SmackDown vs RAW 2008

Kun Suomen kansan syvimmät rivit vaipuvat viikonlopun viimeisinä hetkinä nukkumaan, syttyvät samaisten talojen yksittäisten huoneiden valot loistamaan sysimustaan yöhön. Tälle valonsytyttäjien kerholle on yksi ominainen ja tunnistettava piirre, joka tekee heistä hieman erilaisempia kuin muista. He edustavat koko ikäluokkaa, he ovat ulospäin tuiki tavallisen oloisia ihmisiä, mutta sisimmissään heitä jokaista valvottaa raavas miehinen psyyke. Se, ja MTV3 MAX -kanavan lähettämät showpainiohjelmat RAW ja SmackDown! joka sunnuntaiyö puoli yhdestä lähtien.

Tosimiesten Salatut elämät

SmackDownia! on päässyt harjoittamaan pelikonsoleillakin jo vuodesta 2000 saakka, mutta SmackDown vs RAW -brandiin siirryttiin vasta viiden pelin ja neljän vuoden jälkeen. Samalla puhtaasta arcade-mätöstä käännyttiin lähemmäksi realisminhakuista showpainia. Järjestyksessään neljäs SmackDown vs RAW 2008 ilmestyi marraskuun puolivälissä 2007 kaikille uuden sukupolven konsoleille. Multiformaattisuuden lisäksi uusin inkarnaatio tuo uutena tavaramerkkinä mukaan hardcore-säännöillä varustellun ECW:n

Ennen kuin varsinaiseen arvosteluun siirrytään, mainittakoon se, että arvostelija on täysi märkäkorva niin SmackDown vs RAW -pelien kuin myös koko showpainin suhteen. Tarkalleen ottaen, allekirjoittanut ei voi edes käsittää, mikä ilmiöstä tekee niin suositun. Mutta jos aiheesta saadaan kunnollinen peli aikaiseksi, niin mikäs siinä mättäessä. Painifanaatikot pitäkööt tämän mielessä, mikäli uskaltautuvat lukemaan eteenpäin - vaihtoehtoratkaisu on siirtyä asiantuntevamman arvion pariin.

Kokki-Rockin uudet herkkureseptit

Pelillisiä uudistuksia 2008 tarjoaa ECW:n lisäksi uusien turnausten ja uudistetun painisysteemin muodossa. Erilaisia turnauksia löytyy vanhastaan jo toista kymmentä, aina häkkimatseista Royal Rumbleen ja Buried Aliveen. Lisäksi mukana on Hall of Fame, jossa fanit voivat pelata uudelleen legendaarisia tapahtumia WWE-historiasta. ECW:n extreme-säännöt tuovat mukanaan käytännössä ottaen säännöttömän pelimuodon: areenan alta löytyy läjä vapaasti valittavia aseita terästuoleista portaisiin, laittomuudet on sallittua sekä ennen kaikkea suotavia vastustajan turpavärkin uudelleenmuodostusta varten (joko perinteisin asein tai sitten faneja avuksi käyttämällä) ja ainoat armonhuudot ja luovutukset kuullaan vain kehän sisällä - ringin ulkopuolella vastustajaa pitää kurittaa niin paljon kuin sielu sietää. Pelistä löytyy muutenkin eri pelimuotojen avulla säännön muutoksia ja niiden poikkeuksia enemmän kuin muiden taistelupelien valikoimista yhteensä, joten valinnanvaraa riittää. Ottelumuodoista ei heru kuitenkaan minkäänlaista tietoa, minkä takia valtaosa jää painista tietämättömälle pelaajalle täysin hämäriksi. Toisekseen erilaiset pelityypit eivät loppujen lopuksi ole niin erilaisia ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta melkein jokaisessa on tarkoitus vain murjoa vastustaja mahdollisimman huonoon kuntoon.

Erillismatsien lisäksi uusi 24/7-moodi yhdistää puolestaan viime vuoden manageri- ja uramoodin yhdeksi kokonaisuudeksi. Toisin kuin esimerkiksi NHL-sarjan dynastiamoodissa, pystyy 24/7:ssa valitsemaan pelaako uransa ainoastaan managerilla vai nousevana painitähtenä. Valittavana on tukku kuuluisuuksia tai sitten pelaaja voi tehdä oman alter egonsa taistelemaan maineesta ja isorintaisista naisista. Tittelimatsien lisäksi pelaaja voi treenata steroidimuskeleitaan voimakkaammiksi, osallistua hyväntekeväisyyksiin tai ottaa vain rennosti. Eri vaihtoehdot parantavat joko pelaajan tilastoja, kartuttavat kassaa tai vähentävät rasitusta, joiden välillä joudutaan alituiseen kamppailemaan. Valitettavasti tähden nousu käy kovin äkkiä toistavaksi, sillä samat välianimaatiot käyvät jo tutuksi viidennen tappelun aikana, eikä niissä sen lisäksi ole edes mitään järkeä. Viime ottelun veriviholliset saattavat olla hyvää pataa pelaajan kanssa jo seuraavassa välianimaatiossa. Ottelijan harjoittaminen voimakkaammaksikin käy äkkiä tylsäksi, sillä minipeli on tavallinen painiottelu, jossa pitää vain tehdä tietty määrä jotain liikettä maksimaalisen hyödyn saamiseksi. GM-moodissa pelaaja hoitaa managerointipuolen, eli palkkaa tarvittavat käsikirjoittajat matseihin, hoitaa promootioita sekä maksaa tähtipelaajiensa palkat.

