Ulkoavaruudesta saapuvaa uhkaa on käytetty lukuisien pelien kantavana ideana videopelaamisen haparoivista ensimetreistä alkaen. Pandemic Studiosin Destroy All Humans! 2 tarjoaa jo edeltäjästään tuttua reseptiä puhkipelatulta tuntuvaan aiheeseen.
Sarjan esikoisosan tapaan pelaaja asetetaan furon-rotuisen humanoidin saappaisiin. Ykkösosan jälkimaininkien ja amerikan valloituksen jälkeen jatkoa seuraa luonnollisesti Neuvostoliittoa vastaan lietsotulla kärhämällä. Rakkaan itänaapurin lisäksi vieraillaan toki muissakin maanosissa kuten Aasiassa ja Euroopan länsiosissa. Tutun oloisen tehtävän suorittamiseen rakkaalla Cryptosporidium-nimiselle sankarille on annettu perinteisten avaruusaseiden lisäksi joukko psyykkisiä voimia kuten telekineesi- ja hypnotisointitaidot. Ytimekkääksi nivottu juoni toimiikin hyvänä oikeutuksena tuhota kaikki mitä päämäärän saavuttaminen ikinä vaatii. Luvassa on siis suoraviivaista mutta mielikuvituksellista räiskintää maustettuna asiaan kuuluvalla huumorilla.
Pintaa syvemmälle tutustuttaessa Destroy All Humans! 2:n yhtäläisyydet Grand Theft Auto -sarjaan käyvät ilmeisiksi. Itse pelialueet on jaettu kuuteen suureen lohkoon, joiden sisällä liikkuminen on suurimmaksi osaksi vapaata. Pakollisten juonitehtävien lisäksi pelaajalle annetaan mahdollisuus suorittaa pienimuotoisia sivutehtäviä, joiden aihealue vaihtelee ylenpalttisesta sivullisten teilaamisesta tuttuun checkpoint-juoksuun. Palkkiona ekstratehtävistä jaetaan avaruusolioiden valuuttana toimivaa DNA:ta.
Päämäärien saavuttamiseksi Crypton täytyy hyödyntää sekä soluttautumis- että aseenkäyttötaitojaan. Ajatusten lukeminen ja ihmisruumiin muodonottaminen helpottavat matkantekoa ja säästävät turhalta tulivoiman käytöltä. Varsinkin tilanteen käydessä tukalaksi ihmiseksi naamioituminen on tehokas tapa paeta päälle käyviä vihollisvoimia kuten poliisia tai armeijaa – varsinkin kun ihmisraukat ovat perin onnettomia tunnistamaan valeasuista Cryptoa vaikka tämä heittelisi autoja ajatuksen voimalla pitkin kaupunkia. Vastapainona psyykkisten taitojen hyödyistä näiden käyttäminen kuluttaa energiaa, jota pitää muistaa tasaisin väliajoin täydentää lukemalla maakalaisten mitä eriskummallisimpia ajatuksia.
Perinteisemmässä asevalikoimassa lähdetään liikkeelle genrelle pakollisesta sädepyssystä, mutta ennen pitkää päädytään varsin houkutteleviin tapauksiin kuten meteoriittikuuroihin. Kohokohtana mainittakoon myös aseistetun lentävän lautasen ohjastaminen. Vaikka aluksen saakin hetkellisesti piilotettua uteliaimmilta katseilta näkymättömiin, ei kaupungin kaduilla leijaileva ufo ole välttämättä se huomaamattomin lähestymistapa tehtävän suorittamisen kannalta. Mikäli ilmatorjunta pääsee yllättämään ja alus muuttuu reikäjuustoksi, voi syntyneitä vahinkoja korjailla valjastamalla ihmisten ajoneuvojen energiaa uusiokäyttöön.
Harvemmin toteutetun aihepiirin alta paljastuukin varsin konstailemattomalla pelimekaniikalla kasattu sujuva toimintapläjäys. Parempia aseita ja ominaisuuksia saa haalimalla maan DNA:ta, jota puolestaan jaetaan esimerkiksi alitehtävien suorittamisesta. Lisämaininnan ansaitsee pelin sisältämä kahden pelaajan jaetun ruudun moninpeli, jossa kaksi cryptosporidium-kloonia laitetaan samalle kentälle tarkoituksena toimia yhteistyössä. Nykypeleissä harvemmin nähtynä co-operative jaksaa viehättää pariinkin otteeseen, joskin suuria muutoksia itse peliin tämä ei aiheuta.
Kameramies vaihtoon
Ulosanniltaan Destroy All Humans! 2 ei onnistu yllättämään sen enempää hyvään kuin huonoonkaan suuntaan. Uudemman konsolisukupolven grafiikkaan tottuneille ei juuri silmäkarkkia ole luvassa, vaikka itse toteutus onkin siistiä ja toimivaa. Suurimpana kauneusvirheenä mainittakoon piirtoetäisyys, josta räikeimpänä esimerkkinä horisonttiin tyhjästä ilmestyvät kerrostalot. Normaaleissa pelitilanteissa kamerakulmat toimivat pääasiassa moitteettomasti, mutta varsinkin lentävällä lautasella ilmatorjunnan väistelyssä toivoisi toisenlaista kamerakulman valintaa.
Fysiikanmallinnuksessa peli käyttää jo tutuksi tullutta havoc-engineä, minkä seurauksena pelin irtonaiset objektit käyttäytyvät hyvin irtonaisesti. Maininnanarvoisena lisänä maaston tasoittaminen pienemmistä objekteista esimerkiksi meteorisateella on mahdollista. Karttojen koko huomioiden tuhottavaa löytyy siis varsin mukavasti. Audiopuolella pelin juonipätkien ääninäyttelyyn on panostettu, mikä tukee itsessään toimivaa käsikirjoitusta.
Kantavana voimana toimivaa huumoria pidetään juonessa mukana kiitettävän hyvin, ainoastaan loppupuolella vitseihin alkaa liiallisen tyrkyttämisen seurauksesta leipääntymään. Pääsääntöisesti hupaisa kerronta ja tarina ovat kuitenkin Destroy All Humans! 2:n onnistuneimpia osioita. Pienin genrevarauksin ja sopiva pilke silmäkulmassa pidettynä peli tarjoaa laadukasta viihdettä vanhemman konsolikannan omistajille. Mikäli aihepiiri itsessään kiinnostaa, tarjoaa Destroy All Humans! 2 hyvän vastineen sijoitukselle.
