Conflict Desert Storm 2 on jatkoa vuoden takaiselle Conflict Desert Stormille. Tälläkin kertaa peli tapahtuu sodan runtelemassa Lähi-Idässä 1990-luvun alkupuoliskolla. Historiaa ei silti liiemmin noudateta, vaan pelintekijät ovat ottaneet taiteellisia vapauksia.
Vähemmän yllättävästi peli tarjoaa tiimipohjaista ammuskelua, jossa ohjataan neljän erikoissotilaan tiimiä läpi erilaisten tehtävien. Peli ei ole äärimmäisen realistinen sotasimulaatio, vaan enemmänkin tasapainoilua realismin ja arcaden välillä, mikä toimii varsin hyvin. Myös etenemistahti pysyy koko ajan kiinnostavana. Pelin tehtävät koostuvat esimerkiksi strategisesti tärkeiden kohteiden tuhoamisesta, toisen ryhmän puolustamisesta ja vankilasta pakenemisesta. Vaikka kaikki tehtävät noudattavat samaa kaavaa, pysyy mielenkiinto silti yllä läpi varsin lyhyen yksinpelin.
Neljän miehen sota
Jokaisella tiimin neljästä sotilaasta on oma erikoisalueensa, jossa he ovat hieman muita parempia. Heillä on mukanaan myös alaansa liittyviä erikoistarvikkeita, esimerkiksi räjähteitä. Ryhmä koostuu johtajasta, tarkka-ampujasta, raskaiden aseiden asiantuntijasta ja räjäytysmiehestä. Sotilaiden erikoiskykyjä tarvitaan käytännössä jokaisessa tehtävässä. Lisäksi jotkin kohteet on mahdollista tuhota muutamalla erilaisella tavalla, mikä antaa hieman valinnanvapautta.
Koska ohjattavia hahmoja on yhteensä neljä, on varsin tärkeää, että niiden tekoäly toimii, jotta pelaaja pääsee rauhassa keskittymään peliin. Onneksi tekoäly toimiikin varsin hyvin. Omat sotilaat osaavat ampua ja heitellä kranaatteja hyvällä menestyksellä, eikä pelaajan perässä kulkeminenkaan tuota kovin usein ongelmia. Tekoälyn ohjaamille sotilaille voi antaa yksinkertaisia komentoja, kuten ”seuraa” tai ”pysy paikallasi”. Tärkeimmät asiat täytyy silti tehdä itse, sillä se on turvallisin ja toimivin tapa.
Vaikka omien sotilaiden tekoäly toimiikin, vihollisten käyttäytymisessä olisi paljolti parannettavaa. Vihollisten toiminta perustuu täysin ennalta määrättyihin scripteihin eli jokaisella pelikerralla sama sotilas tulee vastaan samassa kohtaa. Tämä syö hieman uudelleenpeluuarvoa. Onneksi tankkeihin on saatu huomattavasti enemmän tunnelmaa, sillä ne ovat varsin tappavia.
Ajoneuvot eivät onneksi ole vain vihollisten etu. Välillä vihollistukikohdissa voi aiheuttaa kaaosta erilaisilla ajoneuvoilla, useimmiten maastureilla. Suurimmassa osassa ajoneuvoja on jonkinlainen ase, jolla voi hieman puolustaa omaa ajoneuvoa tai putsata aluetta vihollisista. Ajoneuvot ovat varsin toimivia, vaikka välillä toivoisikin hieman lisää vapautta niiden käyttöön. Kulkupelien ajotuntuma on varsin karu ja yksinkertainen, mutta se ei oikeastaan haittaa. Eivät ne kuitenkaan pelin tärkein asia ole.
Tekniikassa hieman parannettavaa
Inventaario aiheuttaa ajoittain ongelmia. Suurin ongelmista on hitaus. Metal Gear Solideista tuttu pelin pysähtyminen inventaarion selaamisen ajaksi olisi ollut toimiva lääke hitaudesta johtuviin ongelmiin. Nyt aseiden nopea vaihto ei onnistu eikä peli myöskään vaihda uutta asetta tilalle, jos vanhasta loppuvat ammukset. Lisäksi inventaarion hitaus tekee käsikranaatit ja muut ”taistelulisukkeet” käytännössä hyödyttömiksi. Myös omien kaatuneiden sotilaiden parantaminen (eli käytännössä henkiin herättäminen) voi välillä tuottaa ongelmia.
Vaikka sotapeliin sopiikin karu ja koruton grafiikka, Desert Storm 2 ei silti onnistu tällä osa-alueella. Tekstuurit ovat varsin mitäänsanomattomia eikä hahmoihin tai kenttiin ole liiemmin polygoneja tuhlailtu. Asian valoisana puolena ruudunpäivitys pysyy yksinpelissä sulavana. Erikoismaininta täytyy antaa valikoille. Ne ovat tylsiä ja koruttomia, mutta toimivat huomiota herättävän nopeasti.
Äänipuoli on samaa tasoa kuin graafinen ilme. Musiikit ovat kirjaimellisesti taustamusiikkia. Vähäinen ääninäyttely menettelee ja aseet paukkuvat tuttuun tyyliin. Kontrollit toimivat, mutta niitä vaivaa lievä kankeus. Kankeuden kanssa tulee kyllä toimeen, mutta tarkka tähtäileminen tai liikkuminen on hieman hankalaa. Kokonaisuutena Desert Storm 2:n tekniikkapuoli toimii kuitenkin kelvollisesti, mutta hieman enemmän siihen olisi saanut panostaa.
Kaksin aina kiinnostavampi
Desert Storm 2:n paras puoli on hyvä kaksinpeli. Koko yksinpelin voi pelata läpi myös co-oppina, mikä tekee siitä huomattavasti mielenkiintoisemman. Kaverin kanssa taktiikoista saa helposti monipuolisempia. Esimerkiksi toinen pelaajista voi ensin räiskiä tankilla alueen turvalliseksi ja sen jälkeen kaveri tulee jalkaisin perässä. Positiivinen yllätys oli, että yksinpelin tallennuksen voi ladata kaksinpeliin ja jatkaa tehtävää kaverin kanssa ja sitten taas palata yksinpeliin. Hyvä moninpeli pidentää pelin elinikää toivotulla tavalla.
Ei moninpeli silti virheetön ole. Ruudunpäivitys hidastelee paikoittain jonkin verran, mutta onneksi tätä tapahtuu varsin harvoin. Toinen ongelma on ruudun pieneneminen. Kun ruutu vielä jaetaan kahtia pystysuunnassa, on sivuille näkeminen hankalaa. iLinkin tai Network Adapterin tukeminen auttaisi tähän ongelmaan, jolloin molemmat pelaajat saisivat oman television käyttöönsä. Tietysti vielä hienompaa olisi, jos peliä voisi pelata neljä henkilöä yhtä aikaa lähiverkossa, mutta tämä ei valitettavasti ole mahdollista. Desert Storm 2 ei myöskään tarjoa nettipeliä, mutta tämä ei oikeastaan ole suuri menetys, sillä kaksinpeli toimii niin hyvin.
Conflict Desert Storm 2 on kokonaisuutena hyvin tehty peli, jossa ei kuitenkaan ole mitään vallankumouksellista. Jos tiimipohjainen toimintapeli kiinnostaa eikä nettipelin puute pahemmin häiritse, peli on kokeilemisen arvoinen. Myös kahden pelaajan moninpeliksi tätä kannattaa harkita. Jotain uutta hakevat tulevat silti varmasti pettymään, sillä CDS2 on varmanpäälle tehty peli, joka ei tavoittele taivaita.
