Jääkiekkopelituotantoa on tänä syksynä kohdannut muutosten tuulet. Kaikkien kolmen julkaisijan - EA Sportsin, Segan ja Midwayn - pelien kehitystiimit ovat vaihtuneet. NHL 2004:ää on työstänyt mm. viime vuoden NHL Hitzin kehittänyt BlackBox Games ja sen kyllä huomaa, sillä pelimoottorin näkyvin muutos viime versiosta on juuri Hitzin suola eli taklaukset ja tappelut.
Eurokiekko mukaan
Varmasti NHL 2004:n odotetuin ominaisuus täällä Pohjolan perukoilla on kuitenkin peliin sisällytetty täysi SM-liiga maustettuna vielä Ruotsin Elitserienillä ja Saksan DEL-liigalla. Ikävä kyllä siinä missä NHL sisältää tuoreet kokoonpanot kesän pelaajasiirtoineen, eurooppalaiset liigat perustuvat viime kauden loppuun. Turha on siis haaveilla Karalahdesta petopaidoissa tai Myllyksestä Idän Ihmeessä. Toki siirrot voi toteuttaa käsipelillä, mutta melkoinen savotta on edessä uusien pelaajien luomisessa. Kotimaan jäähalleja ei peliin ole mallinnettu ja edellisessä EA:n SM-liigapäivityksessä olleet suomenkieliset kenttäkuulutuksetkin loistavat poissaolollaan. SM-liiga on kuitenkin mielenkiintoinen lisä, joka näkyy pelin myyntiluvuissa positiivisella tavalla - ehkä jopa niin tuntuvasti, että yhteistyö jatkuu tulevina vuosinakin.
Soppaan on sekoitettu myös manageripelin aineksia. Dynasty-moodissa - jota ikävä kyllä voi pelata vain NHL-joukkueilla - saa toimitusjohtajana junailla kokoonpanojen lisäksi myös paljon muuta, kuten säätää ottelulippujen hintoja ja pelaajien ja henkilökunnan palkkoja. Perimmäinen tarkoitus on kerätä TJ-pisteitä, joita voi käyttää organisaation kehittämiseen. Pisteitä saa mm. taloudellisen voiton maksimoinnista, hyvistä yleisömääristä, pelillisestä menestyksestä ja onnistuneista pelaajatreidauksista. Kehityskohteet pitävät sisällään esimerkiksi uutta henkilökuntaa, uusia varusteita, toimintatilojen parannusta, mitkä kaikki vaikuttavat pelaajien kykyihin ja moraaliin positiivisesti. 20 kautta kestävään dynastiapeliin sisältyy paljon muitakin yksityiskohtia ja se tuo mukavasti syvyyttä tavalliseen kausipeliin. Sitä vastoin Euroopan liigoilla joutuu tyytymään yhden kauden pelaamiseen ilman sen kummempia kommervenkkejä.
Jäällä huomio kiinnittyy ensimmäiseksi parantuneisiin pelaaja-animaatioihin. Pelurit luistelevat aidonnäköisesti, taklaukset ja sitomiset ovat hienonnäköisiä ja kaikki liikkeet saavat pelin sinänsä näyttämään hyvinkin paljon jääkiekolta. Tekoäly onnistuu kuitenkin jälleen kerran rikkomaan illuusion. Peli tuntuu kääntäneen roolit päälaelleen, sillä hämmästyttävän usein hyökkäyksen kärjessä viilettävät ei suinkaan hyökkääjät, vaan puolustajat. Muita omituisuuksia ovat mm. koneen alituinen pitkän lyöminen vaikka tilanne on hallinnassa, mahdottoman pienestä tai jopa miinuskulmasta laukominen ja maalivahtien pelin avaaminen kahden hyökkääjän seisoessa vieressä. Maalinedustaa pakit eivät jaksa paljon siivoilla kiekon ollessa maalivahdilla, taitaa olla liian kiire seuraavaan hyökkäykseen. Yhtä vähän molareita kiinnostaa edessä lojuva irtokiekko.
Ukkoja seinille
Kontrolleja on lisätty valtavasti eikä harjoitusmoodia edelleenkään löydy. NHL2K3:sta on otettu neuvoa ja tehty L1:stä vaihtonäppäin, jolla toimintoja saadaan lisää. Pelaajien hallittu ohjaaminen on vaikeaa niiden poukkoillessa mihin sattuu. Tuntuu siltä, että hienot animaatiot syövät ohjattavuutta. Pelattavuudessa on tehty jo perusasioissa varsinainen kardinaalimunaus; kun tatista päästää irti, pelaaja jarruttaa ja pysähtyy. Liukua ei siis voi eikä edes tatin asennolla voi luisteluvauhtia säädellä. EA on jälleen keksinyt oikealle analogisauvalle uuden käyttötarkoituksen; sillä voi nyt ohjailla taklauksia. Taklausanimaatiot ovat hienoja, mutta on enemmän tai vähemmän sattuman varassa, milloin taklaus onnistuu ja milloin ei, vaikka niitti pelaajan mielestä osuisi täydellisesti kohdalleen. Pelissä on nyt myös laitaväännöt, mutta NHL2K3:n inspiroimat laitakahinat eivät yllä esikuvansa tasolle. Laitaan painettu pelaaja menettää aina kiekon, eikä sitä voi potkia kavereille tai rimpuilla irti otteesta. Pisteet kuitenkin siitä, että sitomista tapahtuu myös avojäällä, mutta kunnolla sitä ei vieläkään ole saatu peliin mallinnettua, niin yleistä kuin se oikeassa jääkiekossa onkin. Koukkaamisesta on tehty ylitehokasta ja kone käyttääkin sitä surutta saaden rangaistuksen vain harvoin. Läpiajoissa on turha haaveilla laukauksesta jos pakki on mailankantaman etäisyydellä.