Varsinainen pelillinen uutuus on taistelujärjestelmän muokkaus hieman jouhevammaksi. Pelaajan tärkeimmäksi ystäväksi muodostuu jälleen oikeanpuoleinen tatti, jolla hoidetaan kaikki tarttumis- ja heittoliikkeet varsin yksinkertaisesti. Oikeaa olkanappia pohjassa pitämällä saadaan hieman vaihtelua liikevalikoimaan voimakkaampien tarttumisien avulla, mikä poistaa viimevuotuisten inkarnaatioiden näppäinkombot. Tarttumisien ja heittojen lisäksi pelaaja voi oikeaa tattia hyväksikäyttämällä raahata vastustajansa eripuolilla pelialuetta olevia aktivointipisteitä, joissa epäonnekasta voi kurittaa muun muassa epäergonomisilla asennoilla tai vaikkapa takomalla päätä kohti betoniporrasta. Liikerepertuaariin kuuluvat myös tavan lyönnit ja vauhdin antaminen vastustajalle, mutta pääsääntöisesti matsit käydään pelkästään oikean tatin avulla. Erillistä suojautumista ei ole, mutta oikea-aikainen liipaisimien käyttö tekee onnistuneet vastaiskun. Liikevalikoima kokonaisuudessaan on tosin kovin mitätön, ja vaikka kuinka yrittäisi tattia kieputella minne suuntaan tahansa, tuntuvat hahmot tekevän aina samat identtiset liikkeet kerta toisensa jälkeen.

Taistelusysteemin yksinkertaistamisen ohella kukin ottelija on lokeroitu SmackDown vs RAW 2008:ssa omiin Superstar-tyyppeihin, mikä tekee hahmoista hieman erilaisempia pelattavia toisiinsa nähden. Esimerkiksi Brawler-tyypin hahmolla pelaaja voi hypätä kaatuneen vastustajan päälle ja tahkoa naamavärkkiä vielä par(/h)empaan kuntoon, kun taas Dirty-tyypin henkilöt voivat tapella tuomarin kanssa ja käyttää häntä suojana sekä muun muassa iskemään nivusille. Pelkkien erikoisliikkeiden ohella tyyppiluokat nostattavat muun muassa lopetuksiin vaadittavaa momentum-mittaria hieman erilailla. Rey Mysterion kaltaiset showmiehet voivat esimerkiksi saada momentumin täyteen koskemattakaan viholliseen, kunhan yleisö vain pitää näkemästä. Momentum nousee tosin ihan pelkällä turpakäräjöinnilläkin, joten erikoisliikkeet jäävät pitkälti vain showhenkisten pelaajien käyttöön.

Pelkkää show’ta?

Graafisesti SmackDown vs RAW 2008 parantaa hieman entisestä vuodesta, mutta jää silti kovin muovimaisen näköiseksi. Hahmot muistuttavat kuitenkin kiitettävän yksityiskohtaisesti esikuviaan ja hahmoeditorilla on periaatteessa mahdollista täyttää puuttuvat nimekkeet valikoimiin, jos vain intoa riittää. Taistelupeliksi SmackDownin liikevalikoima jää kovin suppeaksi ja samat liikkeet toistuvat ilkeästi jo ensimmäisen taistelun aikana, eikä asiaa juuri paranna edes pelihahmon vaihtaminen. Äänimaailman suhteenkaan peli ei tarjoa sen kummoisempaa perinteisten tehosteiden ohella, mitä nyt kommentoijat keskustelevat alituiseen täysin rinkiin liittymättömistä asioista.

Kaverin kanssa yhteen lyöttäytymällä tai Liven välityksellä peliin saa hetken hupia, mutta pelistä jo alkuunsakin kyllästyneelle verkkopeli ei tarjoa tarvittavaa piristysruisketta. Toisekseen pikapelejä etsiville tuntuu lähes järjestään tulevan huonoilla yhteyksillä varustettuja pelejä. Useamman pelaajan pelit äityvät helposti sekamelskaksi automaattisen kohteen lukitsimen ansiosta. Tolpalta viimeistelyn tehneenä on aina niin mukava huomata, että hyppäsikin kaverinsa päälle, eikä suinkaan tarkoitetun vastustajansa tykö. Satunnaispelaajien joukossa on lisäksi aina muutama henkilö, joka on kiinnostunut enemmänkin tutkimaan pelialuetta kuin hoitamaan vastustajaansa kanveesiin. Parhaimmillaan SmackDown vs RAW 2008 kaverikekkerit tuntuukin olevan kaksistaan yhden koneen ääressä.

Showpainista kiinnostumattomille SmackDown vs RAW 2008 tarjoaa kovin tasapaksua painipeliä, jonka meriitit ovat selkeästi suunnattu faneille. Meille tavallisille kuolevaisille, jotka olemme tottuneet teilaamaan vihollisemme mahdollisimman sulavasti ja vaivattomasti, SmackDown vs RAW 2008 on yksinkertaisen pelkistetty pelikokemus, jonka todellisen loiston löytävät vain vankkumattomimman hulkamanianistit. Juuri ne, jotka taistelun ohella jaksavat villitä yleisöä ja tietävät jokaisen showpainijan signatuuriliikkeet ulkoa.