Käytännössä peliteollisuuden ainoa varteenotettava skeittipeli vuodesta 1999 lähtien on ollut rullalautailijaguru Tony Hawkin nimeä kantava Tony Hawk’s Pro Skater -sarja. Ensimmäisestä osasta lähtien nappiin osunut pelituntuma on vuosien varrella viilattu yhä parempaan kuntoon, mikä on tehnyt viimeisimmistä peli-inkarnaatioista lähes ainoastaan graafisia päivityksiä aiempiin versioihinsa nähden. Kaivattu uudistus genreen saatiin vuoden 2007 loppupuoliskolla, mutta haukan harmiksi tarvittavat toimenpiteet hoidettiin Electronic Artsin toimistoilla, ei Neversoftilla. Tony Hawk’s -sarjan uusin tuotos, Proving Ground, on lähinnä vain graafinen päivitys vuotta aiemmin ilmestyneestä Tony Hawk’s Project 8 -pelistä.
Skeittilegendan ”uudet” kujeet
Skate.:n analogitateilla toteutetun temppuilun jälkeen Proving Groundin perinteiset näppäimiin sidotut temppuvalikoimat tuntuvat aneemisilta. Liikkeet lähtevät edelleen tarkasti ja Tony Hawk's -sarjan aiempia osia pelanneet ovat välittömästi sinut systeemin kanssa, mutta kun innovatiivisempaakin on tarjolla, tuntuu toteutus ikävän vanhanaikaiselta. Project 8:aan verrattuna Proving Grounds laajentaa Nail the Trick -taidon koskemaan myös tarttumisia ja manuaaleja. Nail the.. -tila on käytännössä skate.:n pelimekaniikka minikoossa, jossa hypyn aikana olkanappeja painamalla aika hidastuu silminnähden, ja pelaaja voi muodostaa omia liikesarjoja liikuttamalla pelihahmon jalkoja analogitateilla. Oikeaoppisella jalkatyöskentelyllä kertyvät kertoimet ovat pelisarjan perinteitä kunnioittaen elintärkeitä, ja Nail the.. -tilan avulla saadut pistelukemat ovat normaaleihin hyppysuorituksiin nähden huomattavasti suuremmat.
Proving Ground pudottaa kelkastaan yhden lineaarisen juonen ja jakaa pelin kolmeen skeittauksen alalajiin, joista pelaaja voi haluamassaan järjestyksessä ja omalla painoarvollaan suorittaa pienempiä tehtäviä maineen ja mammonan takaamiseksi. Taustalla on edelleen kasvu Washingtonin lähiön pikkuskeittarista kohti omaa ammattilaistiimiä, mutta tien sinne saa tällä kertaa valita joko uran, virittelijöiden tai HC-kerhon kautta. Yhden pelin aikana on mahdollista suorittaa myös kaikki lyhytepisodit, mikäli halukkuutta riittää. Itse asiassa niiden suorittaminen on myös kannattavaa, sillä muun muassa Nail the Trick, Grab tai Manual -tilojen salat eivät aukene ilman urakehitystä, ympäristöään ei saa muokata omilla rampeilla ilman tarvittavia Rigger-episodeja ja viattomia siviileitä ei pääse tönimään ja lisää skeittausnopeutta haalittua ilman Hardcore-sällien maltillista opastusta. Lyhyet episodit ovat kuitenkin positiivinen muutos yhdelle vakiojuonelle, sillä jumiin jääminen ei tarkoita koko pelin tyssäämistä, koska pelaaja voi aina siirtyä toisten haasteiden pariin ja palata ongelmakohtaan myöhemmin. Alatyylien lisäksi vapaamuotoinen pelialue on täynnä erilaisia haasteita, joissa mitataan muun muassa manuaalien pituuksia ja räpsitään tarpeeksi arvokkaita temppukuvia. Näiden lisäksi eri kaupunginosiin sijoitetut pelikoneet pitävät sisällään klassisen pelimuodon, jossa kahden minuutin aikarajan sisään on tarkoitus kerätä mahdollisimman monta haastetta pistesaldoista SKATE- ja COMBO-merkkien keruuseen.
Pelialueena toimiva itärannikko on kiitettävän iso, mutta valitettavan yksipuolinen kolmesta eri kaupunginosasta huolimatta. Kotikontuna pelaajalle on slummikeskeinen Philadelphia, josta päästään hiljalleen Baltimoren kautta aina Washingtoniin, jotka ovat arkkitehtuurisesti lähes identtisiä betonikeskuksia. Todelliset uniikkipaikat uupuvat kokonaan, eikä esimerkiksi vehreää yläluokka-aluetta ole lainkaan. Säätila vaihtelee sateen ja poudan välillä, mutta rullalaudan pitävyyteen märällä ilmalla ei tunnu olevan kuin kosmeettisia vaikutuksia. Itärannikkoa kansoittavat kasvottomien ihmisten lisäksi sarjalle tuttuun tapaan rullalautailun legendat, jotka opastavat ja kannustavat pelaajaa eteenpäin. Pakollisien Tony Hawkin, Bam Margeran ja Bob Burnquistin lisäksi kaduilla törmää muun muassa Jeff Kingiin sekä suomalaiskuuluisuus Arto Saareen.
