Harvinaisuus konsolimaailmassa
Richard Burns voi olla ylpeä mies. Sen lisäksi, että hänen nimensä on kirjattu historiankirjoihin vuoden 2001 rallin maailmanmestarina, hän on yksi niistä harvoista ihmisistä, jonka nimellä on julkaistu kaupallinen videopeli. Ylpeyden aihetta lisää vielä se, että miehen nimikkoralli tullaan muistamaan erilaisena konsolipelinä, eikä vain turhana kopiona. Richard Burns Rally lupaa realismia ja sitä se myös tarjoaa – monien makuun liikaakin. Peliin ei ole tehty kompromisseja suurta yleisöä silmällä pitäen, ja se jos mikä on erittäin kunnioitettavaa massaviihteeksi muuttuneilla pelimarkkinoilla.
Ennenkokemattoman realismin takia Colin McRae Rallyyn tai RalliSport Challengeen tottuneet joutuvat opettelemaan virtuaalirallin aakkoset uudestaan. Pelkästään ajorytmin kunnolliseen sisäistämiseen voi mennä yhtä pitkään kuin lyhyimpien pelien läpipeluuseen. Richard Burns Rallyssa maltti on valttia, sillä yllättävän harvassa ovat ne tilanteet, kun etapeilla voi painaa urku auki. Myös jarrutusmatkoihin ja jarrutustekniikkaan joutuu kiinnittämän erityistä huomiota, sillä kamppeitaan saa takuuvarmasti keräillä lähimmästä pöpeliköstä, jos mutkaan laskee liian kovaa tai väärällä ajolinjalla.
Rallikoulusta uraa luomaan
Tehokkaan ralliauton kontrolloiminen ei ole kaikkein helpointa hommaa, eikä sitä kukaan syntyessään osaa. Richard Burns Rally sisältää onneksi melko kattavan rallikoulun, jossa herra Burns itse opastaa pelaajaa aina auton peruskäsittelystä vaativampiin tekniikoihin, kuten käsijarrukäännöksiin ja vastakäännöksen hyödyntämiseen jyrkissä mutkissa. Jokaisen harjoitteen jälkeen seuraa yksinkertainen ajon arviointi, jossa voi katsoa, miten hyvin ajoitus ja ajolinjat olivat kohdallaan. Kokeneemmille kuskeille Burns tarjoaa myös haastekisan, jossa voi ajaa itse mestaria vastaan muutamilla erikoiskokeilla.
Kun ajo alkaa sujua, nouseva rallitähti voi siirtyä joko yksittäisiin kisoihin tai uramoodiin, jossa vastaan asettuu 13 kilpakumppania ja kuusi haastavaa, tieprofiileiltaan poikkeavaa rallia. Iso-Britannia, Japani, USA ja Australia kuuluvat soraralleihin, Suomessa kaasutellaan Lapin lumilla ja Ranskassa ajotaitoja testataan kiusallisen kapeilla asfalttipätkillä. Vastustajien nopeuden voi valita kolmesta vaihtoehdosta parhaiten omaa taitotasoaan vastaavaksi. Helpoimmalla tasolla pärjää, kunhan vain malttaa pysyä tiellä, mutta vaikeimmalla tasolla vaaditaan jo lähes täydellisiä ajosuorituksia. Tekoälykuljettajat tekevät virheitä vaikeustason mukaan; helpoimmalla melko usein, vaikeimmalla hyvin harvoin.
Jokainen ralli kattaa kuusi erikoiskoetta ja muutaman huoltopisteen, joissa auton vahingot voi korjata sallitun ajan puitteissa. Ennen itse ralliin lähtöä pelaaja voi testata autoa ja opetella erikoiskokeita vapaasti. Auton oikeilla säädöillä voi merkittävästi parantaa sen soveltuvuutta kyseiseen ralliin. Säätövaraa on selvästi enemmän kuin muissa ralleissa, ja pienimpien nippelien vaikutuksesta auton käyttäytymiseen ei tavallisella pulliaisella ole mitään hajua. Onneksi ajokelpoisen auton saa käyttöönsä myös pelin oletussäädöillä. Rengasvalinnan joutuu kuitenkin tekemään aina itse, eikä se ole kovin helppo. Peli ei kerro, millainen sää erikoiskokeen alussa vallitsee, vaan esittää pelkästään sääennusteen sattumanvaraisesti vaihtelevasta kelistä. Jos sää muuttuu radikaalisti siitä, mitä pelaaja oletti, kisa voi mennä piloille väärien renkaiden takia.
Richard Burns Rallyn vahinkomallinnus on kovuudessaan kaksi minuuttia kilpailijoita edellä. Vaikka visuaalisesti auto ei kärsi kovinkaan rajusti, vahinkojen vaikutus ajoon on ratkaiseva. Vahinkomallinnuksen kovuutta voi säätää, tai sen voi jopa kytkeä pois, mutta rajuimmillaan kisa voi katketa jopa yhteen ulosajoon. Eikä auton tarvitse pudota edes kielekkeeltä rotkoon, vaan kopsahtaa keskivertovauhdista koivuun. Nokkakolareissa kone voi jopa syttyä palamaan ja näkyypä pelissä silloin tällöin pelastushelikopterikin. Pienemmistä töyssyistä autosta voi hajota esimerkiksi vaihdelaatikko tai ohjaus.
