Kun ilta pimenee ja kaupunki hiljenee, herää kokonaan toinen maailma henkiin. Ihmisjoukon keskeltä katuun maalatulle viivalle rullaa neljä äärimmilleen viritettyä vauhtihirmua, joista jokaisen kuljettaja on valmis käyttämään kaikki mahdolliset keinot voittaakseen. Sääntöjä ei ole, ensimmäisenä maaliviivan ylittänyt on voittaja. Lähettäjä paiskaa kätensä alas lähdön merkiksi ja samassa maiseman täyttää renkaista nouseva savu. Armoton taistelu katujen kuninkuudesta on alkanut.
Tuninkia
Edellinen voisi olla yhtä hyvin Hurjapäät-leffan kuin käsittelyssä olevan pelin takakansiteksti. Vaikutteet ovat selvät. Pelin "uramoodissa" valitaan kokoelmasta vakioautoja itselle mieluisin ajopeli, jota viritetään tappiin asti. Tavoitteena on kerätä kilpailuista rahaa uusiin osiin ja lopulta nousta ranking-listoilla kaupungin maineikkaimmaksi kuskiksi. Ajokin ulkonäköä voi muutella monella tavalla. Puskurit, spoileri, helmat, konepelti, vanteet...kaiken voi panna vaihtoon. Auton voi myös maalata ja koristella monipuolisesti erilaisilla kuvioilla ja valmistajien tarroilla. Menestyksen myötä tulee saataville myös suorituskykyä parantavia osia ja uusia automalleja, jos nykyinen rassi alkaa kyllästyttämään.
Kilpailutyyppejä on kolme: tavallinen katukisa useana eri variaationa (Circuit, Sprint jne.), kiihdytysajo (Drag) ja sladituskisa (Drift). Lisäksi eteen tulee usean kilpailun turnauksia, joissa palkintosumma on tavallista muhkeampi. Kaikki kilparadat sijoittuvat samaan kaupunkiin, joten paikat tulevat ennemmin tai myöhemmin tutuiksi, mikä onkin kovavauhtisessa kisassa lähes välttämätöntä.
Radat kulkevat tiukasti määrättyä reittiä poislukien muutamat vaihtoehtoiset reitit sekä oikotiet, joiden käyttämisestä palkitaan tyylipisteillä. Pisteitä saa myös sivuluisuista, hypyistä, kilpailijan imussa ajamisesta ja muun liikenteen hivoittelusta. Tyylipisteet tuovat uusia osia käyttöön auton ulkonäön muuttelemisessa. Drag ja Drift tuovat kaivattua vaihtelua tavallisiin kisoihin. Drag-kisassa tärkeintä on oikea-aikainen vaihteiden vaihto. Auto etenee raiteilla, joten ohjaamiseen tarvitsee puuttua vain jos omalle kaistalle tulee esteitä. Driftissä pyritään tekemään mahdollisimman pitkiä luisuja lyhyttä rataa samalla kiertäen ja seiniin osumatta.
Underground-moodi etenee niin jäykän lineaarisesti, ettei toista ole nähty. Ainoa valinnan mahdollisuus on järjestys, jossa Circuit-, Drag- ja Drift-kisat suoritetaan. Kaikkia kisoja saa yrittää uudestaan kunnes voitto irtoaa eikä ilman voittoa pelissä edes etene. Jopa usean kisan turnauksissa jokaista osakilpailua saa jauhaa kunnes pistesaalis tyydyttää. Jokaisessa kilpailussa valitaan vaikeusaste, joka vaikuttaa palkintosumman määrään. Ongelma on vain se, että hetken pelaamisen jälkeen viritysosia alkaa tippua niin harvakseltaan, että rahaa jää säästöön suuriakin summia riippumatta siitä, millä vaikeustasoilla on kisoja ajanut.
Ne palaavat aina
Vaikeustasoa sekoittaa entisestään kuminauhamainen tekoäly. Tämä arcade-ajeluissa usein käytetty ominaisuus takaa kisojen tasaisuuden loppuun asti. Vaikka pelaaja ajaa kuinka hyvin tai huonosti, koneen ohjaamat kuskit kiristävät tai löysäävät tahtia sen mukaan. Kisaa ei siis tarvitse keskeyttää, jos sattuu törttöilemään alkumetreillä. Kevyt catchup-logiikka tekee usein pelin mielenkiintoiseksi, mutta NFSU:ssa on menty vähän liian pitkälle. Moninpelissä tästä ongelmasta ei tietenkään tarvitse kärsiä.
Pelattavuudesta ei löydy juuri moitteen sijaa. Seiniin nojaaminen ei paljoa vauhtia hidasta ja kolareistakin selviää kohtuullisen nopeasti uudestaan liikkeelle. Poliiseista ei tällä kertaa tarvitse huolehtia vaikka ne NFS-sarjassa useimmiten ovat olleet mukana hämmentämässä soppaa. Autojen hallitseminen vaikeutuu tehon kasvun myötä ja jos vielä kytkee valikosta sutimiseneston pois päältä, kaasun käyttöön ja luisujen hallintaan tulee mukavasti haastetta etenkin ratilla pelatessa. Aavistuksen holtiton ajotuntuma sopii tämäntyyppiseen peliin erinomaisesti.
UG-moodin ulkopuolella ei yllätyksiä nähdä. Undergroundissa avattuja ratoja ja autoja saa käyttää yksin- tai kaksinpelissä. Itse rakennettu auto on käytettävissä yksittäisissä kisoissa ja myös 2-4 pelaajan nettipelissä. Nettipeliä ei tämän arvostelun puitteissa päästy koittamaan, mutta oman auton esittely ja sillä kilpaileminen netissä muiden itse rakentamien menopelien seassa kuulostaa mielenkiintoiselta. Varsinaisia säätöjä autoihin ei voi tehdä, joten autot erottunevat yksinomaan ulkonäön osalta.
Silmissä sumenee
Graafisella toteutuksella on saavutettu öisen kaupungin katukisatunnelma hyvin. Värivalot vilisevät silmissä ja erilaisilla tehosteilla on vielä lisätty vauhdintunnetta. Törmäyksillä ja hypyillä mässäillään hidastettuna ulkokuvakulmasta käsin. Ruudunpäivitys ei ole kaikista sulavinta, mutta alkushokin jälkeen siihen tottuu, koska se kuitenkin pysyy tasaisena. Ääniefektitkin ovat kuin suoraan alan elokuvasta ja tukevat hyvin tunnelmaa.
Need For Speed Underground omaa mielenkiintoisen idean, toteutus on suurelta osin onnistunut ja pelattavuus kohdallaan, mutta silti jotain puuttuu. Peli käy pitkästyttäväksi siinä vaiheessa, kun uusien osien saanti hidastuu eikä ole muuta tekemistä kuin samanlaisten kisojen tahkoaminen yksi toisensa jälkeen. Ehkä kaivattaisiin enemmän vuorovaikutusta muiden kuskien kanssa - vaikkapa haasteiden heittämistä - tai muuta lisämaustetta pelin tarinaan. NFSU on silti tuoreelta tuntuva lisäys muuten ideoiltaan kulahtaneeseen pelisarjaan ja hyvä yritys tuoda katukilpailut valkokankaalta pelattavaan muotoon.
