Team 17 on vanha tekijä pelirintamalla. Kyseinen ryhmä tunnetaan
lähinnä Worms-peleistään, joista ensimmäinen julkaistiin jo vuonna
1995. Sen jälkeisestä tuotannosta voisi sanoa, että porukka on
juuttunut yhteen nimikkeeseen. Kaikenlaisia matosotapelejä on julkaistu
jo toistakymmentä kappaletta. Viime vuosina taso on kuitenkin päässyt
lipsumaan. Ensin sarja polki muutaman vuoden paikallaan Worms 2:n
lisäosilla, mutta vasta matojen siirryttyä kolmanteen ulottuvuuteen
homma alkoi mennä pahemmin metsään. Valitettavasti uutukaisesta Worms
Forts: Under Siegestä ei ole tason nostajaksi.
Madot ja niiden pikkulinnakkeet
Worms Forts: Under Siege jatkaa edellisen osan kolmiulotteista
matosodintaa. Toiminta on yhä vuoropohjaista ja taisteluareenoilla
ottaa yhteen 2-4 joukkuetta. Muutenkin meno on hyvin samanlaista kuin
ennen, mutta Forts-lisänimen mukaisesti matojoukkueilla on nyt
tukikohdat - linnakkeet. Kaikki alkaa päärakennuksesta, jota
laajennetaan torneilla, muureilla ja muilla linnanosasilla. Lisäksi
tukikohdat täyttyvät vuorojen kuluessa erilaisista
hyödykerakennuksista. Pelaaja voi rakentaa muun muassa sairaalan, jossa
kuolleet madot saa takaisin taisteluun, ja tiedelaboratorion aseiden
parantelua varten. Lopputuloksena kyhäelmä muistuttaa muureineen jonkin
verran linnoitusta, mutta ominaisuus ei tuo kovin suurta iloa
perinteisiin Worms-matseihin. Käytännössä tukikohdat vain pidentävät
entisestään todella pitkäksi venyviä otteluita. Taktinen käänne syntyy
siitä, että kaikkia vastapuolen matoja ei ole enää pakko teurastaa,
vaan pelkän päärakennuksen tuhoaminen riittää.
Linnakeympäristön rakentaminen tapahtuu tilaamalla perusinventaariosta
uusia rakennusosasia. Sijoituspaikka osille valitaan maassa näkyvistä
ruuduista, minkä jälkeen rakennukset yhdistyvät automaattisesti
muurilla. Tornipalaset tarjoavat alustan uusille heitinaseille, kuten
erilaisille katapulteille. Valikoimasta löytyy rutosti erilaisia
ammuksia - kuten jättinuolia ja hirviä - vastustajan joukkoja ja
linnoitusta pommittamaan. Nämä tekevät hieman perusaseita enemmän
vahinkoa, ja joskus tornin rakennettuaan voi tilata uuden erikoistykin.
Torniaseet ovat myös siitä kannattavampia, että yhdellä vuorolla ehtii
esimerkiksi rakentaa alustan ja ampua katapultilla. Tähtääminen näillä
aseilla puolestaan saattaa olla vaikeaa, sillä ampumajalustan sijainti
vaikuttaa ratkaisevasti kohteen näkyvyyteen.
Pelin muut aseet
ovat aiemmista osista tuttuja tussareita, pommeja ja melkein ihan mitä
sattuu. Pelaajan inventaario on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisestä
löytyvät kaikki perusaseet, kuten ikivanha ja sarjan veteraaneille
hyvin tuttu bazooka eli kevytsinko. Seuraava luokka koostuu muun muassa
rakennusosasista. Viimeiseen on sullottu erikoisemmat taisteluvälineet,
kuten ilmaiskut ja valkoinen lippu vuoron ohittamista varten. Samasta
lohkosta löytyvät liikkumista helpottamaan esimerkiksi rakettireppu ja
ninjaköysi.
Niin, ja aikaseikkailua
Worms Forts: Under Siegen pääteema liittyy historiallisiin
linnoitusrakenteluvaiheisiin. Pelissä soditaan kaikkiaan neljällä eri
aikakaudella. Team 17 on vääntänyt matojen maailmaan faaraoiden
Egyptin, antiikin Troijan sekä samuraiden Japanin ja seikkaillaanpa
keskiajallakin. Käytännössä eri jaksot eroavat toisistaan vain matojen
päähineiden ulkonäössä ja kenttien arkkitehtuurissa. Yksinpelikampanjan
tehtävät rakentuvat löyhästi historiallisten henkilöiden ja tapahtumien
mukaan, mutta kaikki on kuitenkin sitä perinteistä Worms-mättöä.
Yksinpelissä myös käytetään välillä perinteisestä Worms-taistosta
poikkeavaa asettelua. Tietyissä kentissä saatetaan ohjata vain yhtä
matoa ja suorituksissa ei ole aikarajaa. Näissä pelaajalle annetaan
yksinkertaisia tehtäviä, jotka esimerkiksi sisältävät pelialueen ympäri
ravaamista ja perusaseiden käyttöä. Osuudet ovat huikean tylsiä, sillä
tehtävät eivät ole kovin mielenkiintoisia ja matojen ohjaus on hyvin
kankeaa. Madot osaavat liikkua palikkamaisesti kahdeksaan suuntaan ja
hyppiä. Liikkuminen on hidasta ja epätarkkaa, kun taas hyppely on
pelkästään epätarkkaa.
