Taitoja, joilla laskut maksetaan
Rapakon takana pelattava ammattilaiskoripallo on vuosikymmenien saatossa muodostunut lajiksi, jossa pelin laatu ja sponsorisopimukset kulkevat käsi kädessä. Valtavilla kartanoillaan pröystäilevien pelaajien taskut pursuavat käteistä, jota he ovat tienanneet hienojen suorituksiensa ansiosta. Tämä miljonääritehtailu on osin pilannut alkuperäisen lajin jaloa mainetta, mutta toisaalta se on innostanut uusia lahjakkuuksia koripalloilun pariin. Kentällä nähdään koko ajan tuoreita kykyjä, jotka mielenkiintoisella asenteellaan tuovat aimo annoksen persoonallisuutta tähän parkettien hienoon viihteeseen. Näistä mainittakoon vuosien varrella kohdatut legendat Shaquille O'Neal, Larry Bird ja Wilt Chamberlain - muita tietenkään väheksymättä.
Urheilua käsittelevät videopelit ovat taas aivan päinvastainen juttu. Lähes kaikki mahdollinen on jo lisätty lopulliseen tuotteeseen ja vuosittaisille päivityksille ei enää löydy kunnollista oikeutusta. Grafiikka toki parantuu jatkuvasti, mutta peli itsessään säilyy pelottavan samanlaisena. Esimerkiksi Electronic Artsin NBA Live -sarja on pahasti juuttunut tähän sudenkuoppaan, sarja kun ei tunnu löytävän oikeaa tasapainoa arcaden ja realismin välillä. Varteenotettavista kilpailijoista ei paljoa ole voitu puhua, mutta Visual Conceptsin kehittelemät NBA2K-pelit ovat vähitellen saavuttaneet itselleen kunnioitusta alan piireissä. Nykyään edesmenneellä Dreamcastilla käynnistynyt saaga on vähitellen löytänyt perinteisen multiformaattistatuksen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että tämä Segan julkaisema tekele on onnistunut säilyttämään vetovoimansa vuodesta toiseen. Tämä johtuu pienistä muutoksista, jotka eivät välttämättä näy ulkoisesti, mutta tuntuvat sisäisesti. Niiden ansiosta NBA2K on aina ollut koripalloviihdettä parhaimmillaan.
Nappulaa joka lähtöön
Säädettävää löytyy runsaasti. Lähes kaikkeen mahdolliseen voi vaikuttaa ja täten pelistä voi räätälöidä itselleen haluamansa kokemuksen. Aluksi valikkosekamelskaa ei halua haroa pitkällä tikullakaan, mutta muutaman ottelun jälkeen kokonaiskuva selkiytyy ja ärsyttävistä elementeistä haluaa päästä eroon. Tällöin säätöjen antamat vapaat kädet tulevat tarpeeseen. Fyysisen kontaktin voi tarvittaessa eliminoida lähes täysin. Näin jokaisesta vartalokontaktista on automaattisena seurauksena vapaaheitto. Vaihtoehtona on tietenkin pelata miehekkäillä vankilasäännöillä, jolloin veren roiskuessa tuomarit vain pyörittelevät päitään. Tämä piristää, sillä inhorealismin ja arcade-tyylin välinen tasapaino on kerrankin saatu kuntoon.
Virallinen liigalisenssi mahdollistaa aidot pelaajat, mutta toisaalta se sitoo pelin sisältöä harmittavalla tavalla. Yksittäinen ottelu, harjoittelu, pudotuspelit, kausi ja franchise-tila ovat kaikki mahdollisia, mutta sitä piristävää elementtiä on nykypuitteissa harmittava hankala löytää. Esimerkiksi saman julkaisijan loistava Virtua Tennis viihdytti loistavilla minipeleillään. Tässä pelissä tosin liikutaan täysin eri tyylilajissa, mutta muutama lisäominaisuus ei silti olisi pahitteeksi. Onneksi tylsistymisen iskiessä voi hampaansa iskeä NBA2K3:n tarjoamaan katukoripalloon, joka tosin kalpenee NBA Street 2:n vastaavan rinnalla.
