Kunnon länkkäripelejä ei ole ilmestynyt pitkään aikaan, mutta Red Dead Revolver korjaa tämän epäkohdan. Alun perin Capcomin projektina ollut peli päätyi lähes vuoden hyllyllä roikkumisen jälkeen Rockstarin talliin. Tiedä sitten minkälaista peliä Capcomilla kaavailtiin, mutta nykyinen ulkoasu ja olemus ovat erittäin Rockstarmaisia, hyvä niin. Tunnelmaa pelistä löytyy enemmän kuin karvaisten miesten täyttämästä tunkkaisesta saluunasta ja tukullisesta länkkäri-leffoja yhteensä.
Lännen hitain, ei nopein
Red Dead Revolverin alkuasetelma on synkkä, ja antaa pelin pääsankarille Redille hyvän motiivin veriselle kostoreissulle. Red todistaa pienenä poikana vanhempiensa murhan omalla pihallaan, mutta onnistuu ampumaan laitapuolen kulkijoiden johtajalta toisen käden irti. Alun tapahtumien jälkeen pelaaja ottaa ohjat käsiin vanhemman Redin hahmossa. Pienten harjoittelusessioiden jälkeen on aika pumpata lyijyä punaniskojen ja muiden takamaiden junttien niskaan. Pelin ei-niin-innovatiivinen, mutta toimiva ominaisuus Deadeye, tekee roistojen lahtaamisesta tavallista mukavampaa. Räiskimällä vihollisia normaaleilla laukauksilla ruudun vasemmassa alalaidassa oleva mittari täyttyy. Kun mittarissa on vähintään yksi palkki täyttynyt, voi pelaaja käyttää kuolettavaa Deadeye kykyä. Deadeye, eli toisinsanoen Bullet Time, hidastaa kaiken liikkeen ruudulla antaen näin Redille aikaa "maalata" viholliset punaisilla rasteilla. Kun Deadeye loppuu, lataa Red aimo annoksen lyijyä pelaajan valitsemiin osumakohtiin. Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitä se onkin, mutta myös todella tyylikästä. Talon katolla uhoava heinähattu lentää kivassa kaaressa katolta, kun Red aktivoi Deadeyen.
Paukkuraudan lisäksi vihollisia voi kurittaa nahkavitosella, buutsin kärjellä, veitsillä, Molotovin koktaileilla ja ties millä. Aseita tehtäviin voi ottaa mukaan kolme kerrallaan. Yhden kiväriin, käsiaseen ja heittoaseen (puukko, dynamiitti). Redin isäksi Red Dead Revolverissa on viisi muuta pelattavaa hahmoa. Jokaisella näistä hahmoista on yksi tehtävä pelattavissa. Nämä hahmot omistavat Redin tavoin erikoiskyvyn. Esimerkiksi Jack Swift, tuo salamaakin nopeampi herrasmies, pystyy lukittumaan useaan kohteeseen, ja ampumaan todella nopeasti. Pyssysankareista poiketen eräs hahmoista, Shadow Wolf, käyttää jousta ja veistä aseinaan, ja voi tarpeen tullen ampua todella tehokkaan tulinuolen. Muilla hahmoilla pelaaminen tuo monipuolisuutta peliin, sekä avartaa heidän motiivejaan auttaa Rediä. Red Dead Revolverissa on myös moninpeli, jota jaksaa pelata muutaman kerran. Moninpeli tukee yhdestä neljään pelaajaa, ja klassisen tappomatsin lisäksi mukana on kaksintaistelu. Moninpelin ainoa koukku on pitkin peliä löytyvät kentät ja hahmot, joita pääsee siinä kokeilemaan.
Pelkoa ja inhoa villissä lännessä
Pelin alkupuolella Red päätyy Brimstone nimiseen kyläpahaseen, keskellä ei mitään. Brimstone toimii portaalina tehtäviin, joita tilanteen mukaan saadaan sheriffin luota, pankista tai saluunasta. Asekauppiastakin kannattaa käydä moikkaamassa aina tehtävien välillä, sillä kaupasta ostetut aseet ovat yleensä tehokkaampia kuin lainsuojattomien pudottamat. Aseiden lisäksi ostettavissa on myös uusia hahmoja ja päiväkirjan sivuja avaavia esineitä. Päiväkirjassa on tietoa pelin hahmoista, aseista, tapahtumista ja paljon muuta. Tehtävien anto on hyvin grandtheftautomainen: visiitti esimerkiksi sheriffin luona vie Redin automaagisesti paikkaan, jossa joku pahamaineisista roistoista lymyää. Tehtävien rakenne on mitä loistavin, sillä jokainen tehtävä kestää vain 5-10 minuuttia, jolloin kynnys kyllästymiseen pienenee. On mukavaa käydä paukuttamassa rautakutosta, kipaista asekauppiaan luona ja hakea uusi tehtävä. Vaihtelua ammuskeluun tuovat kaksintaistelut, joissa on tarkoitus vetää (ase siis) nopeammin kuin vastus, ja laukoa sitten rautaa päin. Ennen kaksintaistoa Red ja vihollinen vaihtavat kylmiä katseita, jonka jälkeen kuvakulma siirtyy lähikuvaan. Ruudun kirkastuessa tulee oikeata analogista tattia painaa ensin alas ja sitten ylös, jolloin Red nostaa mutkan lantiolle. Tämän jälkeen vastus tulee maalata rasteilla mahdollisimman nopeasti ja painaa tattia kerran, jolloin Red ampuu valittuihin kohtiin. Kaikki tämä tapahtuu siis Deadeye-tilassa. Suurin osa kaksintaisteluista on helppoja, tosin pari hieman hankalampaakin tapausta löytyy.
