The Simpsons…
Jo vuodesta 1989 televisiossa pyörinyt The Simpsons on pisimpään jatkunut animaatiosarja. Se on Springfieldin junttimaiseen kaupunkiin sijoittuva satiiri amerikkalaisesta perusperheestä, Simpsoneista.
Vuosien varrella sarjan suosion pysyessä korkealla monet pelinkehittäjät ovat yrittäneet siirtää Simpsoneita pelialustoille seikkailemaan. Jos jonkinmoisia vääntöjä on nähty, useimmat niistä ala-arvoisia.
Edellinen The Simpsons -peli, Road Rage, oli monille pettymys (PS2fin -arvio: 6+), tosin ei varmasti niin karvas kuin sitä edellinen - The Simpsons Skateboarding. Taso nousee hiljalleen. Road Ragenkin väsännyt Radical Entertaiment on vastuussa myös Hit & Runista. Kyseisellä pelitalolla on Simpsoneiden lisäksi ansioluettelossaan jo useampia lisenssijulkaisuja, kuten pelisovitukset elokuvista Monsters Inc. ja viime kesän The Hulk:sta.
Grand Theft Auto: Springfield?
The Simpsons: Road Ragen Crazy Taxista lainattu kaava on vaihtunut Rockstarin pahamaineisen Grand Theft Auton tyyliseen tehtäväpohjaiseen toimintaan. Edelleen kaahaillaan mielivaltaisesti autoilla, mutta myös jalan pääsee liikkumaan. Nämä osuudet ovat pelin huonointa antia. Hahmot liikkuvat hitaasti ja ohjaus on epätarkkaa sekä tahmaista. GTA -peleille ominaista väkivaltaisuutta ei tästä pelistä löydy. Hahmoilla ei ole minkäänlaisia aseita, ja kukaan ei kuole eikä vahingoitu. Tilalla on ainoastaan mahdollisuus yliajaa ja potkia Springfieldin asukkaita - hupimielessä? Autoilla ajo on vauhdikasta ja hauskan kaoottista piirrettyjen tyyliin. Ohjaus on muutamaa muutosta lukuunottamatta tuttua viimeisimmästä Grand Theft Autosta.
Springfieldin kaupunki on GTA -pelien tapaan elävä sekä vapaasti tutkittavissa, ja kadulla liikkuvia autoja voi "lainata" käyttöönsä vapaasti. Pelin tehtävät ovat pehmennettyjä versioita GTA -pelien vastaavista. Hit & Run:ssa ei ole toki tarkoitus luoda rikollisimperiumia, vaan pelata sarjan mukaista Simpsons -seikkailua.
Juoni on yksinkertainen. Springfieldissä tapahtuu kummia - tai kummempaa kuin yleensä. Lyhyen ajan sisällä kaupungissa on tehty useita UFO -havaintoja, ampiaisiksi naamioidut kamerat kuvaavat salaa Springfieldin asukkaita, uusi kolajuoma saa ihmiset käyttäytymään oudosti ja Bart kaapataan. Simpsonien perheenjäsenet Maggie -vauvaa lukuunottamatta selvittävät asiaa Apun kanssa. Hauskoja juonenkäänteitä tapahtuu usein, ja mikään ei ole miltä se aluksi näyttää.
Springfield on jaettu alueisiin, joihin eri osuudet sijoittuvat. Esimerkiksi Homer seikkailee ydinvoimalan ja Simpsonien kodin lähiympäristössä ja Bart taas kaupungin keskustassa. Springfield on täynnä kerättävää. Joka puolelle on levitelty kolikoita, joita voi, ja joskus täytyy käyttää uusien vaatteiden tai autojen ostoon. Lisäksi siellä täällä on kultaisia jakoavaimia, joilla saa rikkoutuneen auton korjattua. Jokaisella osuudella on kerättävänä viisi piilotettua korttia, joilla voi avata pelin lisäominaisuuksia. Esimerkiksi keräämällä yhdessä osuudessa kaikki kortit, avautuu neljän pelaajan moninpeli. Muita ominaisuuksia ovat muun muassa peliä varten tehdyt kohtaukset sarjasta ja tietoa hahmoista.
Iske ja juokse
Hit & Run -nimike viittaa rikokseen. Se tarkoittaa esimerkiksi kolaripaikalta pakoa. Pelissä on mahdollista tehdä pieniä rikkeitä ja ilkivaltaa, mutta rangaistus seuraa perässä. Mikäli jatkuvasti ajaa asukkaiden päälle tai hakkaa heitä, kolaroi tai rikkoo liikennemerkkejä, ruudun oikean alareunan rikemittari kasvaa. Kun mittari täyttyy, ruutuun tulee Hit & Run -teksti, ja kohta voikin odottaa yhteenottoa poliisien kanssa. He pysäyttävät pelaajan kolaroimalla ja antavat 50 kolikon sakon, ei muuta. Hupia jahtauksesta on vaikea saada, koska poliisit saavat pelaajan aina epäreilun nopeasti kiinni.
