Kummisetä lienee kaikille elokuvia joskus katsoneelle tuttu teos, joten sen pohjalta luodulle pelille asetetaan helposti suuria, toinen toistaan mahdottomampia ennakko-odotuksia. Electronic Arts on onnistunut kaappaamaan itselleen kuuluisan mafia-rainan lisenssin, mikä aiheuttaa pelaajakunnassa takuulla kaksijakoisia tuntemuksia jo ennen alkuvideon ensisekunteja. Jo aiemmin Konsolifinissä arvostellun Xbox-version jälkeen päätettiin testipenkkiin ottaa myös uudemman konsolisukupolven versio. Heti alkuun kuitenkin mainittakoon, että sisällöltään pelit ovat täysin samanlaisia ja eroavaisuudet löytyvät lähinnä ulkoasusta.
Esikuvalleen uskollinen
The Godfather noudattelee uskollisesti esikuvansa asettamia ääriviivoja, vaikka tarjoaakin juoneen hieman erilaista lähestymistapaa. Pelin tapahtumat esitetään yleensä toisesta näkökulmasta kuin alkuperäisessä elokuvassa, mikä mahdollistaa tiettyjen kohtien muokkaamisen enemmän toimintapainotteiseksi. Tehtävät ovat usein harmittavan suoraviivaisia, eikä vaihtoehtoisia ratkaisutapoja juurikaan ole tarjolla sen "ainoan oikean" lisäksi. Kenties juuri tämän ansiosta Electronic Arts on onnistunut nappaamaan Kummisedän juonesta kaikki oleellisimmat asiat yhteen tiiviiseen pakettiin.
Heti tarinan alkupuolella pelaajalle annetaan näennäinen vapaus vaikuttaa päähenkilön ulkonäköön ja muihin pikkuseikkoihin. Muutokset jäävät kuitenkin pelkästään kosmeettisiksi, mikä sinällään on kokonaisuuden kannalta ymmärrettävää. Toisaalta The Godfather etenee tarinaltaan kuin kiskoilla ja onnistuneimmillaankin juonenkäänteet onnistuvat lähinnä viivyttämään "tämän pystyi ennakoimaan jo viisi tuntia sitten" -tunnetta. Parhaimmillaan Kummisetä onkin juuri silloin, kun siihen suhtautuu ikään kuin elokuvan syventävänä elementtinä.
Pelin tapahtumapaikkana toimiva kaupunki on onnistuttu luomaan sangen uskottavaksi ja ennen kaikkea riittävän suureksi, jotta tehtävien suorittaminen ei aina tapahdu samassa korttelissa. Ulkoasultaan Kummisetä on selkeästi vanhentunutta tavaraa. Erityisesti tekstuurit paljastavat armottomasti, että Electronic Arts on suunnitellut pelin samanlaisena kaikille eri alustoille konsolisukupolvesta huolimatta. Ajoittain tuntuu siltä, että Xbox 360 -versioon olisi ainoastaan lisätty paremmat hahmomallit sekä antialiasointi verrattuna muihin alustojen versioihin. Toki peli toimii täysin sujuvasti, mutta mitään vähempää ei näin rujolta tekeleeltä sovi odottaakaan.
Pelaamisen sietämätön yksinkertaisuus...
Nykypäivän toimintapelejä turhan usein vaivaava kontrollien kankeus on sellaisenaan onnistuttu kopioimaan myös mafia-perheiden maailmaan. Perusliikkeiden tekeminen onnistuu vielä ihan kohtuullisesti, mutta turhan usein toiminta muuttuu sähellykseksi etenkin tappeluiden aikana. Käytännössä parilla napilla toteutettujen välienselvittelyiden suurin ongelma on kuitenkin yksinkertaisuus. Parin napin rämpyttäminen loputtomasti toistettuna ilman minkäänlaista taktiikkaa ei vastaa ainakaan allekirjoittaneen odotuksia kehittyneistä kontrolleista.
The Godfatherin äänimaailma on erittäin kaksijakoinen. Marlon Brandon, Robert Duvallin ja James Caanin suoritukset ovat täysin elokuvatasoa, mikä pelastaa osittain Al Pacinon puuttumista ääninäyttelijäkaartista. Erityisesti välianimaatioissa kuultavat repliikit ovat onnistuneita ja tunnelmaa kohottavia. Valitettavasti pelimaailma on usein turhan hiljainen lukuunottamatta turhauttavan usein toistuvaa katutappelun aiheuttamaa meteliä. Tunnelman kohottajana toimiva elokuvastakin tuttu musiikki onnistuu rikkomaan hiljaisuuden aivan liian harvoin.
Kummisetä on lisenssituotokseksi suhteellisen onnistunut, mutta jättää silti hieman parannettavaa lähes jokaisella osa-alueella. Erityisesti pelin tekninen toteutus on armotta liian vanhahtavaa. Ehdottomasti eniten pelistä saa irti tutustumalla ensin elokuvaan, sillä tapahtumat omalla tavallaan syventävät mafiaseikkailun juonta. Tämä ei kuitenkaan estä pelaamasta peliä, vaikkei olisi koskaan alkuperäisestä tuotoksesta kuullutkaan. Vaikka Xbox 360 -versio on kaikin puolin hivenen alkuperäiselle boksille tehtyä peliä parempi, joutuu se tyytymään astetta heikompaan arvosanaan. Tämä yksinkertaisesti sen takia, että nykypäivän vaatimustaso uuden sukupolven konsoleilla on huomattavasti vanhaa laitekantaa korkeammalla.