Grindaamalla voittoon
Pelillisesti Proving Ground ei poikkea uriltaan. AM-, PRO- ja SICK-tasoihin jaotellut tehtävien vaikeustasot ovat AM-luokituksen läpihuudosta aina SICK-asteen järjettömiä suorituksia vaativia koetuksia, jossa kombojen salat ovat pakollista oppimateriaalia. Läpipääsyyn riittää tosin pelkkä AM-meriitti kustakin tehtävästä, eikä SICK-arvosta ole muunlaista hyötyä kuin isompi tukku (turhaa) kahisevaa, kyseenalainen maine kaveriporukassa sekä tietenkin saavutusten metsästykset. Ainoa tapa parhaimpien lukemien saamiseksi onkin pelimekaniikan totaalinen tuntemus sekä pikkutarkka ja ensimmäisestä Pro Skaterista lähtöisin oleva kombojen grindaus. Pelisarjalle ominainen liikkuminen pääsääntöisesti grindaamalla ties mitä reunustaa pitkin on enemminkin sääntö kuin poikkeus, ja tarvittavia pistelukemia varten oikeaoppisten manuaalien, grindausten ja revertien salat tulevat äkkiä tutuiksi. Tony Hawk’s -sarjan iänikuinen pistevetoinen pelimuoto kalpeneekin hieman verrattaessa skate.:n parempaan skeittauksen todellisen ytimen vangitsevaan vapauteen. Proving Groundin läpipelattua unelmaspottien etsiminen ei ole niinkään itsestäänselvyys, vaan aika kuluu pikemminkin haasteiden läpäisemiseen SICK-arvoin tai Livessä kavereiden kanssa. Moninpeli toimiikin moitteetta ilman ylimääräisiä hienosäätöjä. Yksinpelistä voi siirtyä pikaisesti alkuvalikon kautta Liveen ja kilpailla kuka saa kerättyä isoimman potin kasaan joko pelin omilla alueilla tai sitten omassa hallissaan, jonka voi sisustaa haluamillaan elementeillä.
Katukivetystä pitkin hullua vauhtia kiitävä skeittaaja kuuluu Pro Skaterin arcademaisempaan tykitykseen. Pelihahmo kehittyy käytön mukaan yhä taitavammaksi, toisin sanoen lennoista tulee ilmavampia ilma-ajan noustessa ja samoin manuaalitasapaino paranee sitä mukaa kun maileja kertyy kahdella renkaalla. Taitojen kasvut johtavat myös ennen pitkään siihen, ettei Tony Hawkin legendaariset ysisataset ole kuin välietappi kasvavan superskeittarin edessä. Oikeastaan heppoiset ysisataset jäävät varjoon vikisemään, kun tarkastellaan pahimpien haasteiden SICK-vaatimuksia. Suoritetuista haasteista saa lisäksi taitopisteitä, joita pystyy sijoittamaan parantaakseen muun muassa Nail the.. -taitoja sekä monipuolistamaan ympäristönmuokkausvaihtoehtoja. Rahalla saa ostettua uusia vaatteita alter egoaan komistamaan sekä lisättyä erilaisia filtereitä pelin videoeditoriin.
Proving Groundin uutukaisiin lukeutuva videoeditori mahdollistaa omien skeittivideoiden kokoamisen suhteellisen monipuolisella editorilla. Käytettävät leikkeet täytyy kuitenkin varta vasten nauhoittaa itse ennen käyttöä, mikä tarkoittaa sitä, että vahingossa ihmesuorituksen täydellinen onnistuminen ei jää kuin suulliseksi todisteeksi kavereille. Editori mahdollistaa useiden pätkien yhteen liittämisen, leikkauksen ja erilaisten efektien lisäilyn, joiden avulla kotikonsoleiden tuntemattomat skeittilegendat voivat koota oman virtuaali-CV:nsä muiden ihailtavaksi. Toisaalta kuinka monia kiinnostaa nähdä esianimoidut liikerepertuaarit, jotka ovat käytännössä yhden napin avulla tehtävissä itse, on asia erikseen. Mikäli suoritukset itsessään olisivat jo kaikkein yksinkertaisimmista tempuista lähtien tuskan ja hien takana (= skate.), nauttisi todellisista taidonnäytteistä huomattavasti enemmän.
Tony Hawk’s Proving Ground on uskollinen sarjalleen ja sellaisenaan jo melkein kymmenvuotisen uran tehnyt pelisarja alkaa näyttää ikääntymisen merkkejä. Ilman kunnollista haastajaa, Tony Hawk’s -sarja on pystynyt dominoimaan skeittipelejä lähes suvereenisesti, kunnes todellinen haastaja kuihtuneeseen kilpailuun löytyi Electronic Artsin leiristä. Jopa vankkumattomien TH-fanien on suositeltavampaa kääntyä tällä hetkellä skate.:n pariin, ja harkita suuntautumistaan uudestaan seuraavan välierän alettua. EA:n lyödessä pöytään innovatiivisen analogiohjauksen, on myös Neversoftin uudistuttava, mikäli se haluaa jatkaa skeittipelien kuninkaana.