Jokaisella hahmolla on oma osuus, jossa pitää suorittaa seitsemän tehtävää. Kuten ei moni muukaan asia Hit & Run:ssa, tehtävät eivät ole kovin omaperäisiä. Niiden tavoitteet ovat yksinkertaisia, kuten seuraa, tuhoa, aja kilpaa tai kerää autosta putoavia tavaroita ja niin edelleen. Samanlaisia kuin GTA -peleissä on nähty jo pitkän aikaa. Jalan liikkuessa tulee kerätä esineitä tai edetä tasohyppelyosuuksien läpi. Tehtäviä toistetaan osuudesta toiseen, periaatteessa vain nimet ja hahmot vaihtuvat. Hit & Run:ssa voi myös tienata ylimääräisiä kolikoita erilaisilla katukisoilla. Vaikeustaso on alusta alkaen kova tietokoneen huijatessa, ja koska kisat ovat vapaaehtoisia, ne mieluiten jättää väliin.
Hit & Run:iin pääsee helposti sisään. Alun osuuksien tehtävät ovat helppoja ja opettavat lähinnä pelin mekaniikkaa, mutta haastetta tulee nopeasti lisää. Vaikeustaso nousee yllättävän, jopa liiankin nopeasti. Peli on kuitenkin pelaajaystävällinen, eikä ylitsepääsemätöntä tehtävää ei ole. Jos viidennellä yrityskerralla ei suoriudu, tarjotaan mahdollisuus hypätä seuraavaan tehtävään.
Pelin visuaalinen ilme on sarjasta tuttu. Aluksi kestää jonkin aikaa tottua 3d -Springfieldiin. Kaupunki on hienosti toteutettu ja sitä tutkiessa voi löytää miltei kaikki televisiosarjan kohteet, kuten esimerkiksi Mr. Burnsin ydinvoimalan, Moen baarin ja Krusty -pellen kesäleirin. Yksityiskohtia on paljon, mutta kovin interaktiivinen ympäristö ei ole. Moni paikka on vain ontto kulissi, ja pelkästään tehtävien tapahtumapaikkoina toimiviin rakennuksiin pääsee sisään. Hahmot ovat luonnollisesti hieman erinäköisiä ja -oloisia kuin sarjassa, mutta kuitenkin hyvin peliin siirrettyjä. Pelimoottori luo kohtalaisen näköistä ja tarkkaa grafiikkaa, mutta ruudunpäivitys usein hidastuu huonolle tasolle tehden pelaamisesta vaikeaa. Joskus tätä sattuu, vaikka ruudulla ei tapahtuisikaan paljoa. Tämän takia edellä mainittu moninpelikin on varsin vaisu kokemus. Viimeistelyn puutetta.
Kulkuvälineiden mallinnus on vakuuttavaa. Ne ovat realistisen näköisiä ja hajoavat hienosti, tosin aina saman kaavan mukaan. Autoja on mallinnettu peliin noin parikymmentä. Useimmat niistä ovat sarjasta tuttuja, ja lisäksi muutama malli tavallisia liikenteessä kulkevia perusautoja. Jokaisella hahmolla on oma uniikki kulkuvälineensä, Homerilla rähjäinen pinkki perheauto, Apulla taas tuliterä kolmensadan hevosvoiman kaara.
"Take that, random object!"
Hit & Run:ssa on yksi osa-alue ylitse muiden: äänimaailma. Jokaisella Springfieldin asukilla on sama ääninäyttelijä kuin tv -sarjassakin. Peliin on nauhoitettu paljon dialogia ja lukemattomia one-linereita kaikille hahmoille. Teksti on älykästä ja ironista, ja siitä vastaavatkin oikeat The Simpsons -käsikirjoittajat. Puhetta tukeva tekstitys puuttuu pelistä kokonaan, ja joskus epäselvästi puhuvien hahmojen takia pelaaja menettää osia juonenkulusta.
Musiikki on myös alkuperäistä sarjan jammailua. Danny Elfmanin säveltämästä The Simpsons -teemakappaleesta kuullaan lukuisia eri versioita. Musiikki toimii mainiosti ja luo viimeistään oikean The Simpsons -tunnelman.
D´oh!
The Simpsons: Hit & Run on keskiverto lisenssipeli. Ei omaperäinen eikä lajityyppiään uudistava, mutta The Simpsons -lisenssi sopii melko hyvin GTA -pelien muottiin. Sarjan faneille Hit & Run tarjoaa lukuisia piilovitsejä, ja heille peliä voikin parhaiten suositella. Myös hieman Simpsoneita seuranneille ja perheen pienimmille peli on kelpo ostos vaikkapa alle kahdeksantoistavuotiailta kiellettyjen Grand Theft Autojen sijasta, tosin kohtuullisen hyvä englannin kielen taito on välttämätön.
Kehittäjien laiskuus näkyy pelin useissa ongelmissa, jotka laskevat pelikokemuksen laatua. Jos kopioidaan ideoita toisilta, niitä kannattaisi soveltaa kunnolla ja mieluummin vielä paremmin kuin alkuperäisessä. Tällaisenaan Hit & Run on vajaa ja ikärajan alentamiseksi siivottu kopio Grand Theft Autoista. Simpsonit ansaitsisivat paremman pelin.
