Vuoden värikkäin fantasiasoppa
Kun netti alkoi kuhista huhuja Squaren ja Disneyn yhteistyöstä, skeptikkojen joukko nauroi ajatukselle. Olihan idea aivan ennenkuulumaton. Lopulta huhut kuitenkin paljastettiin todeksi ja Kingdom Hearts sai kunnian hukkua FF-fanaatikkojen kuolaan. Tässä eksoottisessa pelissä Disneyn piirroshahmot ja Squaren Final Fantasy -sankarit kulkevat käsi kädessä. Vaikka tutut FF-hahmot toimittavat pelissä vain sivuhahmojen virkaa, suurin kohu lienee syntynyt juuri heistä. Jokainen vahvistunut huhu uudesta mukana olevasta fantasiaurhosta oli uutisen arvoinen ihme.
Silti monet suhtautuvat Kindom Heartsin ideaan varauksella. Miten Cloudit ja Squallit muka voivat sopia samoihin raameihin Aladdinien ja Mikki Hiirten kanssa? Onko kyse lasten vai aikuisten viihteestä? Peli on vaikeustasonsa puolesta melko vaativa perheen pienimmille. Aihepiiri rajaa myös katu-uskottavuudestaan huolehtivat teinit ulos. Silti tämä eksoottinen toimintaroolipeli myy kuin häkä. Pelimaailmaa kansoittavat tutut hahmot ja satumainen tunnelma viehättävät niin paljon, että ontuvan toteutuksen voi melkein unohtaa.
Pelin päähenkilönä seikkailee Sora-niminen poika, joka joutuu pian jättämään taakseen kotisaarensa ja Blitzballia treenaavat kaverinsa. Monet epäloogiset kohtalon oikut saattelevat pelaajan pitkälle matkalle eri maailmojen halki. Matkan varrella ystävystytään oudosti hoopoilevan koiraeläimen ja jonkin sortin merimieshattuun pukeutuneen ankan kanssa. Oudot eläimet esittäytyvät Akuksi ja Hessuksi, ja pian kolmikko lähtee yhteiselle etsintäretkelle. Sora etsii kadonneita ystäviään ja eläinkumppanit tahtovat löytää pallokorvaisen kuninkaansa. Kolmikko toimintaropeltaa Disney-leffasta toiseen ja tapaa monia valkokankaalta tuttuja kasvoja.
Kingdom Heartsin tarina pursuaa vahvoja Final Fantasy -vivahteita. Peli pyörii pääasiassa Disney-hahmojen ympärillä, mutta juonikuviot ovat niin Squarea kuin olla ja voi. Vaatimattomasta alkulepertelystä noustaan lopulta maailmoja vavisuttavan mittakaavan kohtauksiin. Koska ratissa istuu Square, maailman pelastaminen ei ole niin yksinkertaista kuin miltä se ensi alkuun vaikuttaa.
Väkivallatonta tappamista
Ystävysten piknikkiä ei tehdä helpoksi. Koska Squaren mielestä pelaajat nauttivat tuntikausien taisteluputkista, sankareita vainoaa outojen kummajaisten kirjo. Nämä Sydämettöminä tunnetut hirviöt eivät jätä kolmikkoa rauhaan hetkeksikään, vaan ovat odottamassa jokaisen nurkan takana. Siispä peli on taattuun Square-tyyliin täynnä toimintaa. Pelaajan annetaan hengähtää ainoastaan juonta kuljettavien välikohtausten ja tylsien tavarankeräilytehtävien aikana.