Tappelut on uudistettu ja nyt mähinät ovatkin varsin todentuntuisia lähitaisteluita. Paidan repimiset vielä mukaan ja monipuolisuutta animaatioihin niin aletaan olla aika lähellä. Maalivahditkin voivat riehaantua tanssahtelemaan keskenään. Tappelut eivät ala automaattisesti, vaan ruudulle ilmestyy mahdollisten riitapukareiden nimet, jonka jälkeen pelaaja saa päättää aloittaako tappelun vai ei. Hyvä idea, mutta ei aivan loppuun asti ajateltu. Tappelun mahdollisuus säilyy nimittäin todella kauan ja konetta vastaan pelatessa kierompi pelaaja voi laukaista tappelun vaikkapa vasta vastustajan päästessä läpiajoon. Kaksinpelissä kummankin pitää laukaista tappelu, mutta minkäs sille voi jos toinen olisi heti valmis ja toinen säästää mahdollisuuden pilata vastustajan vaarallinen maalintekotilanne. Reilu peli on häviäjien keksintö...
Pelin maalintekotapoja on yritetty monipuolistaa ja osin siinä onkin onnistuttu, mutta samalla on menty aidan matalimmasta kohdasta eli huononnettu maalivahteja. Maaleja tulee suorista laukauksista, läpiajoista, one-timereista ja reboundeistakin, mutta valitettavasti myös löysistä rystyhuitaisuista siniviivalta. Vaikeustason nostaminen huippuunsa parantaa maalivahteja, mutta sivuvaikutukset eivät välttämättä ole mieluisia. Asetuksista löytyy jälleen monenmoista nippeliä ja nappelia pelin realistisuuden säätämiseen, mutta sopivien asetusten löytämistä hankaloittaa muun muassa se, ettei niitä voi muokata kesken pelin! Ainakin syöttöavustus ja koukkauksen teho kannattaa heti kättelyssä ruuvata minimiin.
Ehkä ensi vuonna
Parannettujen animaatioiden ohella peli ei ole graafisesti juurikaan muuttunut. SM-liigajoukkueiden peliasut näyttävät jopa todellisuutta hienommilta koska kaikki mainokset on riisuttu pois. Osa paidoista on tosin pesty liian kuumassa vedessä haaleista väreistä päätellen. Yleisön animaatiota on lisätty ja väki parveilee myös käytävillä, mikä vaikuttaa PS2-version ruudunpäivitykseen vähemmän mukavalla tavalla. Pelin aikana grafiikka pyörii kuitenkin riittävän sutjakkaasti. Viime version koomikkokommentaattori on heivattu ja tilalle tuotu jo liiankin tutun Jim Hughsonin rinnalle asiallisempi heppu. Selostajat eivät kuitenkaan nouse millään muotoa keskinkertaisuuden yläpuolelle, syvälliseen analyysiin he eivät kykene ja SM-liigapeleissä heitä ei nimien lausumisen takia viitsi edes kuunnella. Musiikki on jo parista viimeisimmästä versiosta tuttua purkkapoppia.
NHL 2004 jättää taas hieman kaksijakoiset tunnelmat. Blackboxin mukaantulo on piristänyt peliä monella osa-alueella. Viime vuodesta on siis jälleen menty eteenpäin, mutta tekoälyn mokat, koneen harrastama kahvakiekko ja ailahtelevat maalivahdit tiputtavat NHL 2004:n osakkeita. Jotkut asiat se kuitenkin tekee kilpailijoitaan paremmin ja ylimääräiset liigat ovat melkoinen myyntivaltti Euroopassa. Tulevaisuudessa olisi mukava nähdä SM-liigaan panostettavan enemmän oikeiden areenoiden ja suomenkielisten kuulutusten ja selostusten muodossa. EA:n resursseilla täysi Hockey Night-lisenssikään ei tuntuisi mitenkään mahdottomalta ajatukselta. Onhan Sega Sportsin vastaava ESPN-formaattikin saatu toimimaan loistavasti pelissä. Miettikääpä sitä.