Perinteisissä taisteluissa toimintaa
rajoitetaan vanhaan tapaan minuutin mittaisilla vuoroilla. Välineiden
ja aseiden käyttö rokottaa aikaa yleensä sen verran, että kierroksella
ehtii tehdä vain muutaman siirron. Liikkua puolestaan ehtii reilusti,
mutta vuoro loppuu jo siitä, jos mato sattuu tippumaan liian korkealta
ja menettää energiaa. Tällaista sattuu valitettavan usein korkeiden
maastoerojen ja epätarkan hyppymallinnuksen vuoksi.
Worms
Forts: Under Siegeä voi myös pelata jopa nelinpelinä sekä multitapin
avulla että hotseat-moodissa. Jälkimmäisessä yksi ohjain kiertää
pelaajien kesken, aivan kuin ensimmäisten Worms-pelien aikaan.
Ihmisvastustajaa vastaan meno on hieman inhimillisempää, ajoittain jopa
hauskaa. Kuitenkin kankea ohjaus, yleinen hitaus ja epämiellyttävä
ulkoasu laskevat tehokkaasti mielenkiintoa myös moninpeliä kohtaan.
Vanha, mutta ei kunnon Worms
Pelin grafiikat ovat ensimmäisen PlayStationin tasolla hienot. Toisin
sanoen, PlayStation 2 -peliksi ei sinnepäinkään. Tekstuurit ovat
huonolaatuisia ja efektit, kuten tulva, ovat kerrassaan heikkoa jälkeä.
Ympäristöt ovat mitäänsanomattomia ja muutenkin pelin yleisilme on
jotenkin kuiva. Ainoastaan madot ovat paikoitellen
yksinkertaisuudessaan ihan menevän näköisiä. Lisäksi yksi Worms-sarjan
ehdottomasti taktisimmista ja hienostuneimmista ominaisuuksista,
ympäristöjen tuhoutuminen, puuttuu edelleen. Tarjolla hätään löytyy
vain löyhä lohtu, rakennusten räjäyttely. Kaiken kruunaa vielä
ruudunpäivityksen hidastelu hektisissä tilanteissa.
Tilannetta ei paranna myöskään yhtään pelin kameran mahdoton kankeus.
Oletustilassa toimintaa kuvataan yläviistosta, melko lähellä matoa.
Tällöin pelaaminen on kuitenkin hankalaa, sillä kamera ei tahdo pysyä
toiminnan perässä lainkaan. Sitä joutuu jatkuvasti ohjaamaan tatilla
sekä nollaamaan perusnäkymään. Aseilla tähtäämistä helpottamaan pelissä
voi siirtyä ensimmäisen persoonan kuvakulmaan, joka on oikeastaan ainoa
oikeasti hyödyllinen näkymä, mutta tällöin ei voi liikkua. Muita
kuvakulmia löytyy kolme kappaletta, joista yksikään ei tunnu toimivan
paremmin. Pelatessa alkaa hieman kaivata vanhoja kaksiulotteisia
Wormseja.
Äänimaailma ei paranna lainkaan audiovisuaalista
kokonaisuutta. Pelissä kuulee ainoastaan matojen voihkintaa,
räjähdyksiä ja ajoittain taustalla soi myös vaisunkuuloista musiikkia.
Itse asiassa, kaikki äänet - efektejä ja matojen huudahduksia myöten -
lienevät vieläkin samat kuin Worms 2:ssa. Sen verran munattomalta meno
kuulostaa. Kampanjassa tehtävien välillä nähdään pelimoottorilla
toteutettuja välivideoita, jotka ovat erittäin tylsää katsottavaa,
sillä tekstejä ei ole puhuttu. Välillä vilautetaan myös CGI-videoita,
joissa puolestaan kuullaan sitä vanhaa tuttua matomuminaa. Levyltä
löytyy mahdollisuus Pro Logic II -äänitilaan, mutta sekään tuskin on
korvia hivelevä kuuntelukokemus.
On surullista, miten
Worms-sarjan huonot ominaisuudet ovat säilyneet lähes muuttumattomina
ja samalla tietyt puolet ovat jopa huonontuneet. Worms Forts: Under
Siege on hidas, kankea, ruma ja epämiellyttävä pelata. Hyviä
ominaisuuksia on kerrassaan vaikea löytää. Jokaisella osa-alueella
olisi niin rutosti parannettavaa, että voi vain toivoa Team 17:n
panostavan enemmän vielä tänä vuonna julkaistavaan Worms 4:ään.
Tällaisenaan pakettia kehtaa suositella ainoastaan kaikkein suurimmille
Worms-faneille, heillekin varauksella - suuren pettymysriskin vuoksi.
