Esimulgasussa Sam & Max: The Devil's Playhouse

Telltale Games on ottanut harteillensa ylläpitää seikkailupelien kuolevaa perinnettä. Genren kultaisista klassikoista tunnetun LucasArtsin entisten tekijöiden perustama studio panostaa episodimaiseen nettijakeluun. Kuukausittain ilmestyvät "jaksot" ovat 5-6 osan mittaisia "kausia", joiden lisenssit ovat saaneet wanhan pelikansan pyyhkimään suunpieluksiaan. Tales of Monkey Island jatkoi onnistuneesti kynäniskaisen piraatin tarinaa pitkän hiljaiselon jälkeen, mutta todellinen naftaliinipaukku ilmaantui sekopäisen etsiväkaksikko Sam ja Maxin odotetusta paluusta. Parhaillaan kolmannen kauden puolivälissä oleva seikkailupeli on nyt myös kääntynyt PlayStation-omistajien iloksi Sonyn konsoleille, vaikka kaksi aiempaa kautta onkin ilmestynyt vain kahdelle muulle nykykonsolille sekä tietokoneelle.

Sam & Max: The Devil's Playhouse on edennyt kauden kolmanteen jaksoon, ja kaksi viimeistä ilmestyy tuettujen alustojen (PC ja iPad) kauppapaikoille heinä- ja elokuun aikana. Yksittäiset jaksot kustantavat 7,95 euroa kappaleelta, mutta koko kauden saa hieman huokeampaan yhteishintaan 24,95€. Kauden avaava The Penal Zone alustaakin tulevan tarinan, jossa eripurainen etsiväkaksikko Sam ja Max löytävät itsensä galaksin valloitusta hamuavan avaruusgorillan vankeina. Sekava aloitus heittää pelaajan keskelle tapahtumia vailla minkäänlaista pohjustusta, mutta lyhyen intro-osuuden jälkeen suurempi konteksti asetetaan loogisesti paikoilleen. Pelisarjaan (ja alkuperäiseen sarjakuvaan) perehtymättömille tiedotettakoon tässä vaiheessa, että loogisuuden käsite on hieman totuttua väljempi. Sankarikaksikko Sam ja Max ovat nimittäin pukuun sonnustautunut koira sekä hyperaktiivinen jänisolento.

  

Varsinainen juoni saa alkunsa Maxin löytäessä itsestään piilevät psyykkiset voimat, joiden ympärille koko kausi on rakennettu. Pelin edetessä yli-innokas pupunen löytää yhä eriskummallisempia taitoja, kuten ajatustenluku, teleportaatio, vatsasta puhuminen tai kyky piiloutua pähkinätölkkiin. The Devil's Playhouse käyttääkin ongelmanratkonnassaan hyödyksi Maxin psyykkisiä taitoja, joista etenkin tulevaisuuden visiot ovat vahvasti hyötykäytössä. Tiettyihin esineisiin ja hahmoihin käytettävä kiikari paljastaa aina pienen palan mahdollista tulevaisuutta, jonka avulla pelaajan on selvitettävä oikea keino edetä. Esimerkiksi kauden kolmannessa osassa They Stole Max's Brain! kaksikon täytyy selvittää oikea lopetusliike vedonlyöntiä harjoittaessa. Ratkaisut yltyvät usein varsin absurdeiksi viritelmiksi, mutta noudattavat silti pelin nurinkurista logiikkaa ja synnyttävät pitkän pohdinnan jälkeisen onnistumisen myötä suoranaista häpeän tunnetta yksinkertaisuudellaan.

