Veden valtakunta kutsuu jälleen
Liian harvoin pelimaailmassa nähdään tuotoksia, jotka poikkeavat
valtavirrasta. Yleensä vain tyydytään tekemään peli, jossa mennään
kaasu pohjassa tai pistetään vihollisia lihoiksi. Onneksi vielä
Japanissa jaksetaan muistaa pelaajia, joille hieman erikoiset tuotokset
maistuvat, ja nyt eurooppalaiset saavat tästä osansa rauhallisen
sukelluspelin jatko-osan muodossa. Everblue 2 tarjoaa edeltäjänsä
kaltaista toimintaa, tosin vähän liiankin kanssa, sillä ykkösosasta ei
ole päästy montaakaan askelta eteenpäin. Kuitenkin vanha peliydin on
tallessa niin hyvässä kuin pahassakin.
Everblue 2:ssa on edeltäjänsä tapaan pääosassa sukellus, joskin maan
pinnalla on myös oma tärkeä tehtävänsä. Vedessä näkymä on kuvattu
pelihahmon silmistä, ja kahta tattia liikuttelemalla pelaaja ohjaa
sankaria sekä näkymää valaisevaa taskulamppua. Pinnan alla on
monenmoista tehtävää, esimerkiksi erilaisilla hakulaitteilla pelaaja
voi paikantaa meren pohjasta tavaraa. Pohjamutien tutkiminen onkin
pelissä tärkeää, sillä veden alaisten tavaroiden kaupustelun lisäksi
merestä löytää muun muassa rautaputkia ja -levyjä, joita tarvitaan
usein rakennusaineksina. Oikeanlaiset ohjeet ja tarvikkeet korjaamolle
viemällä pelaaja voi nimittäin rakennuttaa itselleen esimerkiksi
parempia veneitä, joilla pääsee tutkimaan merta aina vain laajemmalta
alueelta.
Maanpäällinen toiminta on pelissä sukelluksen ohessa tärkeässä osassa,
sillä sankari hoitaa kaupankäyntiä sekä sosiaalisia suhteitaan
pikkuruisella saarella. Sieltä pelaaja saa aina uusimmat tehtävät, ja
dialogit asukkien kanssa kuljettavat juonta eteenpäin. Saarella
ollessaan pelaajaa ei näytetä ollenkaan ruudulla, vaan sankari on ikään
kuin katsojan roolissa hieman ulkopuolisena. Edellisestä osasta tuttu,
jokseenkin kömpelö valintakursori on edelleen käytössä, jolla valitaan
aina tutkimisen kohde ja keskustelukumppani. Systeemi tuntuu hieman
vanhanaikaiselta, mutta toisaalta sen avulla toiminta etenee jouhevasti
paikasta toiseen ilman turhaa juoksemista.
Uudet tehtävät on saarella kerätty kätevästi yhteen paikkaan
ilmoitustaululle, josta pelaaja voi selvittää kenen kanssa kannattaa
keskustella työtehtävistä syvällisemmin. Yleensä toimeksiannot ovat
melko pieniä hommia, joissa asukkaat haluavat itselleen erilaisia meren
aarteita. Yleisiä ovat tehtävät, joissa saarelainen haluaa kerätä
itselleen tiettyä esinetyyppiä, esimerkiksi taidekeräilijä etsii
itselleen patsaita, tauluja ja muuta arvokasta. Soveliaita paikkoja
tavaroiden keräilylle ovat vanhat uponneet alukset, joista voi poimia
vapaasti ajan hampaan kuluttamia esineitä.
Roolipeliä veden alla
Everbluen jatko-osassa on edeltäjänsä tapaan kevyitä
roolipelielementtejä. Kaupasta, ja myöhemmin huutokaupasta pelaaja voi
ostaa itselleen parempia varusteita, joiden avulla sankarin
mahdollisuudet veden alla paranevat. Uudet räpylät tarjoavat kovempaa
vauhtia, kun taas hienompi happipullo sekä puku mahdollistavat pidemmät
sukellusreissut syvissä vesissä. Pelaaja voi osaa kaupasta itselleen
myös erikokoisia laukkuja ja sulloa niihin tavaraa laukun koon
puitteissa. Esineiden painon ylittäessä laukun maksimin, alkaa sankari
menettää energiaa, ja sen loppuessa pelaajan matka päättyy veden alle.
Happimittari sekä energiapalkki ovatkin pelissä molemmat mukana, ja
terveyspisteitä menettää tavarapainon ylittymisen lisäksi liian syvissä
vesissä sukeltamisesta. Onneksi tarjolla on kuntoa parantavia
lääkkeitä, mutta happea saa lisää ainoastaan viettämällä yön hotellissa
tai pelin myöhemmässä vaiheessa omassa kämpässä.
Roolipeliominaisuuksien lisäksi pelissä on mukana melko viihdyttäviä
keräilyelementtejä: tehtäviä suorittamalla asukkaat palkitsevat
sankaria niin sanotuilla kiitollisuuden simpukoilla, jotka ovat osoitus
onnistuneista tavoitteiden täyttämisestä. Simpukoiden kerääminen onkin
yllättävän hauskaa puuhaa, ja kaikkien niiden haalimiseen kuluu aikaa.
