Tuntuupas tutulta
Chaos Legion on perusluonteeltaan todella klassinen peli. Sen rakenne juontaa juurensa niinkin kauas kuin Space Invadersin aikoihin. Space Invadersissa pelaaja taisteli loputonta, aalloittain saapuvaa vihollisvirtaa vastaan. Jos katsotaan vain ulkokuorta, kehitystä on todellakin tapahtunut. Sisällön suhteen taas ei.
Kehyskertomukseen on sentään panostettu Space Invadersia enemmän, mutta pelatessa sitä ei huomaa. Mikään ei sido satapäisiä vihollislaumoja kenttien välissä esitettäviin animaatioihin. Tarinassa päähenkilö Sieg Wahrheit kisailee entisen ystävänsä kanssa. Maailmanvalloitussuunnitelmien myötä ystävästä on tullut arkkivihollinen, eikä suhdetta paranna kiinnostus samaan naiseen. Perinteinen kolmiodraama on valmis!
Pelissä Sieg marssii halki kenttien ja kurmottaa satapäisiä hirviölaumoja. Riittävän teurastuksen jälkeen eteen kohoaa loppuhirviö, jota sitten piestään yhtä kauan kuin muita yhteensä. Sitten hengähdetään varustelun merkeissä, ja aloitetaan sama kuvio uudelleen.
Väsyttävämpää pelirakennetta on vaikea keksiä. Huippukohtia on mahdollista rakentaa muillakin keinoin – loppuhirviöt ovat luonnollisesti se helpoin. Helpoimman ratkaisun periaate vaivaa Chaos Legionia muutenkin.
Harmittavan harmaata
Graafisesti Chaos Legion ei tee vaikutusta. Liehuvaan takkiinsa sonnustautunut päähahmo ei ole erityisen omaperäinen ja sopisi moneen muuhunkin peliin. Hirviöt vielä menettelevät, mutta taustat ovat turhankin pelkistettyjä. Voi olla, että yksityiskohdissa on pihistelty, jotta ruudunpäivitys ei notkahtelisi isoimmissa kahakoissa. Nopeuden suhteen ongelmia ei olekaan. Pelin grafiikka on hieman karua ja sahalaitaista, mutta eniten haittaa tylsä ruskeanharmaa värimaailma.
Juonta kuljettavat välianimaatiot näyttävät sentään vähän paremmilta. Niitä tosin rampauttaa surkean ääninäyttelyn tukema onneton dialogi. Tulee sellainen olo, että peliin on väännetty juonta puoliväkisin, kun sellainen nyt kerran pitää olla. Olisin kuitenkin toivonut, että tarina liittyisi edes näennäisesti pelin tapahtumiin. Jos vaikka olisi selitetty, minkä vuoksi hirviölaumat Siegiä vaivaavat. Onko Victorilla kenties jotain tekemistä asian kanssa? Mitään juonellista motivaatiota pelin tapahtumille ei saa.
Sieg on päähenkilönä varsin yksioikoinen ja persoonaton (on sillä sentään iso miekka) tyyppi. Välianimaatioiden puheosuuksien perusteella on kuitenkin hyvä, että Sieg antaa miekkansa hoitaa puhumisen. Tappelut ovat varsin yksinkertaista mättöä, sillä Sieg hallitsee vain yhden taistelutyylin. Prince of Persian monipuolisia ja vauhdikkaita taisteluita tulee ikävä. Sieg ei kuitenkaan nahistele yksin, vaan käyttää apunaan kaaoksen legioonia.
Legioonalla lakoaa
Legioonat ovatkin pelin hienoin keksintö. Seitsemän erilaista legioonaa auttavat Siegiä ilomielin, kunhan vain ensin löytää legioonan käytön mahdollistavan esineen. Ne löytyvät ensimmäisen kuuden kentän lopusta. Seitsemännen ja voimakkaimman legioonan valjastamiseen tarvitaan isompi nippu eri kenttiin siroteltuja esineitä. Siegillä voi joka kentässä olla kaksi eri legioonaa käytössään. Legioonien käyttöön on kaksi tapaa: legioona on joko aktiivisesti menossa mukana tai huomaamattomana apuna. Ensimmäinen vaihtoehto sopii hyvin suurten vihollismassojen pieksemiseen. Homma helpottuu mukavasti, kun saa pari-kolme kaveria avukseen. Apumoodissa Sieg taistelee yksin, mutta onneksi voimakkaammin. Legioona antaa tällöin käyttöön erilaisia erikoishyökkäyksiä. Eri moodit käyttävät legioonien energialähdettä, sieluvoimaa, eri tavoin.
Legioonien käyttö tuo peliin taktista ulottuvuutta, mutta ei peli silti kyllä päätä liiemmin rasita. Parhaiden legioonien valitseminen on ensimmäistä kertaa kenttään mentäessä täyttä arpapeliä, kenttien aikana taas toisinaan joutuu miettimään, missä moodissa legioonistaan saa parhaan edun. Yleensä ottaen yksittäisten hirviöiden piekseminen sujuu kätevästi apumoodissa, jolloin Sieg on voimakkaampi. Kun hirviöitä on vastassa laumoittain, kannattaa legioonat kutsua avuksi. Elämä helpottuu, kun ympärillä häärää neljä innokasta miekkamiestä jakamassa kuolemaa. Kokemuspisteitäkin kertyy ripeämmin.
Vaikka pelissä kokemusta kerätäänkin, ei kyseessä ole mikään roolipeli. Kokemus kuitenkin parantaa legioonien ominaisuuksia. Kokemusta ja sieluenergiaa kertyy vihollisia pieksemällä. Kentän lopussa voi myös saada bonuskertoimia, jos selviytyy kentästä riittävän nopeasti ja tappaa tarpeeksi vihollisia. Kuolleet viholliset saattavat jättää jälkeensä myös sekalaista roinaa, lähinnä elämä- ja sielupalautuksia.
Nukkumatti kyläilee
Chaos Legionin suurin synti on se, että peli on tolkuttoman tylsä. Peli ei sisällä mitään muuta kuin tappelua ja tappeleminen on ankeaa napinnäpytystä. Ulkoasu haukotuttaa, eikä tarinan kliseinen paatostelu herätä mielenkiintoa. Täyden hinnan maksaminen tästä pelistä ei kannata, vaikka mättäminen pienissä annoksissa ihan hauskaa onkin.