Simulaatiomainen lähestymistapa verottaa kokonaisuutta sikäli, että pelin saloihin ei uppouduta hetkessä. Helpoimmalla vaikeusasteella pahinkin vastustaja saa toki melkoista kyytiä, mutta heti normaaliasetuksillakin korille ajosta tulee koko lailla vaikeampaa puuhaa. Tekoäly puolustaa kurinalaisesti, eikä yhden miehen sooloilu tuota tällä kertaa haluttua lopputulosta. Tulevaa koria pitää rakentaa rauhallisesti ja harkiten – tällöin hienojen kuvioiden päätteeksi tuleva donkkikin maistuu entistä makoisammalta. Kolmosen rajan takaa on turha kuvitella keräävänsä pisteitä, ellei palloa pitele todellinen pelimies. Tältä osin myös tilastoarvot pitävät vankasti kutinsa. Lahjakkaammilla miehillä homma hoituu helpommin ja voittoja alkaa kertyä. Näin taitotason kehittyessä pelaajat voivatkin siirtyä aina vain huonompien joukkueiden ruoriin. Tällöin haastekerroin pysyy samana ja peli silti yhtä nautittavana.
Mustat donkkaa tykimmin?
Pelaaminen vaatii tarkkaa keskittymistä. Mukana on koko joukko erilaisia sääntökirjoja, joiden hyödyntäminen on elintärkeää ottelun kulun kannalta. Tavalliselle tallaajalle eri kuvioiden kanssa kikkailu on melkoista arpapeliä, mutta pienen harjoittelun myötä monimutkaisempikin heittotaide alkaa sujua vaivatta. Suurin opettelukynnys on kuitenkin syöttelyssä, joka monella tapaa on melko anteeksiantamatonta puuhaa. Erilaisten pallonkäsittelyiden toteuttamiseksi nappulaa on painettava juuri oikealla voimakkuudella. Esimerkiksi voimakas läpiheitto tai ovela ylälobbi ovat mahdollisia, mutta niiden toteuttaminen on kovan harjoittelun takana. Sama pätee myös normaaleihin syöttöihin, jotka voi hoitaa kätevästi ikonien välityksellä. Yhtä nappulaa painamalla omien pelaajien ylle ilmestyvät kuvat eri nappuloista ja haluamaansa namiskaa painamalla pallo liitää halutulle kohteelle - ellei vastustaja onnistu katkaisemaan pelivälineen liitoa. Kuvioita onkin hiottava antaumuksella, eikä pelattavuuden sisäistäminen missään nimessä ole mikään yhden illan juttu.
Ottelun käänteitä kommentoi asiantunteva selostuskaksikko, joilla aidot termit ja manööverit ovat hyvin hallussa. Kyseiset miekkoset eivät kirveelläkään pysty eläytymään, mutta monotonisesta äänensävystään huolimatta miehet eivät liiemmin sorru toistamaan itseään. Realismikerrointa lisäävät aidoissa tapahtumissa nauhoitetut otteluäänet, kun taas musiikki kärsii rahan puutteesta. Isot nimet loistavat poissaolollaan ja tyylikkäästi toteutetuissa ESPN-valikoissa saadaankin kärsiä nopeasti kypsyttävästä ääniraidasta. Kaikkea ei voi saada, sanotaan.
Pelaajat itsessään muistuttavat aitoja esikuviaan ulkoisesti, mutta heidän liikkumisensa on oudon elottoman näköistä. Animaatioita on mukana runsaasti, mutta TV-tyylisestä presentaatiosta huolimatta ottelun päätähdet tuntuvat olevan pelkkiä tyhjiä kuoria. Tämä on valitettavaa, sillä muuten NBA 2K3 on lajin ystäville täyttä rautaa. Saman pelin parissa tunteja ahertavat saavat palkinnokseen loistavan simulaation, jossa säätömahdollisuudet, pelattavuus ja muut elementit ovat kunnossa. Vähemmän vakavan lähestymistavan suosijoiden kannattaa kääntyä NBA Street 2:n puoleen, mutta muille edessä on matka Segan virtuaalisille koripallokentille. Uusi Kuningas on syntynyt.