Pelin päätehtävän voi onneksi huoletta selvittää lävitse ja keskittyä
vaikkapa myöhemmin sivutehtävien suorittamiseen. Simpukoiden lisäksi
toinen keräilemisen kohde on kaloista otetut valokuvat. Everblue 2:ssa
pelaaja saa nimittäin melko nopeasti käyttöönsä kameran, ja tavoitteena
on valokuvata mahdollisimman moni eri kalalaji kuva-albumiin. Kuvan
nappaamalla pelaaja saa kyseisen merenelävän pieneen akvaarioonsa,
jossa voi pitää aina rajattua määrää kaloja kerrallaan. Valitettavasti
akvaario ei ole pelissä kovinkaan toimiva lisä, sillä kaloja näkee
muutenkin tarpeekseen meressä. Tästäkin huolimatta uusien lajien
bongailu on miellyttävää, varsinkin kun merenelävän piirteitä voi
tutkia rauhassa sukelluksen jälkeen valokuvasta. Jotain mukavampaa
bonusta olisi voinut kuvaukseen kuitenkin keksiä.
Henkeäsalpaavaa tunnelmaa
Ehdottomasti parhaiten Everblue 2 toimii, kun pelaaja tutkii vanhoja
hylättyjä aluksia vain taskulamppu kädessään. Laivojen,
sukellusveneiden ja uponneiden lentokoneiden matkustajien elämäntyylin
voi aistia merenpohjassa, jossa pelaaja näkee enää jäänteet hienoista
juhlasaleista ja pienistä makuuhuoneista. Tunnelma tällöin on kerta
kaikkiaan upea, varsinkin kun pelaaja voi kuulla ainoastaan oman
hengityksen. Pelaaja tietää olevansa ypöyksin pimeässä hylätyssä
aluksessa kymmenien metrien syvyydessä, eikä ikinä voi olla varma, mitä
nurkan takaa löytyy.
Lähes poikkeuksetta pelaajalle annetaan tehtäväksi löytää aluksesta
jokin pieni ja tärkeä esine, joten tutkiminen menee vielä todella
tarkaksi. Tutkimusretkiä rajoittaa happipullon kapasiteetti, sillä
pullosta riittää ilmaa noin kymmenen minuutin sukelluksia varten.
Sankarin täytyy keskeyttää uimareissunsa välillä hetkeksi noustakseen
pintaan sopivan ulospääsypaikan kautta. Liiallisesta viivyttelystä
aluksessa rangaistaan siis tylysti hapenpuutteen kautta kuolemalla.
Pelin vaikeus piileekin lähinnä terveyspisteiden sekä ilman kanssa
tasapainottelussa, ja omalta osaltaan vaikeusasteeseen vaikuttavat
ylisuuret sekä merten pedot, hait. Vaikka haikaloja onkin Everblue
2:ssa kohtuullisen vähän, on niiden kohtaaminen aina pelottava kokemus.
Tunnelmaa nostattaa Tappajahai-elokuvan
teemamusiikkia tapaileva kappale, joka nostaa niskakarvat pystyyn
alkaessaan pauhata toden teolla. Hait ovat pelissä kuitenkin melko
vaarattomia, ja niiden profiilia olisi hyvinkin voinut nostaa.
Rujoa katseltavaa
Vaikka tunnelma onkin pelissä loistava, on graafinen puoli jätetty
täysin unohduksiin. Ykkösosasta ei ole päästy ulkoasun puolesta
eteenpäin, ja edeltäjäkin oli suoraan sanottuna ruma. Ankeat tekstuurit
tuovat mieleen PS One -ajan, kun nykyään pelit ovat jo hyvin
hohdokkaita. Samaa voisi sanoa kaloista, jotka ovat pelkistettyjä. Eri
lajit erottuvat kyllä hyvin toisistaan, mutta ne eivät näytä aidoilta.
Uintianimaatioihin olisi voinut panostaa, sillä se olisi antanut
pelille sekä uskottavuutta että näyttävyyttä. Maanpäällisissä ruuduissa
grafiikka tuo mieleen värikkäät seikkailupelit takavuosilta, tosin
sillä erotuksella, että Everblue 2:ssa samat hahmojen liikeanimaatiot
toistuvat koko ajan ärsyttäen tarkkaavaisia pelaajia. Kokonaisuudessaan
graafisen puolen limboaminen on varsin harmillista, sillä Everblue 2
olisi voinut olla tunnelmaltaan jopa vielä parempi kokemus, mikäli
ulkoasuun olisi panostettu.
Äänten osalta pelissä on onnistuttu sentään paremmin, joskaan musiikkia
ei ole paljon. Pääasiassa kappaleet koostuvat melko viihdyttävistä
aurinkorantakipaleista, jotka sopivat Everbluen tunnelmaan. Sukelluksen
aikana ei taasen kuulla musiikkia ollenkaan, mikä tuntuu hieman
omituiselta. On kuitenkin otettava huomioon, että pelkkä uinnin
taustalla kuultava hengitysääni luo peliin omalaatuisen, mutta aidon
tunnelman. Ratkaisu toimii tällaisenaan mainiosti.
Yksinkertainen mutta vaikuttava
Yhteenvetona sanottakoon, että Everblue 2 on kuin lisälevy ykkösosaan,
niin samanlainen peli on edeltäjäänsä verrattuna. Se ei estä uutukaista
kuitenkaan olemasta hyvä peli, sillä tuotoksessa on maagista
vetovoimaa. Periaatteessa toiminta on hyvin yksinkertaista tavaroiden
hakua, mutta kun tunnelma on käsin kosketeltava, vie Everblue mukanaan.
Kyseessä on peli, jota joko vihaa tai rakastaa. Toisille alusten
tutkiminen ei sovi ollenkaan, ja toisille se on ainutlaatuinen elämys.
Edellisen osan ystävien pitäisi olla pelin parissa kuin kotonaan.
Toisaalta ne, jotka eivät ykkösosasta pitäneet, eivät varmasti pidä
seuraajastakaan. Everbluen jatko-osaa voi suositella vilpittömästi
niille, jotka etsivät Icon kaltaisia poikkeavia pelikokemuksia.
