Jos Spiderman ja Transformersit tappelisivat, niin Activision hankkisi todennäköisesti siihen lisenssin ja pelaajat häviäisivät. Äärimmäisen epätasaista työtä tekevä Traveller's Tales on sitä odotellessa pyöräyttänyt Michael Bayn mainion elokuvarymistelyn vanavedessä Transformers: The Gamen, jossa muilta varastetuista ideoista on kasattu tuskaisen kehno rävellys. Jos pidit kyseisistä muovileluista tai elokuvasta, kannattaa pettymyksen välttämiseksi yrittää olla edes vilkaisematta peliin päin.
Lisenssin petollinen tenho
Michael Bayn ja taiteen mainitseminen samassa lauseessa on omiaan herättämään säälivää tuhahtelua, mutta kukaan ei voi kiistää, etteikö kyseinen maestro olisi onnistunut urallaan tuottamaan melko vakuuttavia viihdepläjäyksiä. Steven Spielberg tuottajaryhmässä, Bay ohjaajan pallilla ja 30-metriset taistelurobotit valkokankaalla oli riittävän vakuuttava yhdistelmä, joka sai minut odottamaan elokuvaa suorastaan lapsellisella riemulla.
Elokuva ei varsinaisesti pettänyt, ja kun aiemmin Transformersin nimeä kantava peli oli jossain määrin menestynyt tapaus, olisi elokuvaan perustuvasta lisenssipelistäkin voinut odottaa edes keskinkertaista tuotosta. Asetelmatkaan eivät ole pahimmat mahdolliset: pelaaja pääsee joko Autobotina tai Decepticonina liikkumaan jokseenkin vapaasti tutkailtavassa ympäristössä ja tehtäviä voi suoritella omaan tahtiin. Onko tässä nyt helmi lisenssipelien joukossa, varsinainen Grand Theft Robotti?
No ei todellakaan! Pelissä nähtävät kaupungit ja sotilastukikohdat kylläkin mahdollistavat vapaahkon liikkumisen, mutta tekemistä ei ole järin paljon. Sinne tänne kätkettyjä Transformers-kilpiä ja keltaisena kiilteleviä kuutioita kerätessä voi tietysti yrittää saada ajan kulumaan, ja tarpeeksi kuutioita kerättyä voi avata erilaisia sivutehtäviä suoritettavaksi, mutta leikkaa-liimaa-menetelmällä luodut maisemat eivät kutsu tutkimusmatkoille ja sivuhaasteet ovat vain yksinkertaistettuja versioita pääjuonen tehtävistä. Pelikenttää rajaavat näkymättömät seinät, joille ei ole edes yritetty kehittää mitään luonnollista selitystä.
Ruma mutta kömpelö
Transformers: The Game on varsinaista lisenssin väärinkäyttöä. Tarina seuraa välivideoissa väljästi elokuvan juonta, mutta peliosuudet voisivat olla mistä tahansa tusinakaahailu-räiskinnästä. Audiovisuaalisesti parasta osaa edustavien välivideoiden grafiikka ei ole edes PS2:n keskitasoa eivätkä ihmishahmot muistuta etäisestikään eläviä esikuviaan. Peliin siirryttäessä tilanne muuttuu vielä ankeammaksi. Transformerien kohdalla on edes hiukan yritetty, mutta kaikessa muussa on menty yli aidan matalimmasta kohdasta. Tilannetta eivät auta aneemiset aseiden ja räjähdysten äänet, ja musiikkikin alkaa toistaa itseään toisella peliminuutilla.
Kehno grafiikka ja ponneton äänimaailma ovat kuitenkin anteeksiannettavia puutteita, surkea pelattavuus ei ole. Koska pelaaja ohjaa transformeria, voi hahmo luonnollisesti vaihtaa robotti- ja ajoneuvoasun välillä. Robotti liikkuu kömpelösti ja hitaasti. Se pystyy hyppäämään lyhyitä matkoja, kiipeilemään talojen seiniä pitkin ja lyömään tai ampumaan; ammuksia on heikompaa ja vahvempaa lajia. Jos erehtyy käynnistämään iskusarjan vihollisen seistessä parikymmentä askelta rintamalinjasta sivussa, voi pelaaja päästä ihailemaan ilmanyrkkeilyä, sillä hyökkäyksen suunnan kääntäminen ei ensimmäisen iskun jälkeen onnistukaan. Lukituksen saaminen viholliseen on ohjuksilla helppoa, mutta suuri osa vastustajista voi vetäistä suojakseen voimakentän, jota ei ampumalla läpäistä. Onneksi vihollista voi heittää vaikka irtireväistyllä puulla.
Autona liikkuminen on vielä hankalampaa. Tällöin kamera piiloutuu kulkupelin taakse puskurin korkeudelle, eikä mitään konepelti- tai ratin-takana-näkymiä tunneta. Kun ohjaus on vielä kiikkerää, ei ajamista voi kutsua missään määrin hauskaksi. Fysiikkamoottori tuntuu ala-asteen tietotekniikkaluokan harjoitustyöltä: aidat eivät kaadu päin ajettaessa, ja eteen sattuneet tankit lentävät kolarien seurauksena kuin kukkaruukut. Decepticonina pelatessa voi auton sijaan naamioitua vaikka helikopteriksi. Nämä kopterit eivät tosin osaa liikkua ylös tai alas, joten manööverivaraa ei ole yhtään enempää kuin nelipyöräisellä virkaveljellä.
Ei niin huonoa, ettei lisääkin huonoa
Puutteellisen teknisen toteutuksen ja heikon pelattavuuden lisäksi Transformers: The Game on onnistuttu pilaamaan lopullisesti ala-arvoisella tehtäväsuunnittelulla. Pelaaminen on suurimmaksi osaksi kaahailua ja räiskintää, joista edellinen on luokattoman ohjauksen vuoksi tuskallista, jälkimmäinen pelkästään tylsää. Pelaajalle ei pahemmin anneta vinkkejä, miten tehtävät voisi suorittaa. Kaiken lisäksi viholliset toimivat täysin järjettömällä tavalla, mistä esimerkkinä on alkupuolen tehtävä, jossa täytyy ehtiä käytettyjen autojen kauppaan ennen vastustajia. Viholliset kiertävät suunnilleen pelikentän toisen reunan kautta päästäkseen naapuriin. Tehtävästä voi tehdä itselleen hankalan seuraamalla pahoja decepticoneja. Tai sitten voi ajella lyhyempää reittiä ja olla ohjuspatterin kanssa odottamassa.
Pelistä voi yrittää puristaa hupia muutamaksi minuutiksi panemalla paikat matalaksi tai kaahailemalla pitkin poikin karttaa, mutta nämäkin osa-alueet on aiemmin toteutettu monessa muussa pelissä paljon paremmin. Ilman Transformers-lisenssiä tätä peliä olisi tuskin kukaan suostunut julkaisemaan, valitettavasti tuttu nimi on varmasti onnistunut houkuttelemaan muutaman hyväuskoisen tämän pettymyksen läjän äärelle. Jos autoksi muuttuvien robottien kutsuhuuto käy ylitsepääsemättömäksi, kannattaa yrittää etsiä jostain muutamaa vuotta vanhempi ja paljon parempi peli.
