitenkin silloin tällöin tunnelman onnistuu pilaamaan puolen metrin korkuinen ojatikku, joka pysäyttää auton kuin seinään.
Ratilla pääsee luonnollisesti parhaiten ajamisen tunnelmaan, mutta voimaefektit ovat valitettavan vaisut. Kääntövastukset kyllä vaihtelevat mukavasti, esimerkiksi lumella ja jäällä ohjaus on kevyempi, mutta tärinät ovat lähes olemattomat. Ralliautosta ei omakohtaista näppituntumaa ole, mutta kun kerran tärinäpenkkiä rallipeleihin ei vielä ole saatavilla, toivoisi ratin lyövän hieman enemmän käsille. Testatussa ratissa ei edes toimi vaihdeviikset, joten jos momoilija haluaa manuaalivaihteet, ne löytyvät vähemmän kätevästi napeista. Dualshock-ohjaus tuntuu jotenkin hätäiseltä ja liian herkältä. Auton ohjauksen säätäminen hitaammaksi ei sekään tunnu auttavan, eikä sitä voi edes uramoodin ulkopuolella tehdä. Harjoituksen myötä herkän ohjauksen oppinee kuitenkin hallitsemaan.
Grafiikka on aivan tarpeeksi hyvää, voisi sanoa jopa hienoa. Ajopeleissä on aina etusijalla ruudunpäivityksen sulavuus ja se tässä pelissä on kohdallaan, nykimistä ei ole ainakaan ajon aikana havaittavissa. Kaksinpelissä pätee sama, mutta piirtoetäisyys lyhenee ja clipping nostaa rumaa päätään. Myös vauhdintunne on saavutettu kohtalaisen hyvin, kunhan ei erehdy ajamaan auton ulkopuolisesta kuvakulmasta. Hieno ja realistinen efekti, vaikkei aina kovin mukava, on aurinko, joka sokaisee välillä todella pahasti illansuussa ajetuissa kilpailuissa. Autoista irtoilee osia, ovet eivät rytäkässä tahdo pysyä kiinni ja mikäpä mukavampaa kuin konepelti joka hyppää silmille kesken ilmalennon. Sade-efektit, kuten pisarat tuulilasissa, ovat todella aidonnäköisiä. Ikävä kyllä sään muutos ei edelleenkään ole sattumanvaraista, vaan sade "yllättää" joka kerta samalla erikoiskokeella. Animaatiot huolto- ja lähtöpaikoilta ovat mukava tunnelmalisä, joskin nekin ovat aina samanlaiset. Uusintatila on huono, siinä ei ole minkäänlaisia kelaus- tai kuvakulmatoimintoja. Monet ulkoiset kuvakulmat ovat kiinteästi radan varressa jättäen paljon ajosta näyttämättä. Konepeltikuvakulmaa käytetään uusinnoissa liiaksi.
Kartanlukijana toimii jälleen Nicky Grist. Liekö sitten realismin tavoittelua, mutta välillä ei tarvitse ihmetellä miksi mies sai lähtöpassit, jos toiminta on tosielämässä samanlaista kuin pelissä. Ei suuremmin auta sanoa "don't cut!" enää siinä vaiheessa, kun ollaan jo metrin päässä sisäkurvissa lojuvasta kivestä. Onneksi pääosin nuotit tulevat ajallaan ja ne ovat selkeitä. Muu äänimaailma koostuukin lähinnä hyvistä moottorin pärinöistä ja yksitoikkoisesta valikkomusiikista.
Mitä edestä löytyy
Colin McRae Rally pitää paikkansa rallipelien kärjen tuntumassa myös kolmannella osallaan. Takavuosien ylivoima on kuitenkin enää muisto vain. Ns. uramoodi ei vastaa odotuksia eikä ratojakaan kovin runsaasti ole. Lisäksi kaikki niin pienet kuin käsittämättömän suuretkin lapsukset suunnittelussa sekä kunnollisen lisenssin puute pudottavat arvosanan kiitettävästä hyvään, mutta pelattavuudessa ja teknisessä toteutuksessa Codemasters on pitänyt tason korkealla. Nähtäväksi jää, miten Sonyn kovasti hehkutettu virallinen rallipeli WRC 2 Extreme pystyy panemaan kapuloita Colinin vanteisiin. Rallipelin valintapäätöstä kannattaa lykätä siihen asti, sillä Codemastersin tämänkertainen esitys jättää paljon toivomisen varaa teiden ulkopuolella vaikka itse ajamisen tunnelma on edelleen hienosti saavutettu. Sarjan fanit voivat kuitenkin huoletta poimia Colin McRae 3:n kaupan hyllystä parempaan talteen.