Puutteitakin on
Pelissä etenemällä pelaaja avaa käyttöönsä uusia autoja, jotka kaikki ovat hieman erilaisia ajaa. Valitettavasti eri autoja on vain kahdeksan; seitsemän nelivetoa ja yksi etuveto. Autot ovat lisensoituja ja melko hyvin valittuja – mukana on esimerkiksi MM-sarjasta jo poistunut pikkuruinen WRC-Toyota – mutta kilpailevien rallipelien autovalikoima on silti kokonaisuudessaan houkuttelevampi. Missä ovat esimerkiksi vanhat klassikot tai B-ryhmän hirmut? Niukasta autovalikoimasta puuttuu myös Fordin kalusto kokonaan.
Moninpelaajat pettyvät Richard Burns Rallyn tarjontaan. Kannessa komeileva Live-lätkä ei pidä sisällään muuta kuin ankean ja bugisen tilastopalvelun aikavertailua varten, eikä samallakaan koneella ei pääse huristelemaan muuten kuin ns. "hot-seat"-tilassa. Jaetun ruudun moninpeliä ei siis ole, vaan maksimissaan neljä pelaajaa voi ajaa vuorotellen toisiaan vastaan. Ratkaisu ei sovellu rentoihin moninpeli-iltoihin erikoiskokeiden kestäessä pahimmillaan kymmenisen minuuttia, mutta toisaalta itse pelin realismihakuinen luonnekaan ei ole varsinainen moninpelihitin perikuva.
Teknisesti Richard Burns Rally on sekä hyvä että huono. Grafiikka näyttää luonnollisen rehevältä, mikä yhdistettynä realistiseen ratasuunnitteluun saa aikaan varsin miellyttäviä rallipolkuja. Myös tiet ovat epätavallisen tarkasti mallinnettuja monttuineen ja pomppuineen, eikä itse autojen ulkoasussakaan ole hirvittävästi valittamisen aihetta. Metsät sen sijaan koostuvat parista tekstuurilevystä kyhätyistä paperipuista, joista pienimmätkin pysäyttävät auton kuin seinään. Lisäksi peli pyörii valitettavan epätasaisella ruudunpäivitysnopeudella. Pahimmillaan ruudunpäivityksen notkahtelut ovat sadekelillä sisä- tai lintuperspektiivistä; puskurikamerasta katsottuna meno ei koskaan hidastu yhtä pahasti. Ajaminen kärsii myös valheellisesta vauhdintunteesta, jonka takia hitaisiin mutkiin jarruttaa helposti liian kevyesti. Vauhtia pelissä alkaa olla vasta nopeusmittarin hivuttautuessa reilusti yli 100 kilometrin tuntinopeuksiin.
Äänissä on niin ikään hyvät ja huonot puolensa. Moottori kuulostaa autossa kuin autossa hyvältä, ja vahingot muuttavat auton käyntiääntä dramaattisesti. Toisaalta erilaiset kolhut kuulostavat lähinnä kuivien käpyjen kopinalta peltikattoa vasten. Kartturina toimiva Robert Reid antaa tarkkaa tietoa edessä aukeavasta radasta, kunhan hänen hieman epäselvään aksenttiinsa ensin tottuu. Erittäin mieluinen yllätys oli se, että pelissä voi säätää nuottien lukuajankohtaa, jos tuntee ohjeiden tulevan esimerkiksi liian myöhään.
Simulaatiota simulaation ystäville
Richard Burns Rallya pelatessaan ei voi välttyä ajatukselta hyvästä rattiohjaimesta, sillä peliä ei selvästikään olla suunniteltu ensisijaisesti tavallisia peliohjaimia varten. Vaikka Xboxin ohjaimissa onkin autopeleihin sopivat liipaisimet, ratin suurta kääntökulmaa pikkuruinen tatti ei voi korvata. Etenkin suuremmissa nopeuksissa tatilla tehtävien korjausliikkeiden kanssa saa olla enemmän kuin tarkkana, sillä auton pysyminen tiellä on milleistä kiinni. Epäpelattava peli ei kuitenkaan missään nimessä ole perusohjaimellakaan, sillä pelissä oppii varovaiseksi yllättävän nopeasti.
Kokonaisuudessaan Richard Burns Rally on piristävän erilainen ajokokemus. Pelin pelaaminen vaatii aikaa, hermoja ja rautaista keskittymistä, mutta kun oikea tapa ajaa rallia painuu selkäytimeen, peli tuntuu erittäin palkitsevalta. Puutteistaan huolimatta Richard Burns Rally on ainoa oikea vaihtoehto rallisimulaattoria kotikonsolille kaipaaville. Tavallisille peruspelaajille löytyy kuitenkin viihdyttävämpää virtuaalirallia akselilta Colin McRae Rally – RalliSport Challenge.