Vaikka kausi seuraakin yhtenäistä juonilinjaa, koostuvat yksittäiset jaksot omista erillisjuonista. The Penal Zone pohjaa tarinansa vanhan ajan tieteisklassikoille. Avaruusapinan valloitusaikeiden estäminen pyörii vahvasti perinteisen paikkojen ravaamisen ja tulevaisuusnäkymien ympärillä. Episodi tutustuttaa pelaaja hyvin räävittömään maailmaan sekä seikkailupeligenreen yleisesti, vaikka kärsiikin jossain määrin turhan paljon edestakaisesta lokaatiorallista. Seikkailuelokuvien ja Agatha Christie -dekkariromaanien yhdistelmänä sarjan toinen ja toistaiseksi paras osa The Tomb of Sammun-Mak onnistuukin rytmittämään rakenteen huomattavasti paremmin. Episodi koostuu neljälle kelalle tallennetusta elokuvasta, jossa Samin ja Maxin esi-isät etsivät muinaisen faaraon aarretta. Ongelmien nerokkuus perustuu kelojen pelaamiseen oikeassa järjestyksessä, jolloin jumiin jääneeseen kelaan löytyy ratkaisu joko myöhemmin tai aiemmin tapahtuneesta kohtauksesta. Kauden kolmas osa They Stole Max's Brain! aloittaa ensimmäisen kolmanneksen nauruhermoja kutkuttavan vahvasti film noir -hengessä, mutta läsähtää etenkin viimeisellä kolmanneksella selkeästi kokonaisuuden heikoimmaksi osuudeksi. Dekkarihenkisiä kuulustelusessioita lukuun ottamatta viimeisin episodi ei tarjoa mitään järisyttävää uutta jo aiemmin koettuun, mutta ylläpitää kuitenkin perusvetreää virettä läpi jakson lopun selkeästä notkahduksesta huolimatta.

  

Kuten 1980- ja 1990-lukujen taitteen klassikoissakin, Telltale Games panostaa peleissään paitsi laadukkaaseen aivosoluverryttelyyn myös huumoriin. Edelleen remmissä oleva kaksikon luonut Steve Purcell pitää huolen siitä, ettei tunnelma ole lannistunut uusimmissa inkarnaatioissa. Sam ja Max laukovat edelleen teräviä piikkejä populaarikulttuurin ilmiöihin. Huumori ei onneksi lepää täysin irvailulle, vaan kokonaisvaltaisesti sekopäinen maailma hahmoineen luo tarvittavat puitteet onnistuneelle komiikalle. Vaikkei huumori yllä aivan genren kulta-aikojen tuotosten tasolle, ei laadussa ole moitittavaa. Vahva dialogipainotteisuus vaatii tosin katsojalta oman osansa englannin saloihin sekä luonnollisesti tuntemusta parodioinnin kohteista.

Aiemmat Telltale Games -studion pelit ovat saaneet osakseen hivenen ryöpytystä pelimoottorin nikottelusta ja konsolipelaamiseen epäsopuisasta ohjauksesta. Jälkimmäisen korjaamiseksi näppäinkartta on muokattu padi-ystävällisemmäksi, mikä tietää vanhan osoita ja klikkaa -systeemin jyräämistä tattiohjauksen edestä. Muutos on toimiva, vaikka välillä kuvakulmasta johtuen hahmoja on vaikea saada haluttuun paikkaan. Sen sijaan pelimoottori tiputtaa ruudunpäivityksen strobo-lukemille etenkin välidemojen aikana, vaikka visuaalisesti peli on hyvin pelkistetty. Vajavaisen ulkoasun korjaa kuitenkin huoliteltu ääninäyttely, mikä antaa vitseille sen tarvittavan lisäpotkun. Musiikki seuraa pelimaailmojen tematiikkaa seikkailumaisesta fiilistelystä sateisten katujen surusävytteiseen jazz-sointuihin. Minkään episodin alkuvalikoissa ei jostain syystä kuulla minkäänlaista sävelmää.

Sam & Max: The Devil's Playhouse on kolmen ensimmäisen lisäepisodin perusteella oikeilla urilla nykypäivän kuolleeksi julistetun genren elvyttäjänä. Konsoleiden keskuudessa voidaan puhua jopa fossilisoituneesta pelilajista, johon kukaan ei ole koskaan törmännytkään. Omaleimainen huumori sekä piristävät ongelmat huokuvat hyvällä tavalla vanhaa kunnon aikaa, jolloin pelejä tehtiin markkinakoneiston sijaan sydämellä. Tekniset ongelmat eivät onneksi nouse liian suuriksi pilatakseen tunnelmaa. Telltale Gamesin peräänkuuluttamassa episodirakenteessa on kuitenkin yksi iso ongelma: hyvää täytyy jäädä odottamaan kuukaudeksi!