Eri nimi, sama sarja
Jälleen olisi nakkikoneelle töitä, tuumin pelikoteloa kuoriessani. Loppuvuoden suuret pelijulkaisut kolkuttavat jo ovella, mutta arvosteluun tupsahtikin Samurai Warriors 2. Versionumerosta huolimatta kyseessä on ties miten mones osa Koein pitkässä Warriors-sarjassa. Käytännössä pelin ainoa selkeä ero Dynasty Warriorsiin on tapahtumapaikka; vallanhimoisten samuraiden taistelukenttänä on Kiinan sijaan epävakaata feodaaliaikaa elävä Japani.
Tutusta napinnaputtelukaavasta ei siis tarvitse erkaantua. Perushyökkäykset toteutetaan kahden napin varaan rakennetuista helpoista liikeyhdistelmistä. Hahmoaan voi myös suojata, mutta aivottomia vihollisjoukkoja vastaan hyökkäys on tehokkain puolustus. Väriä toimintaan tuovat vain muutamat erikoishyökkäykset, joista näyttävimmät syntyvät taustatukea antavan vartijan rinnalla yhteistuumin.
Muutoin presentaatio ei keräisi pisteitä edes PlayStation 2:lla. Säihkyvät tehosteet jäävät vain pintakiilloksi lyhyen piirtoetäisyyden, suttuisten tekstuurien ja kulmikkaiden hahmojen ylle. Gears of Warin orastavalla aikakaudella peli tekee suorastaan pilaa Xbox 360:sta. Lisäksi pelihahmo liikkuu ikävän kulmikkaasti ja hitaasti. Ensimmäinen hyökkäykseni päättyy nopeasti, kun kymmenet ympärillä hyörivät miekanterät kaatavat sankarittareni tantereeseen.
Ylitsepääsemättömän haastava peli ei kuitenkaan ole. Kinkkiseen tehtävään voi valita helpomman vaikeustason, eikä vapaa tallennusmahdollisuuskaan ole haitaksi. Tehtävän aikana ansaitut kokemuspisteet ja esineet säilyvät jopa kuoleman yli, joten pelaaminen ei ikinä tunnu pään hakkaamiselta kiviseinään. Nopea hahmonkehitys ja iskuista lakoontuvat vihollislaumat tekevät mäiskimisestä itse asiassa varsin tyydyttävää puuhaa, kunhan vain alkukankeudesta pääsee yli.
Näin ratkaistaan Japanin tulevaisuus
Muutaman tehtävän jälkeen valkenee, miksi Koein sarja on edelleen voimissaan. Se ei ole yksioikoinen hack'n'slash-tuotos, jolta peli ensisilmäyksellä vaikuttaa. Taistelukentällä tapahtuu nimittäin jatkuvasti. Omat ja vihollisen joukko-osastot ottavat yhteen upseeriensa johtamina, ja pelaajan on vain kyettävä sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Tekoälyn taktikoinnista ei voine puhua, mutta käsikirjoitettunakin yllättävät takinkäännöt, ansat, koko kentän levyiset hyökkäykset ja yritykset kiertää selustaan lisäävät kokemukseen uuden ulottuvuuden. Samurai Warriors 2:ssa suuren sodan tunnelma on paljon käsinkosketeltavampi kuin tuhannen päämäärättömän vihollishahmon näkeminen samanaikaisesti.
Parhaimmillaan peli on silloin, kun pelaaja joutuu kahden elintärkeän päämäärän väliin. Vihollinen saattaa esimerkiksi käynnistää yllätyshyökkäyksen suojeltavaan kohteeseen, kun pelaaja on edennyt jo lähelle vihollisjohtajaa, jonka surmaaminen lopettaisi taistelut. Silloin vaaditaan pikaista päätöksentekoa: luottaako omaan nopeuteensa ja puolustusjoukkojen kestävyyteen vai sännätäkö muiden avuksi ja pitkittää taistelujen päättymistä. Ostettavissa oleva ratsu onneksi nopeuttaa paikasta toiseen siirtymistä – ja siinä sivussa suurten vihollismassojen jyräämistä.
Pelituntien vieriessä toiselle kymmenelle tuotteen elinikää rupeaa nakertamaan vaihtelun puute. Mukana on lähemmäs 30 pelattavaa hahmoa, mutta niiden pelilliset erot ovat minimaalisia. Myöskään tehtävät eivät pitemmän päälle poikkea riittävästi toisistaan. Osasyynä siihen lienee se, että hahmojen tarinat leikkaavat toisiaan, joten samoissa maisemissa tulee pelin aikana piipahdettua useammin kuin kerran. Tarinatilan lisäksi mukana on selviytymistila, vapaapeli, Monopolin kaltainen Sugoroku ja moninpeli. Samalla koneella voi taistella kaksi pelaajaa yhteistyössä ja Xbox Livessä kilpaillaan siitä, kuka suorittaa tehtävän nopeimmin. Live-ottelijat eivät varsinaisesti koskaan kohtaa toisiaan taistelussa, mikä on lievä pettymys.
Kaiken kaikkiaan Samurai Warriors 2 on kaukana lajityyppiään ravistelevasta uuden sukupolven pelistä. Yllätyksettömän kuoren alla siinä kytee silti eräs hauskimmista poikki ja pinoon -toimintapeleistä. Massiivisten armeijoiden niittämisestä kiinnostuneille peli on kuin kultakimpale Microsoftin N3:een verrattuna.