Tallentaminen tapahtuu automaattisesti tehtävien välissä, ja kenttien aikana peli tallentaa tarkistuspisteisiin, jolloin kuoleman sattuessa ei tarvitse tahkoa rataa alusta. Pelimekaniikka toimii hyvin, tosin välillä komennot eivät mene perille. Konekiväärin miehittäminen tai junaan hyppääminen ratsailta voi tuottaa ongelmia tämän takia. Tekoäly on hieman ristiriitainen. Viholliset osaavat nojata seiniin, väistää, perääntyä ja hypätä, ja useimmiten tekevät myös näin. Valitettavasti hyvin usein näkee myös heinähattujen hyppivän rakennusten nurkissa tai kiipeilevän mitä epämääräisimpiin paikkoihin. Kiivaan tulitaistelun aikana vieressä seisova vihollinen saattaa yllättäen kiivetä esimerkiksi kiven tai laatikon päälle, vaikka vielä hetki sitten kovasti ampui kohti. Ensimmäisenä tuli kyseessä olevasta ilmiöstä mieleen Grand Theft Autojen vihollisten sekavat käytösmallit. Veteen hyppimistä, omien ampumista, jumittamista… Sekavuudesta vielä sen verran, että ei ole vähään aikaan peleissä tullut yhtä hauskaa ja tunnelmallista kohtausta kuin Red Dead Revolverin baaritappelu. Ehdottomasti pelin parhaimmistoa!
Kirveellä veistetyt kasvot auringonpaisteessa
Graafisesti Red Dead Revolver on hieman erikoinen tapaus. Pelin grafiikka on samalla todella karua, mutta myös hyvin tyylikästä. Tekstuurit ovat suttuisia ja animaatio hieman kankeaa. Ruudunpäivitys pysyy kolmessakymmenessä ja takkuilua esintyy hieman, mutta ei haitaksi asti. Pelin parasta antia on sen design. Lähes jokainen hahmo pelissä näyttää erilaiselta omine kasvonpiirteineen. Redin terävät silmät ja arpiset kasvot tuovat väistämättä takavuosien Clint Eastwoodin mieleen, ja yhdennäköisyys lipoo täydellisyyttä. Saluunaan mennessä pelaaja törmää jos jonkinlaisiin Hämärä-Heikkeihin: on lihavaa ja karvaista körilästä, luikkua ja pätkää, sekä kaikkea siltä väliltä. Persoonalliset pomot hauskoine nimineen ovat myös mainitsemisen arvoisia. Bad Bessie, Pig Josh, Ugly Joe ja...
Pelin ulkoasu on pienine moitteineen silti persoonallisinta pitkään aikaan, ja luo juuri sitä tunnelmaa, mitä western-fanit kaipaavat. Äänimaailma ei kalpene ollenkaan grafiikoiden rinnalla. Todellisista klassikoista koostuva ääniraita sisältää kappaleita, jotka saavat western-leffoja katsoneet nostalgiseen tilaan. Ääninäyttely on sujuvaa ja Texasin murreta vääntävät heinähatut pistävät hymyn poskille. Varsinkin Jack Swiftin hienostunut aksentti jäi mieleen. Ihan virheittä Red Dead Revolver ei ääniensä osalta pääse. Taistelun tuoksinassa hahmojen puhe on todella sekavaa, koska jokainen hahmo ääntelee toistensa päälle. Viholliset huutavat sotahuutojaan, pääpahikset latovat kliseisiä uhkailuja, siviilit huutelevat apua ja apurit antavat neuvoja – kaikki tämä lähes poikkeuksetta päällekkäin. Pientä tämäkin, mutta parempi kuin hiljaa kipua ottavat viholliset.
Klassikko vai kallo aavikolla?
Länkkäripelien ollessa sukupuuttoon kuoleva genre, Red Dead Revolver loistaa kirkkaana tähtenä ja pitää otteessaan viimeisiin laukauksiin saakka. Rockstarin leppoinen jälki ja ripaus huumoria tekevät muuten suoraviivaisesta pelistä lajityypistään erottuvan, ja mukavasti rytmitetyt tehtävät eivät käy toistosta huolimatta puuduttaviksi. Ottaen huomioon Red Dead Revolverin takkuilevan kehityksen, on siitä silti saatu tehtyä toimiva ja viihdyttävä paketti. Pelissä on klassikon ainekset, mutta se on täynnä pienen pieniä puitteita, jotka outoa kyllä, ainakin itseäni vain viihdyttivät. Pieni viimeistelemättömyyden tunne oudolla tavalla vain sopii tällaiseen peliin, ja tekee siitä menevämmän. Pelin tahkoaa nopeasti läpi, ja pieni vaikeus ei olisi ollut pahitteeksi. Läpäisyn jälkeen tosin avautuu vaikea vaikeusaste, sekä Bounty Hunter -moodi, jossa tehtävät läpäistään halutussa järjestyksessä, ja suoritetaan tietyin ehdoin. Moninpeli, päiväkirja ja uusien hahmojen avaaminen ovat myös yksi koukku jatkaa peliä sen läpäisemisen jälkeen. Kaiken kaikkiaan Red Dead Revolver on hyvä – nautittava – peli, joka on kaikille western-faneille pakko-ostos. Muutkin pitävät taatusti sopivan rennosta ja mustalla huumorilla maustetusta toiminnasta. Todellinen yllättäjä!