Kingdom Hearts ei ole sen vähempää lapsille sopiva kuin lauantaiaamun piirretytkään: veri ei lennä ja viholliset näyttävät piirroshahmoilta. Vaikka FF-kuvioissa liikutaankin, hurjat taistelukohtaukset eivät ole vuoropohjaisia, vaan Sydämettömiä pilkotaan Zelda-tyyliin reaaliajassa. Tyylikkäät ilmakombot ja maan kamaraa lakaisevat iskusarjat onnistuvat kaikki yhden napin rämppäämisellä. Taikuuskaan ei ole Soralle tuntematon käsite. Kymmenkunta erilaista loitsua kattaa niin vihollisten kärventämisen kuin kavereiden parantelunkin. Taikatemput voi piilottaa helppojen pikanäppäinten taakse, jolloin niitä on kätevä viskoa kesken taistelun. Esineiden käyttö ei onnistukaan yhtä helposti. Parannusjuomat sun muut täytyy kaivaa esiin nuolinäppäimillä, mikä on erittäin vaikeaa taistelun vilskeessä.
Pelaaja ohjaa pelkkää Soraa, eläinkaverit on jätetty tekoälyn harteille. Aku ja Hessu pitävät kyllä puolensa taisteluissa, vaikka heidän kohtalonaan onkin usein selkäsauna. Kaverit voi sentään varustaa tahtonsa mukaan ja heidän tekoälyään voi säädellä. Esimerkiksi vaikeaa taistelua varten elukat voi määrätä keskittymään puolustukseen ja paranteluun. Tästä on vain vähän hyötyä, sillä varsinkin vaikeissa kahinoissa eläinten elinsekunnit voi laskea yhden käden sormilla. Game Over ei kuitenkaan kolkuttele ovella niin helposti kuin luulisi, sillä kaatuneet kaverit nousevat pian pystyyn täysissä ruumiin voimissaan. Mitä tulee täysiin sielun voimiin, niistä he tuskin ovat kuulleetkaan.
Niin ihmeellistä kuin se onkin, Aku Ankasta on tehty viisas ja hyväntuulinen taikuri. Vaikka rooli sopiikin Akulle yhtä hyvin kuin konekivääri buddhalle, Ankalla on silti sijansa taisteluissa. Hahmon fyysisellä voimalla voisi heittää vesilintua, mutta tämän viljelemät kevyet tuholoitsut ja Soraa parantavat taiat tekevät siipiveikosta tärkeän. Hessu puolestaan toimii porukan elävänä kilpenä ja on vielä ylpeä siitä.
Epileptikot pysykää kaukana
Vaikka Square onkin konsoliroolipelien kiistaton kuningas, tasohyppelyt eivät ole pelitalolla yhtä hyvin hanskassa. Kingdom Hearts tarjoaa paljon loikkimista, mutta koko homma tuntuu väkisin väännetyltä. Sora hyppii ja heittää kuperkeikkaa sulavan näköisesti, mutta tahmainen ohjattavuus haukkaa ison siivun pelinautinnosta. Sankari tottelee pelaajan antamia komentoja pienellä viiveellä, eikä hyppelytarkkuus anna sijaa rentoutumiselle. Onneksi pelistä ei sentään löydy kuolettavia kuiluja.
Loikkimisen kankeudesta voi kiittää osittain myös kameramiestä. Kuvakulma seuraa Soran toilailuja hetken liian jäljessä, eikä anna hyvää käsitystä etäisyyseroista. Se ei tietenkään haittaisi, mikäli kuvakulmaa voisi säädellä vaivattomasti oikealla tatilla. Silti Square on jostain kumman syystä sijoittanut kameran kontrollit vanhanaikaisesti ohjaimen sivuliipasimiin. Ratkaisu pistää ihmetyttämään, koska oikealla tatilla ei ole muutakaan käyttöä.
Taisteluissa kuvakulman saa sentään lukittua haluamaansa viholliseen. Se ei kuitenkaan toimi tarpeeksi hyvin, sillä kamera ei aina suuntaudu kohteeseen ensi yrittämällä. Joskus tuntuu siltä ettei vinhasti heittelehtivää kuvakulmaa saa pidettyä kurissa millään. Taistelukohtausten sekavuutta lisää se, että kovimmissa kahinoissa kuvaruutu täyttyy kaaoksella. Kirjavat loitsuefektit, kummalliset olennot ja vinhasti pyörivä kamera muodostavat kyllä nätin ilotulituksen, mutta suuntavaistolle se ei tee hyvää. Kun vilinä käy liian sekavaksi, ei auta muu kuin rämpätä hyökkäysnappia sokeasti ja toivoa että kaikki kääntyy parhain päin.
Nostalgia saa viat unohtumaan
Squaren roolipelipuolelta mukaan on tarttunut tasopohjainen hahmonkehitys. Päihitetyt Sydämettömät kasvattavat kokemusta, kokemus kasvattaa tasoa ja taso kasvattaa taistelutehokkuutta. Sankarit oppivat pelin kuluessa uusia loitsuja ja erikoisliikkeitä. Iso osa näistä liikkeistä pohjautuu vanhoihin Final Fantasy -peleihin, mikä takuulla miellyttää sarjan ystäviä. Vihollisia voi viipaloida Blitzillä tai shokeerata Thundagalla. Myös esiin manattavat hirviöt on päästetty mukaan, tosin vähemmän hirviömäisinä kuin FF-sarjassa. Pelottavien Ifrittien ja Bahamuttien tilalla loistavat herttaiset Simbat, Dumbot ja Helinät.
Kuten Squarelta saattoikin odottaa, loitsuefektit hivelevät kaikkia aisteja. Jos kaikenkirjavia energiapurkauksia ja taikapyörteitä ei kuitenkaan lasketa, ulkoasu jättää rutkasti toivomisen varaa. Pelialueiden yksinkertaiset tekstuurit ja kulmikas arkkitehtuuri näyttävät laimeilta. Sadunhohtoinen Agrabah, synkeä Halloween-kaupunki ja muut Disney-miljööt eivät tee oikeutta hohdokkaille esikuvilleen. Ei Kingdom Hearts ruma peli ole, mutta Final Fantasy X:n jälkeen Squarelta olisi odottanut enemmän. Onneksi peli ei sentään liiemmin lataile. Myös ruudunpäivitys pysyy tasaisena vaikka ruudulla pyörisi kerralla kymmeniä vihollisia. Ainakin arvostelukappaletta vaivasivat paksut surupalkit, jotka eivät aivan vetäneet vertoja FFX:n vastaaville, mutta häiritsivät kuitenkin.
Ääninäyttelyn saralla Square on ottanut massiivisen harppauksen FFX:ään nähden. Iso osa dialogista näkyy pelkkänä tekstinä, mutta silloin kun ääninäyttelyä esiintyy, se on hoidettu mallikkaasti. Mukaan on saatu monia alkuperäisiä näyttelijöitä vanhoista Disney-elokuvista. Aku ja Hessu kuulostavat juuri siltä kuin pitääkin, puhumattakaan kymmenistä muista piirrossankareista. Soran äänenä uhoaa valkokankaalta tuttu juniori Haley "I See Dead People" Osment. Hän ei jää jälkeen vanhoista konkareista. Saihan poika sentään ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa 11-vuotiaana. Mikä parasta, menneiden aikojen mykät FF-hahmot puhuvat nyt sujuvaa englantia. Tapahtumien taustalla soi Disney-leffojen tuttuja tunnareita, ja pelin teemamusiikki jää takuulla päähän pyörimään. Peliin on myös piilotettu yksi Nobuo Uematsun hienoimmista kappaleista.
Kingdom Hearts toimii pelkän tunnelman ja nostalgian voimalla. Vaikka Square on ryssinyt monet osa-alueet, tuttuja hahmoja bongailee ihan mielellään. Tarina tuntuu välillä väkisin väännetyltä, mutta pelin surrealistinen maailma pitää otteessaan jopa turhauttavien harhailuvaiheiden aikana. Jotain pelin laadusta kertoo se, että minulle nautittavinta antia ei ollut hahmonkehitys, taistelu tai tarina. Hienoimmat vibat tulivat sen sijaan siitä, kun pääsin ottamaan revanssimatsin kaikkien aikojen ikimuistoisimman FF-pahiksen kanssa. Kingdom Hearts on kokeilemisen arvoinen peli kaikille Disneyn ja Squaren ystäville. Muut voivat mielessään laskea arvosanaa yhdellä pisteellä.
